27.10.2009 Aktiivista syyslomailua ja pentuesuunnitelmia

Ennen syyslomakuulumisia tämän hetken tärkeimmät uutiset: Rasmukselle on suunnitteilla pentue Ruotsiin Tollarbos-kenneliin. Pentueen emänä on ruotsalainen Ammi (Tollartrollets Ametist), jonka juoksujen odotetaan alkavan tammi-helmikuun vaihteessa 2010. Ja miten kaikki alkoi? Kesällä sain sähköpostia Ruotsista Tollarbos-kennelin omistajalta Louiselta ja hänen sijoitusnarttunsa Ammin omistajalta Katrinilta. He olivat kiinnostuneita Rasmuksesta ja halusivat myös tulla katsomaan Rasmusta Suomeen. Syyskuun lopulla Louise, Katrin ja Ammi sitten vierailivat täällä meillä Köyliössä, ja sain mahdollisuuden tutustua Ammiin ja sen työskentelyyn. Samalla Rasmus sai näyttää nome-osaamistaan. Vierailijat olivat tyytyväisiä näkemäänsä ja niin minäkin, joten molempien koirien käytyä lokakuun aikana silmäpeilauksessa puhtain paperein varmistui, että yhdistelmä Ammi ja Rasmus on toteutumassa! Lisätietoja pentueesta löytyy Rasmuksen jälkeläiset -sivulta sekä Tollarbos-kennelin kotisivuilta (Planerade valpkullar), lisätietoja Ammista saat Katrinin kotisivuilta. Jos olet kiinnostunut pentueesta, olet myös tervetullut katsomaan Rasmusta meille ja toki kerron lisää Rasmuksesta ja sen suvusta vaikkapa sähköpostilla, paivikki.seppanen(at)gmail.com. Nyt sitten vain odotellaan alkuvuotta!

Syyslomaviikko tuli ja meni, mutta sitä ei todellakaan vietetty löhöillen vaan ahkerasti treenaten. Keskiviikkona treenasimme Katin ja Sakken kanssa tokoa koulun urheilukentällä. Rasmuksen kanssa otimme voittajaluokan liikkeistä paikallamakuun, seuraamista, liikkeestä istumista, ruutua, luoksetulon pysäytyksiä sekä metallinoudon. Liikkeestä istuminen kaipaa vielä varmuutta ja luoksetulo hiomista ja eri osien kokoamista yhteen mutta ilokseni ruutu sujui jo hienosti vieraassakin paikassa ilman motivointia ja vielä kisamatkaltakin. Kotona työn alla ovat tunnari ja kaukot... Linuksen kanssa teimme kisamaisen seuraamiskaavion, ja palkkasin vasta siirryttyämme jo seuraavan liikkeen alkuun ja liikkeenohjaajan kysyttyä “oletko valmis?” Luoksetulo alkaa taas sujua ja pysähdykset ovat nopeita mutta välillä Linus jopa ennakoi pysähdyksiä :) Lisäksi hioimme merkkiä, jossa oikea paikka on tällä hetkellä mielestäni hieman hakusessa, itse ruutu sujui ongelmitta. Lopuksi teimme vielä kisaliikkeenä tunnarin, ei ongelmia siinäkään.

Loppuviikko pyhitettiin sitten nomeilulle: torstaina treenasimme Katin ja Sakken kanssa Euran pelloilla, perjantaina Katin, Ticon ja Kaben vieraina Rymättylän metsissä ja lauantaina ja sunnuntaina kotosalla, sunnuntaina Terhi ja Kelmi sekä Henna, Blondi, Jessi ja Ami kavereina. Torstain treeneissä teemana oli markkeeraukset erilaisten maastonvaihteluiden, kuten kannasten ja ojien yli tai pellolta metsään. Markkeeraukset sujuivat molemmilta koirilta ok, mutta tulipahan taas todettua, että (sokko)linja on Linuksella aivan hukassa. Motivoituna tuo etenee helposti parikinsataa metriä ja vanhoissa tutuissa paikoissa ei ongelmia ole, sillä muisti kyllä toimii. Mutta uusissa paikoissa täysin sokoissa tehtävissä Linus helposti painaa nenän maahan ja yrittää ratkaista tehtävän nenänsä avulla. Niinpä tähän ongelmaan haimme perjantaina ensiapua Katilta Rymättylästä, ja sainkin monta hyvää vinkkiä miten lähteä korjaamaan Linuksen linjaa talven aikana ja siedättää se erilaisiin häiriöihin linjan vieressä. Tärkeintä on muistaa, että kun treenataan linjaa, niin treenataan LINJAA! Olen aivan liian helposti lähtenyt ukkoa ohjailemaan, kun se on poikennut linjalta. Pillipysäytys sentään toimii ja samoin suunnat. Rasmuksen kanssa tahkottiin Rymättylässä myös linjoja sekä taakselähetyksiä, ja täytyy kyllä sanoa, ettei vaan ollut Raan päivä. Hyviä vinkkejä sain kuitenkin Rasmuksenkin treeneihin, ja niitä kokeiltiin heti sunnuntaina, jolloin R oli kuin eri koira. Linus ja Kelmi tekivät aluksi saman harjoituksen, jonka Linus perjantaina teki Ticon kanssa eli Linus meni vain motivoitua linjaa, toisen koiran noutaessa häiriömarkkeeraukset linjan molemmilta puolilta. Tosi kiva harjoite! Lisäksi Linus, Kelmi ja Blondi tekivät "kolmiota", jossa jokainen heitti vuorollaan ykkös- tai kakkosmarkkeerauksen ja toinen koira nouti sen. Välillä heittojen välissä siirryttiin kolmiossa myötäpäivään, jolloin koira lähetettiin noutoon uudesta lähetyspaikasta. Rasmus ja Blondi treenailivat linjoja metsässä ensin motivoidusti ja sitten sokkona niin, että matkan varrella ei kertaakaan ollut ihmisen jälkiä. Tiellä otimme taakselähetyksiä häiriöllä ja ilman, ja tällä kertaa ne sujuivat Rasmukseltakin hyvin. Lopuksi Rasmus pääsi vielä avustamaan Jessiä motivoidussa haussa.

19.10.2009 Rasmus Hauhon WT-kokeessa

Sunnuntaina osallistuimme Rasmuksen kanssa tämän vuoden toiseen WT-kokeeseemme Hauholla. Herätys aamuyöllä kello 4.45 ja pitkä päivä sateisella ja tuulisella pellolla ei kyllä tuntunut lauantai-iltana kovinkaan houkuttelevalta ajatukselta mutta mitä sitä vannoutunut noutajaharrastaja ei tekisi :) Ja mukavahan päivästä samanhenkisessä noutajaporukassa tuli, varpaat tosin sulivat vasta illalla saunassa... Ihan hauska välillä käydä WT:ssäkin, harmi kun näitä kokeita ei täällä meidän suunnalla kovin usein järjestetä. Rasmus teki koko päivän tasaisen varmaa työtä, oli työskennellessään hiljainen ja tasapainoinen, seurasi hyvin, palautti nopeasti ja luovutti huolellisesti. Ohjaaja sen sijaan parilla rastilla pillitteli vähän miten sattuu, seurauksena pisteiden ropinaa :/ Alla rastiraportit.

1. rasti - Walk-up, tuomari Reima Ronkainen
Koiraa seurautettiin ilman hihnaa kymmenisen metriä tuomarin kulkiessa rinnalla, pysähdys, laukaus haulikolla ja markkeerausheitto pellolta pienen ojan yli metsän puolelle. Seuraamista jatkettiin vielä viitisen metriä, tuomarin käskystä uusi pysähdys ja lähetys noutoon. Rasmus seurasi hyvin, pysähtyi automaattisesti katsomaan laukauksen, jatkoi edelleen hyvää seuraamista ja nouti markkeerauksen varmasti. Pisteitä lähti pienenpienestä lähtövinkaisusta, jota ei oikein vinkaisuksi edes voinut kutsua, huokaisu pikemminkin. Tarkkaa puuhaa tämä wt ja hyvä niin. 18 pistettä.

2. rasti - 1-markkeeraus hamppuseinämän taakse, tuomari Mika Lappalainen
Markkeerauksen heittäjä oli piilossa korkean hamppuseinämän takana, ampuja sen sijaan viitisen metriä lähetyspaikalta koirakon edessä. Koira lähetettiin heinäniityltä, ja markkeeraus putosi hamppuseinämän taakse sänkipellolle, noin 10-15 metriä seinämän taakse. Rasmus näki heiton hyvin, lähti suoraviivaisesti noutoon, meni juuri oikeasta kohdasta seinämän läpi sänkipellolle mutta kaarsi jostain syystä heittäjää kohti. Palasi kuitenkin pian takaisin oikealle alueelle, mutta pillitin lähihakukäskyä aivan liian aikaisin, jolloin Rasmus jäi sahaamaan seinämää edestakaisin ja etsi damia sen juurelta. Uudella lähetyksellä hyvä suoritus, tosin varmistin damin löytymisen taas antamalla lähihakupillitystä, tällä kertaa oikeassa kohdassa. Kuten tuomari sanoi, koira markkeerasi loistavasti, tämä oli ohjaajan kämmi. Niinpä, Rasmus osaa markkeerata paremmin kuin minä. 11 pistettä.

3. rasti - Lähihaku, tuomari Heikki Nevalainen
Lähihakualue oli noin 30 metriä leveä mutta vaan 1,5-2m syvä hamppuseinämä. Lähetys tapahtui noin parinkymmenen metrin päästä sänkipellolta ja kaksi damia piti saada aikarajan puitteissa ylös. Seinämän takana oli metsikköä, jossa oli kuulemma edellispäivänä nähty fasaaneja. Rastille tultaessa koiraa seurautettiin hihnassa vähän matkaa, seuraamisen aikana alueelle ammuttiin yksi laukaus, joka pysähdyttiin katsomaan, seuraamista jatkettiin vielä vähän, koira kytkettiin hihnasta ja lähettiin noutoon. Olin ensimmäisellä lähetyksellä auttamatta myöhässä lähihakupillityksineni, ja Rasmus katosi metsikköön. Hetken kuluttua koira kaarsi alueen ulkopuolelta takaisin sänkipellolle, päätin ottaa uuden alun ja lähetin koiran uudestaan. Tällä kertaa pillitin voimakkaasti koiran ollessa vielä sänkipellon puolella ja Rasmuskin tajusi lyödä jarrut kiinni ja alkaa etsiä heti seinämän juurelta. Eka dami löytyikin sitten varsin nopeasti, samoin toinen mutta yksi turha lähetys liikaa ja hetken pyöriminen metsikössä laskivat pisteitä roimasti. Viikolla treenasimme pariinkin otteeseen vähän laajempaa lähihakua, ja Rasmus luuli varmaan nytkin damien olevan syvemmällä metsikön puolella. Tuomari ehdotti, että näin nopea koira kannattaa pysäyttää alueen etureunaan ja antaa sitten vasta lähihakupillikäsky. Varmasti, jos vaan ohjaajan reaktiokyky riittää :)  8 pistettä.

4. rasti - Ohjaus
Viimeisellä rastilla oli simppeli sokkolinja, johon ei ammuttu motivointilaukausta. Lähetyspaikka oli sänkipellolla ja dami pellon laidassa heinikossa, matkaa ehkä 25 metriä. Rasmus syöksyi damille, löysi sen heti ja palautti nopeasti. Tuomarin kommentti: "Näin helppoa se on." En tiedä, mistä piste lähti. 19 pistettä.

Yhteensä siis 56 pistettä ja ALO2-tulos. Finaalipaikka, johon olisi vaadittu 60 pistettä ja vähintään 11 pistettä jokaiselta rastilta, jäi siis vain neljän pisteen päähän. No, ei voi valittaa, varsinkin kun pisteiden lasku parilla rastilla meni kyllä täysin ohjaajan piikkiin. Mukava päätös kaudelle ja hyvä Rasmu! Alokasluokan päätyttyä ehdin vielä katsella avoimen luokan viimeisiä suorituksia, jossa mukana oli myös Muusa Annan ohjaamana. Muusan työtä oli kiva katsella ja siskolikka saikin hienosti AVO2-tuloksen - onnea!

16.10.2009 Synttärihumua ja nome-treeniä

Kivaa, kivaa, emännällä alkoi tänään SYYSLOMA, joten ensi viikolla on taas aikaa treenailla ihan kunnolla sekä nomea että tokoa :) Tämä viikko on kulunut Rasmuksen ja Festonin synttärihumussa, sillä Rasmus täytti sunnuntaina 3 vuotta ja huomenna lauantaina ihanalla vesikettupapallamme Festonilla tulee täyteen kunnioitettava 10 vuoden ikä!!! Paljon onnea Feston! Vaikka nivelrikko vaivaakin, Feston on edelleen pirteä ja iloinen papparainen, jolta vinkut saavat kyytiä! Toivottavasti iloisia vuosia on vielä edessä monta! Poikia onkin viikon mittaan hemmoteltu uusilla leluilla ja luilla, huomenna Festonin suurena päivänä onkin tiedossa vähän suurempaa herkkua ;)

Rasmuksen synttäriä juhlistimme viime lauantaina Inkoon Västankvarnissa, missä Siipiveikon ja Redadict -jengit kokoontuivat saamaan oppia eri lajeissa ja tietenkin viettämään mukavaa aikaa yhdessä. Kiitos kaikille asianosaisille! :) Kuvia viikonlopulta löytyy Redadictin galleriasta, josta löytyy myös pari kuvaa Rasmuksesta. Oli kivaa nähdä Rasmuksen sisaruksia, joista paikalle olivat päässeet Intro, Luma ja Muusa ja sekä tietenkin Kiia-äiti. Puolisisaruksia Kiian toisesta pentueesta oli myös paikalla, ja porukasta oli kehittynyt varsin lupaavia ja reippaita metsästysnoutajan alkuja :) Rasmuksen kanssa osallistuimme Tuomisen Petrin vetämään NOME-ryhmään, jossa meidän lisäksemme oli mukana Intro, Luma, Otto, Tinka, Ilo ja Rasa. Mukavaa päästä pitkästä aikaa treenaamaan kunnon ryhmässä ja kunnon häiriön alla! Ja vielä mukavampaa nähdä, kuinka hyvin hallinnassa nuoret treenikaverimme olivat, porukasta kuullaan ensi kesänä varmasti! Koska Rasmus oli porukasta muita hieman edellä, meidän kohdallamme tehtäviä vaikeutettiin mm. lisäämällä noutoihin viivettä, etäisyyttä ja häiriötä ja vähentämällä motivointia. Aamupäivällä keskityimme ohjauksiin ja iltapäivällä hakuun. Rasmus teki koko päivän mukavasti ja rauhallisesti töitä ja ohjaaja sai taas uusia ideoita talven treeneihin. Alla vähän tarkempaa selostusta päivän harjoitteista:

1. Ohjaus viistosti pellon poikki loivaan ylämäkeen
Veimme Rasmuksen kanssa yhdessä damin pellon ja metsän laidassa olevalle sähkötolpalle viistosti pellon poikki noin 80 metrin päähän. Odottelimme omalla lähetyspaikallamme kauempana, kun muut koirakot tekivät muutamia noutoja samaan paikkaan lähempää ja metsän suuntaisesti. Luvan saatuani lähetin Rasmuksen noutoon. Veimme damin taas koiran kanssa yhdessä takaisin ja siirryimme vielä hieman kauemmaksi. Hieman viivettä ja seuraavalla lähetyskerralla Riikka seisoi damin lähellä häiriönä. Rasmus selvästi hidasti vauhtiaan lähestyessään Riikkaa, mutta tukikäskyllä eteni hyvin damille. Kolmannella lähetyskerralla häiriönä oli kaksi muuta koiraa, jotka Rasmuksen piti ohittaa linjalla. Tämäkin sujui hyvin.

2. Ohjaus pellon laitaan häiriön ohi
Toisena tehtävänä lähetimme koirakot edellisen ohjauspaikan ohitse linjalle. Muut koirakot veivät damit noin 40 metrin päähän pellon laitaan, me Rasmuksen kanssa katselimme lähetyspaikalta damien vientiä. Rasmus nouti ohjausdamin viimeisenä, mutta sitä ennen vanhaan ohjauspaikkaan heitettiin häiriömarkkeeraus, joka koiran piti ohittaa. Häiriömarkkeerauksia en Rasmuksen kanssa ole vielä juurikaan harrastanut, mutta tehtävä onnistui kuitenkin hyvin. 

3. Ohjaus pellolta ojan yli metsään
Veimme kaikki koiran kanssa yhdessä damin pellolta metsän puolelle ja palasimme takaisin pellolle rivistöön, josta jokainen lähetti koiran vuorollaan noutoon. Rasmuksen kohdalla tehtävää vaikeutettiin niin, että lähetin koiran noutoon kauempaa, jolloin Rasmuksen pitu sekä noutaessaan että palauttaessaan juosta muun koirarivistön läpi. Kiva harjoitus! Toisella lähetyskerralla koira jätettiin selkä kohti damia ja lähetettiin taaksepäin. Tällä kertaa Rasmus oli rivin etupuolella ja minä kauempana rivin takana.

4. Motivoitu haku
Iltapäivällä ruokatauon jälkeen keskityimme hakuun ja siirryimme toiselle pellolle. Koirakot veivät yhdessä koiran kanssa pari damia hakualueelle, joka oli risukkoinen ja melko vaikeakulkuinen kalliorinne pusikkoineen, kuoppineen ja kantoineen. Rasmus sai katsella damien vientiä pellon puolelta. Koiria ei kuitenkaan lähetetty hakuun damien vientisuunnassa, vaan siirryimme lähettämään koirat kallion puolelta niin, että lähtiessään hakuun koirat saivat apuja poikittaisista daminviejien hajujäljistä. Rasmus katseli muiden koirien työskentelyä rauhallisesti mutta omalla vuorollaan teki hyvin töitä ja löysi damit nopeasti. Kerran Petri kehotti minua laittamaan koiran hakuun, vaikka Riikka ja Marja-Liisa lähtivät juuri samaan aikaan koiriensa kanssa viemään dameja takaisin alueelle. Hetken olin kysymysmerkkinä, lähetin koiran mutta samanlaisena kysymysmerkkinä oli koirakin, joten päätin kutsua koiran takaisin. Täytyypi tuollaistakin harjoitella. Lopuksi siirryimme jatkamaan hakua pellolle takaisin kohtaan, josta damit alun perin vietiin alueelle. Nyt koiran piti ylittää alueelle päästääkseen oja. Hakua myös motivoitiin välillä haulikon laukauksin. Rasmus teki edelleen mukavaa hakua, välillä töissä oli toinenkin koira yhtä aikaa mutta se ei Rasmusta juurikaan häirinnyt. Kohtaaminen Luma-siskon kanssa Rasmuksen palauttaessa damia sai koiran hetkeksi pysähtymään ja miettimään mutta Rasmus jatkoi palautusta hienosti pillikutsusta. Päivän viimeistä damia (alueella siis jäljellä enää yksi ainoa dami) Rasmus etsi kahdella lähetyksellä laajalta alueelta mutta ei saanut sitä ylös. Sen enempää en viitsinyt koiraa enää kiusata ja olin kuitenkin tosi tyytyväinen, sillä tuossa vaiheessa takana oli jo useampi treenitunti.

5. 1-Markkeeraus kallion päälle
Tässä Rasmuksen tassu tuntui jo painavan melko lailla eikä ihme kuuden tunnin treenin jälkeen. Tämän markkeeraustehtävän avulla oli tarkoitus saada nuorimmatkin koirat etenemään lopulta hakualueen takaosaan korkean kallion päälle noin 60 metrin päähän. Ensimmäistä heittoa Rasmus tuskin näki, toisella yrityksellä dami löytyi mutta melkein kävelyvauhtia...

Vaikka väsymys viimeisessä tehtävässä selvästi jo näkyi, olin todella tyytyväinen Rasmuksen työskentelyyn päivän aikana. Kotiläksyksi saimme harjoitella erilaisia häiriöitä (esim. ihmisiä/koiria ohjauksen vieressä/hakualueella, työskentelyä toisen koiran kanssa yhtä aikaa jne.). Muuten Rasmuksen työskentely on kuulemma jo ihan hyvällä mallilla avointa luokkaa varten, joten samalla tyylillä jatketaan talven ajan treenejä.

Tällä viikolla olen edellisen Koiramme-lehden innoittamana kokeillut pari kertaa treenata molempia koiria samanaikaisesti. Ja epäilyksistäni huolimatta homma on sujunut ihan ok eikä kuppi ole kaatunut kummaltakaan :) Ennen lenkkiä olen vienyt koirien nähden nyt aluksi 1-2 paikkaan ohjausdamit, jotka on noudettu lenkin päätteeksi vuorotellen toisen odottaessa passissa. Lenkin aikana olen tehnyt pitkiä muisteja (n. 50-200m) niin, että olen jättänyt damit koirien nähden, jatkanut lenkkiä ja sitten jossain vaiheessa lähettänyt koirat vuorotellen noutamaan dameja. Välillä olen tehnyt myös helppoja sokkolinjoja. Pari kertaa Linus on yrittänyt varastaa Rasmuksen perään ja kerran Rasmus (!) on päästänyt pari pientä piippausta mutta kokonaisuutena molemmat ovat odottaneet omaa vuoroaan hiljaa ja rauhallisesti. Ehkä nuo ukot näin oppivat, että aina ei ole oma vuoro! Tekee kyllä hyvää molemmille, mutta varsinkin Linukselle. Ja on sitä paitsi tehokasta, kolme kärpästä yhdellä iskulla: lenkki ja kahden koiran treenit! Täytyy siis ottaa tavaksi mutta muistaa ettei homma mene liian kiihdyttäväksi :) Viikolla olemme treenailleet myös Katin ja Sakken sekä Terhin ja Kelmin kanssa markkeerauksia teemana lähinnä ojien ylitykset, ohjauksia ja lähihakua vähän isommalla alueella. Rasmuksen nenänkäyttö on lähihaussa ollut tosi kivaa mutta markkeerauksissa nenä ei aina ole ollut matkassa. Talvella siis luvassa myös paljon markkeeraustreeniä kaiken muun lisäksi!

9.10.2009 Tiukkaa tokoilua PM-kisoissa

Syyskuun viimeisenä lauantaina osallistuimme Linuksen kanssa Satakunnan piirinmestaruustokoon Kyröskoskella, tuomarina uusi tuttavuus Marko Puranen. Koepaikka oli aivan upea, Kyröskosken Käyttökoirien suuri ja rauhallinen nurmikenttä, johon sopi hyvin kaksikin kehää samanaikaisesti. Linus oli ennen kehää mukavassa vireessä ja omaan suoritukseen lähdettiin luottavaisin mielin, mutta jo paikallaoloissa tuli selväksi, että yksilösuoritusten on todella mentävä nappiin, jos edes jonkinlaista ykköstulosta kokeesta mielisi. Tuomarin linja oli nimittäin tiukkaakin tiukempi, ja niinhän sen kuuluukin olla, mutta välillä pisteitä lähti aivan olemattomista "virheistä". Paikallaoloista Linus on tavallisesti saanut molemmista kympit, nyt puolikas piste lähti molemmissa: istumisessa koira olisi kuulemma voinut olla vieläkin keskittyneempi, kun oli kerran vilkaissut kehän laidalla pallolla leikkinyttä kilpakumppania ja paikallamakuussa oli siirtänyt toista tassua tuskin huomattavasti. Yksilösuoritusten liikejärjestys oli taas mukavan erikoinen, mutta tällä kertaa se ilmeisesti koitui meidän kohtaloksi jo ekassa liikkeessä, joka oli ruutu. Virittelin Linuksen hyvin merkille ja mielestäni se naulitsikin sen katseellaan mutta ukko menikin "merkki"-käskystäni maahan ja toisesta käskystä nousi sivulle istumaan. Vasta kolmannella käskyllä lähti merkille ja vaikka loppuliike sujuikin kympin arvoisesti, niin nollahan tuosta kolmannesta "merkki"-käskystä armottomasti lävähti (ykkönen olisi ollut hilkulla, jos tuo merkki-sähellys olisi jäänyt kokematta...). Ilmeisesti kierroksia oli siis kehään mentäessä riittävästi ja koska koe ei meidän kohdalla ikinä ennen ole alkanut ruudulla, Linus meni sekaisin liikkeistä. Toisena liikkeenä oli ohjattu nouto, joka onneksi sujui ilman merkki-sekoiluja, mutta puolikas piste lähti taas "hieman vinosta perusasennosta", jota en kyllä itse huomannut. Kolmas liike oli kaukokäskyt, ja niissä Linus laittoi aivan parastaan - pisteitä 9,5 joka kyllä tältä tuomarilta oli sama kuin 15 pistettä!!! :) Ihanaa, kun nuo kaukot ovat vihdoin alkaneet toimia kunnolla! Ekan osion viimeisenä liikkeenä oli seuraaminen, joka tietenkin jännitti minua entistä enemmän kun huomasin, kuinka tarkkaan tuomari liikettä katsoi. Ja niinpä se meidän seuraaminen oli taas aivan kamalaa, vaikka alussa kontakti ja vire olikin ihan hyvä. Kunpa tuosta seuraamisesta saisi kokeessa yhtä upeaa kuin treeneissä, niin voisin olla tyytyväinen (=eli kunpa itse joskus lakkaisin jännittämästä sitä kokeissa). Toisen osion ekana liikkeenä oli tunnari, jossa Linus teki tosi hyvää työtä, tarkisti kapulat kahteen kertaan ja toi oman. Tuomarin mielestä oman olisi kuitenkin pitänyt löytyä nopeammin, joten tästä tavallisesti 9-10 pisteen suorituksesta vain 7,5 pistettä :/  Tunnarin jälkeen seuraava liike oli muistaakseni idari, jossa sama seuraamisongelma toistui, pysähtymiset Linus teki kuitenkin hyvin ja pysyi myös hyvin paikoillaan. Viimeisinä liikkeinä olivat luoksetulo, jossa jarrut taas pettivät seisomisessa ja hyppynouto, jossa tuomarin mukaan olisi taas saanut olla enemmän vauhtia. Tällä esityksellä saimme kasaan 221 pistettä ja EVL3-tuloksen, joka myös oikeutti 2. sijaan PM-kisassa, oho! No, koko viikonlopun aikana ei ylemmistä luokista tullut yhtään ykköstulosta, ja lauantain aikana EVL:ssä nähtiin tuomarin vilauttavan vain kerran 10 pistettä, joten ei kai tuohon tulokseen kovin pettynyt voi olla. Ruutunolla harmitti kyllä hetken kokeen jälkeen ja kovaa, mutta toisaalta muutama "melkein-kymppi" näin tiukalta tuomarilta ja erityisesti upeat kaukot lämmittivät taas mieltä :) Sen verran jäi kuitenkin kaihertamaan tuo "vain kolmonen" mieltä, että tänä vuonna taidetaan vielä yksi koe käydä katsomassa vaikka tarkoitus oli toko-kausi päättää tähän PM-kokeeseen...

Rasmuksenkin kanssa olemme nyt alkaneet pitkän, pitkän tauon jälkeen taas ahkerasti treenata voittajaluokan liikkeitä, ja siinähän riittää talkoita talven ajaksi. Tarkoituksenahan oli startata voittajaluokassa vielä tänä vuonna, mutta näillä näkymin homma jää kyllä ensi kevääseen. Nomen tavoitteellinen treenaaminen kahden koiran kanssa kesällä ja syksyllä kun on vienyt sen verran aikaa, että tokoilu on jäänyt vähän sivulajiksi Rasmuksen kanssa. Liikkeet alkavat olla ukolla kyllä jo hyvällä mallilla, mutta EVL:ää varten nämä voi-voi-liikkeet kannattaa kyllä pohjustaa huolella. Tällä hetkellä eniten työn alla ovat ruutu, tunnari ja kaukokäskyt, muita liikkeitä kertaillaan ja varmistellaan siinä sivussa. Katsotaan nyt sitten, kuinka kauan! Tokoilun lisäksi Rasmus on myös nomeillut ahkerasti, sillä yksi wt-koe olisi vielä tälle kaudelle tarjolla. Terhin ja Kelmin kanssa olemme treenanneet Metsäjärvellä vesiohjauksia ja markkeerauksia, ja Yläneen pelloilla markkeerauksia damipyssyllä, ohjauksia ja muistinoutoja. Pääsääntöisesti molemmat koirat ovat työskennelleet vuorotellen ja välillä jopa samanaikaisesti, ja Rasmun kanssa on kyllä ollut kiva nomeilla, kun se vaan rauhallisesti ja äänettä seuraa toisen koiran työskentelyä. Kotosalla olemme harjoitelleet pillipysäytyksiä ja taakselähetyksiä, nome-seuraamista ja luoksetuloja unohtamatta. Nyt täytyy vaan muistaa pitää jäitä hatussa ja edetä sopivan rauhallista tahtia kohti ensi vuoden avoimen luokan kokeita :)

Ai niin, tärkein uutinen meinasi ihan unohtua: meidän pikkumies Rasmus "Raa" Rasmussen täyttää sunnuntaina jo 3 vuotta! Ja onhan se jo vähän aikuistunutkin. Paljon Onnea, Rasmu! :)

20.9.2009 "Kova poika tekemään töitä!" Rasmukselle toinen ALO1 nomessa!!!

Lauantai-aamuna starttasimme poikien kanssa kohti Vesilahtea ja Pirkanmaan Noutajakoirayhdistyksen järjestämää nome-koetta. Alunperin olin ilmoittanut kokeeseen vain Rasmuksen, sillä Linuksen kanssa treenattavaa riittäisi voittajaa varten ihan törkeästi. Perjantai-iltana sain kuitenkin viestin, jossa meille tarjottiin starttipaikkaa myös voittajassa Linuksen kanssa. Muita varakoiria heillä ei kuulemma ollut enkä halunnut jättää kokeenjärjestäjiä pulaan, joten Linuskin pääsi Vesilahdelle mukaan maksullisiin treeneihin.

Rasmus starttasi alokasluokan aamupäiväryhmässä kolmantena koirana, tuomarina A-P Fontell. Koe oli maastoltaan ehdottomasti käymistäni alokasluokan kokeista haastavin, hakualue lähenteli avoimen luokan kokeen maastoa pusikkoineen ja tiheine kaislikkoineen eikä vesiohjauskaan ollut rehevöityneellä järvenrannalla ihan helpoin tehtävä. Koe alkoi kakkosmarkkeerauksella, jossa eka heitto tuli veneestä avoveteen mutta lähetyspaikalle pellolle putoamispaikkaa ei kuitenkaan selvästi näkynyt vaan lokki putosi kaislikon taakse. Toinen markkeerausriista heitettiin pellolta metsään noin 50 metrin päähän lähetyspaikalta. Rasmus näki molemmat heitot hyvin ja pysyi rauhallisesti paikoillaan laukausten ajan. Palautti myös molemmat riistat nopeasti, mutta oli molemmilla markkeerausriistoilla huolimaton luovutuksessa (taas!) ja linnut putosivat varpailleni. Kotona tehty riistankäsittelytehokuuri oli kuitenkin tehnyt jonkin verran tehtävänsä ja kokeen loput riistat tulivat sentään käteen. Markkeerausten jälkeen koira lähetettiin hakuun, josta piti saada yksi riista ylös ja Rasmus löysikin nopeasti fasaanin. Hausta siirryttiin rantaan, missä ensin ammuttiin motivointilaukaus kohti ohjausriistaa, sitten koira seurautettiin aivan vesirajaan ja lähetettiin kaislikon (ja hakualueen) reunaa pitkin linjalle noin 20 metrin päässä kaislikon kärjen takana olleelle lokille. Vedessä oli jonkin verran vesikasvillisuutta ja koira joutui hieman ponnistelemaan uidessaan päästäkseen eteenpäin. Rasmus eteni nopeasti suoraan linnulle eikä uoman toiselle puolelle aikaisemmin pudonnut markkeeraus tai vene häirinnyt yhtään. Siitä tuo Rasmus onkin mukava, kun sitä eivät aikaisemmat pudotukset jää kaivelemaan kuten Linusta! Vesiohjauksen jälkeen siirryimme takaisin hakuun, jossa Rasmus työskenteli mieluummin vaikeammalla alueella eli kaislikossa ja toikin sieltä kauimmaisen lokin ja sitten vielä toisen lokin. Lähetin Rasmuksen vielä muutaman kerran kohti maa-aluetta, ja ukko lähtikin joka kerta sata lasissa töihin mutta kaartoi aina kohti kaislikkoa eikä saanut enempää riistoja ylös. Monet koirat eivät saaneet vesialueelta yhtään lokkia ylös, joten tuomari taisi olla vakuuttunut Rasmuksen hakutaidoista sen tuotua kaksi vaikeimmista riistoista, sillä sain pian kytkeä koiran ja jäljelle mentiin tuomarin sanoin: "On se kyllä kova poika tekemään töitä!" Ja niinhän se onkin :) Tässäkin kokeessa Rasmuksen kanssa oli mukava tehdä töitä, sillä ukko oli koko kokeen ajan jälleen aivan äänetön, ei turhia hötkyillyt ja tiesi taas selvästi mitä oli tekemässä. Jäljellepääsyä saimme odotella pitkälle iltapäivään, ja lopulta selvisi, että Rasmus oli ainoa koko päivänä jäljelle päässyt koira! Hyvä Rasmu! Jäljelle lähdettiin toimitsijoiden lapiovitsien kannustamina mutta suuri valkoharmaa kaninrontti palautui jäljeltä nopeasti. Ei siis hassumpi päätös Rasmuksen nome-kaudelle: toinen ALO1-tulos ja vielä kokeen ainoa ykkönen viidestätoista koirasta! :) Eikä muutenkaan hassumpi kausi takana: kolme koetta ja kolme tulosta, ALO1, ALO2, ALO1. Avoin luokka, here we come!

Linuksen kanssa käväisimme Rasmuksen jälkeä odotellessa starttaamassa voittajassa. Tolleri-nomen jälkeen aika ei yksinkertaisesti ole riittänyt Linuksen nome-treeneihin eikä meidän tänä vuonna pitänyt enää startatakaan. Eikä tuonne voittajaan kyllä treenamatta ole asiaa. Koe oli ihan mukava ja suoritettavissa oleva, tosin vesiohjaus olisi ollut melko haastava maaston raskauden takia. Mutta eihän me sinne asti koskaan päästy. Koe alkoi pellolta, toinen koira laitettiin ensin peltotien toiselle puolelle ohjaustehtävään ja toiselle heitettiin ohjauskoiran lähdettyä matkaan kakkosmarkkeeraus laukausten säestämänä tien toiselle puolelle. Linus joutui tietenkin ensin ohjaukseen, jossa koira piti ohjata pellon toiselle laidalle noin sadan metrin päähän alasviettävää rinnettä pitkin. Riistana oli kyyhky. Linus lähti hyvin linjalle ja erityisen tyytyväinen olen, että markkeerauslaukauksien jälkeen sain ukon edelleen jatkamaan linjaa mutta noin 50 metrin päässä metsästysvaihde meni päälle, Linus alkoi selvästi jäljestää jotain hajua ja jäi sahaamaan edessuntakaisin eikä enää ottanut ohjausta. Niinpä paikkojen vaihto ja kakkosmarkkeeraukseen. Heitot tulivat todella pieneen sektoriin noin 70-80 metrin päähän aurinkoa vasten ja putosivat pellon laidalle alas penkkaan. Heittäjä oli myös penkan takana piilossa. Linus näki mielestäni molemmat heitot hyvin, ja sai nopeasti ensimmäisen variksen ylös ja palautti suoraviivaisesti mutta muistikuva toisesta oli heikko. Ukko lähti etsimään toista pudotusta aivan liian kaukaa ja lintu jäi löytymättä, joten meidän kokeemme päättyi näiden kahden epäonnistumisen jälkeen heti alkuunsa. Tuloksena siis VOI0. Koska koe oli parityönä, saimme kuitenkin vielä jatkaa hakuun. Hetken aikaa olimme kuitenkin Linuksen kanssa ensin passissa parimme tehdessä vesiohjausta. Linus oli passissa aivan hiljaa ja rauhallinen, joten jotain hyvää sentään löytyi tästäkin kokeesta. Parimme saatua ohjausriistan ylös, sain lähettää Linuksen hakuun, ja ukko lähtikin alueelle hyvin mutta tuli hetken kuluttua tyhjänä takaisin. Taisi kuitenkin parin ohjaus painaa takaraivossa... Uudella lähetyksellä Linus lähti taas töihin mutta hetken päästä pajupuskasta kuului pelästynyt haukahdus, ja Linus tuli luokseni verta suupielistä roiskuen. Toimitsijat kertoivat, että puskassa oli piikkilankaa, jonka he kyllä olivat merkanneet krepeillä ja yrittäneet poistaakin mutta eivät olleet siinä kokonaan onnistuneet. Linus oli ilmeisesti juossut tätä piikkilankaa päin, tuloksena kaksi vertavuotavaa haavaa kielessä ja parin-kolmen sentin mittainen haava myös aivan silmäkulmassa. Onneksi ei silmä mennyt puhki! HUH! Pyysin tuomarilta luvan kytkeä koiran, sillä en halunnut enää Linusta laittaa verta suusta vuotavana hakuun ja sainkin siihen luvan. Siinä vaiheessa Linuskin alkoi jo hieman turhautua ja piippailla, kun kaveri lähti muutamia kertoja aivan vierestä hakuun ja kävi välillä moikkaamassakin. Lisää siis passiivitreeniäkin taas tiedossa... Nyt keskitymme Linuksen kanssa kuitenkin taas hetkeksi tokoiluun, talvella sitten taas nome-treeniä, treeniä ja vähän vielä treeniä, ja josko ensi vuonna vielä pari kertaa kävisimme voivottelemassa... We'll see!

Vesilahdella nomeili muutkin tollerit mukavin tuloksin: Kati ja Sakke saivat hienosti ekan tuloksensa avoimesta luokasta, AVO2 - upeaa ja paljon, paljon onnea Euran suuntaan! Rasmuksen sisko Sanni ja Mervi saivat myös tuloksen avoimesta luokasta, AVO3 - onnea myös Klaukkalaan! Samuli ja Otto starttasivat ensimmäistä kertaa nomessa ja saivat hienosti heti tuloksen, ALO3 - onnea myös Oton poppoolle! Rasmuksen veli Intro oli puolestaan nomeillut Riikan kanssa Salon seudulla ja saanut tulokseksi ALO3 - onnea siihenkin suuntaan! Ja vielä tänään saatiin huikeita tulosuutisia Vesilahdelta: Rasmuksen sisko Muusa starttasi Villen kanssa avoimessa luokassa ja sai virheettömällä suorituksella toisen AVO1-tuloksensa ja menolipun voittajaluokkaan!!! Mahtava suoritus alle 3-vuotiaalta koiralta! Sanat ei riitä... Sydämelliset onnittelut Siipiveikon jengille Valkeakoskelle!!!

13.9.2009 Linuksesta tollereiden TOKO-mestari 2009!!!

Eilen ajelimme Linuksen kanssa kahden kauniissa syyssäässä heti aamutuimaan Hämeenlinnaan tollereiden TOKO-mestaruuskokeeseen, jossa tuomarina toimi meille jo tuttu Harri Laisi. Harmittavasti paikalle oli päässyt vain pieni määrä koiria, tollereita oli erikoisvoittajaluokassa vain kaksi, voittajassa yksi ja alokkaassakin vain kolme. Olisi ollut mukava nähdä enemmänkin tottelevaisia tollereita mukana! EVL oli heti aamun ensimmäinen luokka, ja me Linuksen kanssa starttasimme numerolla kaksi heti Ninnin ja Ellin jälkeen, yhteensä mukana oli seitsemän koiraa, joista kaksi mm. maajoukkue-edustajia. Paikallaolot olivat normaalisti ensimmäisinä liikkeinä, ja yksilöliikkeetkin olivat lähes kokonaan perinteisessä järjestyksessä mutta idari suoritettiin ensimmäisenä, ja ohjatun noudon kaikki koirat tekivät yksitellen viimeisenä liikkeenä muiden yksilösuoritusten päätyttyä, sillä sitä ei olisi muuten saanut sijoitettua epätasaiselle kentälle järkevästi ruutumerkkien ym. ollessa vielä paikoillaan.

Häiriö-, kontakti- ja motivaatiotreenit olivat selvästi tehneet Linukselle hyvää, sillä ukko piti koko kokeen ajan tavallista paremmin kontaktia ja viretilakin oli edellisiä kokeita parempi. Lisäksi menin itse kokeeseen aivan erilaisella mielentilalla kuin viimeksi, mikä varmasti heijastui myös koiraa :) Paikallaoloissa ei huomauttamista, Linus piti molemmissa hyvin kontaktia ja toimi omilla käskyillä. Idarissa kerrankin viretila pysyi hyvänä ja kaikki asennot olivat napakoita. Seisomisessa tassukaan ei liikahtanut. Seuraamiskaavio oli melko pitkä, mutta siinäkin viretila säilyi edelleen hyvänä, ainoastaan viimeisellä normaalikäynnin osuudella kontakti alkoi jo herpaantua. Linus piti kuitenkin hyvin paikkansa alusta loppuun ja teki perusasennot myös hyvin. Luoksetulo on treeneissä sujunut mukavasti, nyt kokeessa seisominen kuitenkin venähti törkeän pitkäksi. Maahanmeno oli kuitenkin nopea ja loppuosakin liikkeestä sujui. Palkkaustavan vaihtaminen on selvästi parantanut tuota maahanmenoa, mutta täytyy nyt muistutella tuota napakkaa seisomista Linuksen mieleen vielä ennen seuraavaa koetta... Ruudussa Linus meni hienosti merkille ja kiihdytti sata lasissa kohti vasemmalla olevaa ruutua. Olisiko kentän epätasaisuus sitten hämännyt koiria, mutta monen muun koiran tavoin Linus ajautui aivan ruudun vasempaan reunaan. Lisäkäskyin sain sen paremmin ruutuun mutta siinä ja siinä oli ettei mennyt oikeasta laidasta ulos. Loppuosa sujui kuitenkin hyvin eikä liike onneksi mennyt nollille. Hyppynoudossa Linus vitkutteli taas metallikapulan ylösottoa vaikka tätä on kyllä erikseen treenattu, höh! Tunnari sujui sen sijaan kivasti, vaikka kapulat tuskin erottuivat nurmikosta. Kaukokäskyt olivat aivan mahtavat ja kerrankin treeni selvästi myös tuottaa tulosta kokeessakin: tekniikka toimi erinomaisesti! Näiden liikkeiden jälkeen tiesin, että olimme vahvasti ykkösessä kiinni mutta koe oli vielä kesken ja mielessä pyöri ohjatun noudon nolla viime kokeesta. Niinpä kävin tekemässä yhden merkillemenon Linuksen kanssa, ja autossa sattui sopivasti olemaan mukana samanlainen matala merkki, minkälaista liikkuri näytti kokeessa käyttävän. Luottavaisin mielin sitten vielä viimeisen kerran kehään, ja tällä kertaa Linus suoritti liikkeen onneksi juuri niin hyvin kuin ukko sen osaa! Tuloksena Linuksen viides EVL1-tulos, mukavat pisteet 282 ja kaupan päälle vielä KP! Voittajaluokan jälkeen selvisi vielä, että Linus oli myös paras ylempien luokkien tolleri, joten ukko sai lisäksi tollereiden TOKO-mestari 2009 -tittelin!!! Hyvä Leijonakuningas! :)

Kuvia tulossa....

 

11.9.2009 Paluu arkeen...

Otsikosta selviää, miksi päivitystahti kotisivuillamme on elokuun alun jälkeen hidastunut huomattavasti: koulun ja sitä myötä töiden alettua elokuun puolivälissä aikaa on tuskin riittänyt koirien kanssa treenaamiseen ja muuhun touhuamiseen saati sitten kotisivujen kuulumisten kirjoitteluun. Tuleva lukuvuosi on itselläni taas sen verran työntäyteinen, että treenit valitettavasti jäävät melko vähiin ainakin omassa mittakaavassani. Ihan sohvaperunoiksi pojat eivät kuitenkaan ole joutuneet, elo-syyskuussa on ehditty käydä muutamissa kokeissa ja pitkästä aikaa tehokaksikko on päässyt myös käytännön metsälle kyyhkyjahtiin, ja onpa Rasmus päässyt jäljestämään ihan oikeaa haavoittunutta hirveäkin eikä vain pelkkää sorkkaa.

Elokuun alkupuolella, 8. päivä käväisimme Linuksen kanssa pitkästä aikaa toko-kokeessa Huittisissa Tiina Heinon tuomaroimana. Koko koe meni vähän sinnepäin ja melkein joka liikkeessä sattui pieniä kauneusvirheitä. Eikä ihmekään, sillä ohjaajan tokoilumotivaatio oli tuolloin vähän hakusessa ja treenit olivat jääneet pariin hassuun kertaan. Aina ohjattuun noutoon asti rämmittiin kuitenkin jotenkuten ykkösessä kiinni, mutta siinä Linus päätti sanoa "bye, bye" ykköstulokselle jättämällä merkin väliin ja laukkaamalla suoraan vasemmalle kapulalle kun oikeanpuoleinen olisi pitänyt noutaa. Lisäkäskyin merkille takaisin ja loppu sujuikin hyvin mutta siinä vaiheessa liike oli jo nollilla liiallisten käskyjen vuoksi. Mieltä kuitenkin lämmitti mukava luoksetulo, jossa sekä seisominen että maahanmeno olivat hyvät sekä teknisesti kympin arvoiset kaukokäskyt, joissa koira ei tuomarin mukaan liikkunut senttiäkään. Kokeesta siis tulokseksi EVL2, tarkemmat kootut selitykset tästä lähtien tuolla toko-sivuilla. Tuon kokeen jälkeen toko jäi Linuksen ohjelmistosta hetkeksi taas tauolle mutta viime aikoina olemme kertailleet noita kuninkuusluokan liikkeitä, ja sekä ohjaajalla että koiralla on ollut KIVAA! Koska koira jo osaa liikkeet varsin hyvin, olemme treenanneet erityisesti erilaisia häiriöitä: seuraamisessa kaikki mahdolliset merkit, lelut ja noutokapulat häiriönä kentällä, toinen koira seurautetaan melkein "päin", liikkeenohjaajan häirintää käskyillä ja liikehdinnällä, ruudussa paljon häiriömerkkejä eri puolilla kenttää, kaukokäskyissä toinen koira juoksee ohi jne jne. Lisäksi olen pilkkonut liikkeitä entistäkin pienempiin osiin ja yrittänyt järjestelmällisesti treenata kaikkia pienenpieniäkin yksityiskohtia. Jatkossa pitää kuitenkin kiinnittää edelleen huomiota tuohon häiriötreenaamiseen, treenata eri paikoissa (vaikka kaupan pihalla) ja niin, että koesuoritus onkin sitten koiralle jo varsin helppo juttu treeneihin verrattuna. 

Samana viikonloppuna eli sunnuntaina 9. elokuuta Rasmus kävi tämän vuoden kolmannessa näyttelyssään, Vesilahden ryhmänäyttelyssä Raija Tammelinin tuomaroitavana. Uroksia oli paikalla vain kolme kappaletta, mutta harmittavasti kaikki saivat "vain" EH:n, joten urosten serti jäi kokonaan jakamatta. Taas niin lähellä mutta niin kaukana... Rasmus sai kuitenkin ihan kivan ja näköisensä arvostelun, ja päivän kruunasi Muusa-siskon PN1, SERT, ROP ja sitä myötä FI MVA -titteli!!! Paljon onnea Anna, Ville ja Muusa! Näillä näkymin tämä näyttely jää Rasmuksen tämän vuoden viimeiseksi, jos emme sitten Tampereen ryhmänäyttelyyn vielä joulukuussa erehdy, katsotaan.

Elokuun loppupuolella kävimme viettämässä mukavan, tollerimaisen päivän nomeilun merkeissä. Kyseessä siis Tolleri-NOME vuosimallia 2009. Alokasluokkaan oli ilmoittautunut huippumäärä tollereita, avoimessakin starttasi kolme punaturkkia ja Linus oli ainoana tollerina mukana voittajaluokassa Ticon ja Katin joutuessa perumaan tulonsa. Rasmus starttasi aamupäiväryhmässä Raija Viidanojan tuomaroimassa alokasluokassa (Ossi Kähärä tuomaroi toista alokasta) heti toisena koirana velipoika-Viskin jälkeen, joka hienosti veti pohjat pääsemällä jäljelle ja saaden myöhemmin päivällä upean ALO1-tuloksen! Paljon onnea Jussi, Tessu ja Viski! Rasmuskin teki oikein mukavaa työtä ja sen kanssa oli mukava myös olla kokeessa: Rasmu oli rento, rauhallinen ja äänetön mutta kuitenkin energiaa, iloa ja tarmoa täynnä koko ajan. Markkeerauksissa pysyi hyvin ja äänettä paikoillaan, paikallisti hyvin kaikki pudotukset, nouti ja palautti suoraviivaisesti. Vesiohjauksessa eteni yhdellä käskyllä suoraa linjaa nopeasti sorsalle. Haussa teki vauhdikasta ja tehokasta hakua ja löysi nopeasti kaikki kuusi riistaa. Mutta. Oli taas ihan törkeän huolimaton riistojen luovutuksissa ja pudotti muutaman riistan varpailleni, joten jäljelle ei ollut asiaa. Hirveän pettynyt en kuitenkaan ALO2-tulokseen voinut olla, sillä koira oli koko kokeen ajan mielestäni huomattavasti parempi kuin esimerkiksi Eurajoen kokeessa, ei turhia säheltänyt ja tiesi todellakin mitä sen kuului tehdä. Alunperin tarkoituksena oli tuon kokeen jälkeen jättää alokkaalle jo hyvästit, mutta näillä näkymin käymme vielä yhdessä alokasluokan kokeessa, jotta pääsen koetilanteessakin puuttumaan mahdollisiin huolimattomiin luovutuksiin, sillä kotona treeneissä en vaan tuota ongelmaa saa esille vaikka kuinka yritän koiraa kaikin tavoin häiriköidä luovutustilanteissa. Tolleri-NOMEn jälkeen emme juuri muuta olekaan treenanneet kuin riistan kantamista, pitämistä ja luovuttamista, mutta kuten sanottu, hieman turhauttavaa treeniä kun ongelmia ei kotona ole. Koetilanteessa koira sitten ilmeisesti käy sen verran kierroksilla ja sillä on kova kiire tekemään lisää töitä, että riista tippuu helpommin. Täytyypi nyt yrittää saada edes hieman koetta muistuttava tilanne aikaiseksi myös treeneissä...

Linus oli tosiaan ainoa tolleri voittajaluokassa. Nähtyäni kokeen, sanoin heti, että voisimme yhtä hyvin lähteä kotiin samantien. Maasto oli voittajaluokkaa ajatellen erittäin helppo, joten tuomari tietenkin kehitteli kokeesta teknisesti erittäin vaativan eikä Linuksen koulutus ole teknisesti vielä todellakaan noin vaativalla tasolla. Voi että, kuinka suuria eroja noissa voittajaluokan kokeissa voikaan nykyään olla (esimerkiksi osa kokeista on tänäkin kesänä ollut täysin yksilötyönä, osassa koirat työskentelevät koko kokeen ajan yhtä aikaa)! Ja minä kun onnistun ilmoittamaan Linuksen aina niihin "vääriin" kokeisiin! ;) Niin, tolleri-NOMEn koe suoritettiin siis kokonaan parityönä ja koirat työskentelivät yhtä aikaa. Linus joutui ensin ohjaustehtävään ja parimme, labradorinarttu markkeerauksiin. Labradorille heitettiin ensin kakkosmarkkeeraus laukausten säestämänä rantaheinikkoon, ja Linus näki myös molemmat heitot. Sen jälkeen ammuttiin vielä laukaus ohjausriistaan suuntaan, joka sijaitsi vastarannalla reilun sadan metrin päässä. Koira piti lähettää heti laukauksen jälkeen ohjaukseen, ja niinhän siinä kävi kuten ounastelinkin: Linus kaartoi heti rantavedessä markkeerausten suuntaan. Pysäytin ja kielsin ja sain kontaktin koiraan. Mutta tässä vaiheessa heitettiin markkeerauskoiralle vielä kolmas markkeeraus veteen lokilla ja tietenkin heitto tuli veneestä vielä suoraan Linusta kohti. Tässä vaiheessa ukon kuppi meni sitten lopullisesti nurin, kun se ei enää ymmärtänyt, miksei mitään saa noutaa vaikka joka puolelle tulikin pudotuksia. Niinpä Linus alkoi turhautuessaan äännellä, joten kutsuin koiran pois vedestä, laitoin hihnan kaulaan ja sanoin tuomarille käsipäivää, sillä en halunnut antaa koiralle yhtään palkkiota moisesta vinkumisesta. Tuloksena siis toisesta voittajaluokan kokeestamme VOI- eli keskeytys. Ja kokeen vaativuudesta kertoo ehkä jotain sekin, että vain yksi koira sai kokeesta tuloksen muiden jäädessä nollille... Tavoitteemme nomessa tältä vuodelta on kuitenkin saavutettu jo satakertaisesti aikaisemman VOI3-tuloksen myötä, joten eipä muuta kuin talven verran lisää treeniä ja ehkä sitten taas ensi kesänä uusiin kokeisiin :)

Tolleri-NOMEssa kisailivat Viskin ja Rasmuksen lisäksi Siipiveikoista myös Intro alokkaassa ja Muusa avoimessa. Intro sai upeasti pitkän kisa- ja treenitauon jälkeen ALO3-tuloksen, joten vähän treeniä ja ykkönen on varmasti Iipollakin pian taskussa :) Onnea Riikka ja Intro! Muusa räjäytti sitten avoimessa luokassa koko potin, saaden upean AVO1-tuloksen, joka oikeutti myös NOME-mestaruuteen ja seuraavana päivänä Toller Shown ja nome-kokeen yhteispisteiden ratkettua Tolleri-Mestarin titteliin! Paljon, paljon onnea Anna, Ville ja Muusa upeista saavutuksista! :D Melkoista porukkaa nuo Siipiveikot!!!

Viime perjantaina eli 4. syyskuuta vuorossa oli sitten mejäilyä Rasmukselle. Vaikka en hirveästi noista valmiin jäljen kokeista perusta (jäljenteko ja metsässä rämpiminen kun on mukavaa ja kuuluu olennaisena osana harrastukseen), ilmoitin Rasmuksen tuollaiseen kokeeseen, kun kesän ja syksyn aikana jäimme niin monesta mejä-kokeesta varasijoille. Ja kuinka ollakaan, totta kai sitten saimme paikan Nakkilan valmiin jäljen kokeesta. Toisaalta oli ihan kiva mennä raskaan työviikon päätteeksi valmiiksi katettuun pöytään mutta toisaalta tuli kantapään kautta opittua, että valmiiksi katettu pöytä ei välttämättä ole se paras pöytä. Kokeessa oli vain kolme koiraa, kaksi avoimen luokan koiraa ja Rasmus ainoana voittajaluokan koirana. Rasmuksen jälki oli tehty alkumakaukselta kaadolle asti aina jokaista kulmaa myöten leveälle metsäkoneen uralle ja jäljellä oli ikää huimat 31 tuntia ja rapiat päälle. Lisäksi yöllä oli satanut kaatamalla vettä ja veri oli ilmeisesti levinnyt saviseen traktorinjäljeen miten sattuu. Oli miten oli, koira oli koko jäljestämisen ajan täysin sekaisin eikä se oikein tiennyt mitä sen olisi pitänyt jäljestää. Rasmus teki laajoja tarkistuslenkkejä syvältä traktoriuralta metsän puolelle eikä oikein ymmärtänyt, että jälki saattoi kulkea koko ajan moista "tietä" pitkin. Varsin rauhattoman jälkityön päätteeksi saavuimme kuitenkin lopulta kahden hukan jälkeen kaadolle, tuloksena siis surkea VOI3. (arvostelu tulossa) 

Seuraavana päivänä eli lauantaina pääsimme kuitenkin Rasmuksen kanssa paljon mielekkäämmälle jäljelle. Lähdimme iltapäivällä Huittisiin vanhan luokkakaverini kanssa kyyhkyjahtiin. Olimme jo edeltävänä viikonloppuna käyneet viereisellä pellolla kyyhkymetsällä, ja silloin saimmekin Rasmukselle kaksi pudotusta ja Linukselle neljä. Molemmat pojat toimivat mukavasti, olivat passissa hiljaa ja rauhallisesti, ja Linus otti rohkeasti kiinni elävän haavakonkin. Tällä kertaa kyyhkyjä ei juuri lentänyt, joten puolentoista tunnin passissaolon jälkeen suunnittelimme juuri keräävämme houkutuskuvat pois pellolta ja vaihtavamme passipaikkaa toiselle pellolle, kun selkämme takaa noin 40 metrin päästä laahusti pellolle verinen hirvi. Hirvi oli selästään ja kyljistään aivan veressä, roikotti päätään alhaalla ja selvästi siitä näki, että kaikki ei ollut otuksella kohdallaan. Niinpä soitto poliisille ja lupa haavoittuneen hirven kaatoon saatiin nopeasti. Lähistöltä haettu hirvikoira töihin ja hirvi löytyikin nopeasti, vaikkakin pari vaaratilannetta sattuikin, sillä vilkkaasti liikennöity kakkostie oli ihan vieressä. Hirvikoira ei kuitenkaan saanut hirveä pysähtymään, otus oli aivan vauhkona - olisikohan sitten sudet sitä raadelleet... Lopulta jouduimme ottamaan hirvikoiran kiinni kakkostien varresta ettei se jäisi auton alle risteillessään hirven perässä tien yli. Niinpä Rasmus pääsi hommiin jäljestävänä koirana, ja saikin helposti vainun hirvestä paikasta, jossa hirvikoira oli lopettanut työnsä. Rasmus jäljesti upeasti 3-4 kilometriä, ylitti kaksi kertaa leveän kakkostien aivan hirven jäljillä ja pari isoa ojaa ylittyivät myös hienosti. Koko ajan saimme seurata tuoreita hirven jälkiä ja koiran määrätietoisesta työskentelystä näki myös, että jäljellä oltiin. Valitettavasti hämärä yllätti meidät, ja lopulta jouduimme jättämään leikin kesken sillä emme tietenkään olleet ottaneet edes taskulamppua mukaan. Kyyhkyjahtiin kun olimme kerran lähteneet... Mukava kokemus kuitenkin sekä ohjaajalle että varmasti myös koiralle! :)

Toivottavasti pääsemme vielä tänä syksynä käytännön metsälle, jos emme nyt ihan hirvijahtiin niin edes kyyhkyjahtiin. Sorsahommat ovat täällä päin valitettavasti olleet tänä syksynä varsin hiljaisia... Rasmukselle on tiedossa vielä ainakin joku nome-koe ja toivottavasti pääsemme mukaan vielä johonkin mejä-kokeeseenkin. Ja josko syksyn taittuessa talveen saisimme vihdoin aloitettua noiden tokon voittajaluokan liikkeidenkin opettelun ihan kunnolla. Linukselle on tiedossa pari toko-koetta ja vähän kai nome-treeniäkin. Ja kokeiden lisäksi syksyllä on tiedossa tietenkin muutakin mukavaa ohjelmaa...

 

5.8.2009 Rasmus avasi ykköstilinsä mejän voittajassa!!!

Jos heinäkuu päättyi meidän osalta huikeasti Linuksen nome VOI3-tulokseen, niin eipä yhtään hassummin alkanut elokuukaan :) Alunperin meidän ei pitänyt Rasmuksen kanssa edes mahtua Auran Nuuskujen järjestämään Jaalan jälki -mejäkokeeseen Oripäässä, mutta perjantai-iltapäivällä sain puhelun, että pääsisimme varapaikalta mukaan kokeeseen. Torstainen, myöhään yöhön asti venynyt Laukaan nomeilureissu painoi vielä tassuissa mutta en tietenkään voinut kieltäytyä koepaikasta kun niitä täälläpäin on niin vaikea saada. Lauantaina aamuyhdeksäksi siis Oripäähän jälkientekoon. Parini kanssa saimme tehtäväksi tuomariryhmämme kaksi viimeistä jälkeä eikä kommelluksiltakaan vältytty: sekä maastossa että kartalla oman jälkeni aloitusmerkki olikin sijoitettu paikkaan, johon kaadon piti tulla! Olimme ehtineet tehdä jälkeä jo pitkälle ihmetellen, kuinka maasto ja karttamerkit eivät vastanneet yhtään toisiaan, ennen kuin tajusimme mistä oli kyse. Onneksi parini oli kokenut suunnistaja eikä lähettyvillä ollut enää muita jälkiä, ja loppujen lopulta jäljestä tulikin oikein hyvä, ainoastaan viimeisellä osuudella jouduimme hieman kaartamaan saadaksemme kaadon tien tuntumaan.

Sunnuntaiaamuna takaisin majalle kahdeksaksi. Koe oli suuri, mukana oli 44 koiraa ja 7 tuomaria, joten laukauksensietotestien jälkeen kesti hetken ennen kuin koko porukka pääsi lähtemään maastoon. Rasmus sai arvonnassa ryhmämme neljännen jäljen, joten aamupäivä meni metsässä omaa vuoroa odotellessa. Jäljelle pääsimme vasta yhden jälkeen, ja siinä vaiheessa aurinko porotti jo ihan kivasti... Rasmuksen jälki kulki vaihtelevassa maastossa, ensimmäisen osuuden alku hakkuuaukean reunaa kallioiden päällä, sekametsää, suota, tiheää koivuvitikkoa, pari suurta ojaa, paljon riistapolkuja jne. Rasmus lähti jäljelle taas tyylilleen uskollisena sata lasissa, ja sain jarrutella ihan kunnolla. Jäljestys oli myös hyvin rasmusmaista, jäljen molemmin puolin aaltoilevaa mutta kuitenkin hyvin varmanoloista ja rauhallisin mielin sain kulkea jälkiliinan jatkona. Ensimmäistä makausta Rasmus tuskin noteerasi, höh! Katkokulma oli heti ekalla kulmalla korkean kallion kupeessa, ja siinä olikin ensimmäinen kohta, jossa hikipisarat jo nousivat otsalle: Rasmus lähti selvittämään katkoa rengastamalla ja nousi korkean kallion päälle, kun jälki jatkui alhaalla kalliosta oikealla. Aikamme kalliolla pyörittyämme Rasmus kuitenkin laskeutui alas ja käveli lopulta suoraan seuraavalle osuudelle veretyksen alkuun ja jatkoi reippaasti jäljestystä. Toinenkin makaus mentiin huitaisten yli, ja toisella kulmallakin pyörittiin hetken. Kolmannella osuudella suurimmat energiat oli jo purettu ja Rasmus pysähtyi merkkaamaan makauksen ihan kunnolla. Suuressa ojassa piti käydä uimassa mutta vilvoitteluhetken jälkeen R jatkoi taas reippaasti matkaa. Kolmannella kulmalla taisi jo väsy painaa: R teki pienenpienen tarkistuslenkin, palasi sitten kulmamerkin kohdalle ja pysähtyi siihen hetkeksi läähättämään. Sanoin "Rasmus, jälki" ja matka jatkui taas. Viimeisen makauksen R merkkasi myös tosi hienosti ja kaadolle tultiin suoraan. Sorkan Rasmus sitten kantoi koko pitkän matkan metsästä pois autolle asti. Jäljen jälkeen kysäisin tuomarilta vauhdista, ja hänen mielestään vauhti oli kova mutta ei niin kova että hän olisi siitä jäljestyksen aikana huomauttanut. Kiire kuulemma oli tullut vain silloin, kun hän oli pysähtynyt hetkeksi lakkoja syömään :) Sain pari kivaa vinkkiä, miten vauhtia seuraavilla jäljillä kannattaa jarruttaa ja lisäksi kehoituksen ilmoittaa koira PM-kokeeseen, jos vain paikan saisimme! No, se jää nähtäväksi...

Rasmuksen suoritukseen tyytyväisenä pääsin itse opastamaan heti seuraavaa jälkeä, ja tällä kertaa opastus sujui erittäin hyvin ja ehdin hyvissä ajoin kertoa tuomarille jäljen tapahtumista :) Tosin ukkoskuuro toisella osuudella ei ollut niin kiva... Hyvillä mielin sain siis lähteä purkamaan jälkeä ja majalle odottamaan tulosten julkistamista. Tulosten lukemisen aikana ihmettelin, kun Rasmuksen nimeä vaan ei kuulunut sillä en uskonut kovin hyviä pisteitä tulevan kun nuo kaksi ekaa makaustakin jäivät niin vähälle huomiolle. Mutta niin siinä vain kävi, että Rasmus oli lopulta koko suuren kokeen neljänneksi paras koira, sai ekan VOI1-tuloksensa ja 45 pistettä!!! Ei hassumpaa, varsinkin kun kyseessä oli vasta toinen startti voittajassa ja ekan kokeen jälkeen en edes ehtinyt tehdä yhtään harjoitusjälkeä (nimimerkillä "Koko ajan sata rautaa tulessa"). Tästä on hyvä jatkaa ja toivottavasti mahdumme vielä johonkin kokeeeseen tänä vuonna, jos ei nyt sitten ihan siihen PM-kokeeseen paikkaa saataisikaan ;)

 

31.7.2009 Linukselle nomessa ekasta voittajaluokan startista VOI3!!!

Heinäkuun alussa olin Katin ja Sakken mukana nome-turistina Laukaalla avoimen luokan iltakoetta seuraamassa, ja koska koepaikka ja -tunnelma oli varsin leppoisa, hassu ajatus alkoi itää päässäni: josko ilmoittaisin Linuksen samaisessa paikassa kuun lopulla järjestettävään voittajaluokan kokeeseen... Eihän me kuitenkaan tuollaisesta pienestä, kahdeksan koirakon iltakokeesta paikkaa saataisi, kun ei olla edes Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen jäseniä... Mutta niin siinä vain kävi, että noin viikko sitten koekutsu ilmestyi sähköpostiini, ja jännitys alkoi kasvaa: ensimmäinen voittajaluokan startti nomessa olisi kohta totta!

Vaikka koe alkoi vasta iltapäiväkahdelta, kotoa lähdimme Linuksen kanssa jo aamuyhdeksältä, edessä neljän tunnin ajomatka nimittäin. Perillä olimme kuitenkin hyvissä ajoin, ja arvonnassa saimme starttinumeron neljä. Onneksi ei sentään ensimmäiseen pariin jouduttu, vaan sain rauhassa seurata kahden ensimmäisen koiran suoritukset markkeerauksissa ja ohjauksessa, ja ehdin hyvin niiden hakutyön aikana hakemaan Linuksen autolta. Vuoroa odottelimme parimme Annukan ja Toven kanssa yhdessä, ja vitsailimme, että tässä sitä menee Tove Jansson ja Linus Torvalds yhdessä nomeilemaan :) Eikä siinä oikein ehtinyt edes jännittää. Koe tehtiin siis kokonaan parityönä, ja meidän kannaltamme vielä pahimmalla mahdollisella tavalla: koko kokeen ajan pyörittiin paikasta toiseen, vaihdettiin parin kanssa paikkaa, odoteltiin välillä pikkuhetki passissa, tehtiin välillä yksi tehtävä, taas siirtymistä, odottelua, siirtymistä ja odottelua... Oikein kuumentaavaa touhua siis! Eikä nuo tehtävätkään ihan helpoimmasta päästä olleet näkemiini voittajakokeisiin verrattuna, paitsi eka maamarkkeeraus. Ensimmäinen koira suoritti ensin maalle koivuvitikkoon heitetyn helpon ykkösmarkkeerauksen, jossa koira näki vain heittokaaren mutta ei heittäjää eikä putoamispaikkaa. Parimme suorittaessa tätä tehtävää, me menimme Linuksen kanssa jo rantaan valmiiksi odottelemaan omaa vuoroamme, meille ensimmäisenä tehtävänä tuli kolmosmarkkeeraus (joita harjoiteltu ehkä kerran tai kaksi) veteen. Vene oli lähetyspaikalta katsottuna vasemmalla rantaheinikossa piilossa ja ampuja seisoi oikealla puolellamme rantavedessä kahluusaappaissa. Ensimmäinen heitto tuli veneestä sen etupuolelle heinikkoon, riistana tavi (koska se jäisi huonoiten tummana lintuna koirien mieleen ja vaikeutti siis tehtävää entisestään) ja toinen heitto veneen taakse samaan linjaan, riistana lokki. Kolmas heitto tuli veneestä oikealle avovettä kohti mutta putosi kuitenkin keskelle vesikasvillisuutta näkymättömiin. Kolmannen heiton jälkeen ammuttiin vielä neljäs laukaus kohti samalla linjalla vastarannalla ollutta ohjausta kohti, sitten koira vasta töihin. Linus nouti ensin kolmosen ja sitten kakkosen, molemmat lokit palautuivat suoraviivaisesti ja nopeasti. Lähetin Linuksen noutamaan ekana heitettyä tavia mutta muistikuva siitä oli heikko ja Linus lähti kaartamaan kolmannen heiton suuntaan ja jäi pyörimään sinne. Tässä vaiheessa tuomari käski ohjata koiraa, ja vieläkin harmittaa, kun en sitä oikeasti alkanut kunnolla ohjaamaan (koiran pitää markkeerata itse!), näytin vain kädellä tavin suuntaan ja toistin hae-käskyn pari kertaa. No, tekemällä ja näkemällä oppii, kokeneemmilla koirakoilla oli samassa noudossa vaikeuksia ja puhtaalla ohjauksella ne sen tavin sieltä saivat. Mutta Linus ei siis tavia löytänyt, joten siirryimme toiseen markkeeraustehtävään eli siihen helppoon maaykköseen, riistana siinä varis. Tästä Linus suoriutui helposti. Sitten passiin odottelemaan kun kaveri suoritti vesimarkkeeraukset, minkä jälkeen taas paikkojen vaihto ja vuorossa Linuksen ohjaustehtävä. Ohjausriista eli haahka oli viety vastarannalle noin 90 metrin päähän ja tehtävää vaikeutti juuri samalle linjalle aikaisemmin pudonnut kolmas markkeerausheitto (eipä olla tällaista harjoiteltu), ja sainkin Linuksen melko helposti etenemään tuolle pudotuspaikalle asti ja vähän myös vesikasvillisuuden ohi, mutta sitten alkoivat ongelmat. Ukko kaarsi kohti venettä, josta käänsin sen takaisin oikeaan suuntaan ja sainkin uudelleen markkeerauspaikan ja vesikasvillisuuden yli ja hetken jo luulin, että nyt se lähtee hyvin kohti vastarantaa mutta usko loppui vaan kesken ja Linus kaarsikin kohti hakualuetta, jolloin tuomari käski kutsua koiran pois. Olin kuitenkin tyytyväinen, että sain ukon noinkin kauas vaikka aikaisemmat markkeeraukset ja vene häiritsivätkin. Ohjauksen jälkeen menimme taas passiin odottelemaan, että pari suoritti ohjaustehtävän. Tämän jälkeen kumpikin koira pääsi yhtä aikaa töihin: toinen koira laitettiin pienemmälle hakualueelle pienen joen vartta pitkin (alueella oli kaksi tavia ja kaksi korppia) ja toinen koira laajemmalle alueelle kaislikkoon ja metsään päin (tällä alueella oli neljä lokkia ja kaksi korppia). Kun kuulin, että haussa olisi korppeja, jännitys lisääntyi: eihän tuo ukko ole ikinä moista lintua nähnyt kuin puussa istumassa. Linus laitettiin ensin laajemmalle alueelle ja se kävi tutkimassa etualalla olleen korkean, tiheän kaislikon, jossa ei riistaa ollut. Parimme oli sillä välin jo löytänyt pienemmältä alueelta riistan, ja tuomari käski kutsua koiran pois ja vaihdoimme puolia. Joen varrelta Linus löysi nopeasti tavin ja taas jouduimme hetken odottelemaan passissa, että kaveri sai suuremmalta alueelta riistan ylös. Linus oli ihan ihmeissään moisesta pyörityksestä, kun ei heti päässytkään jatkamaan hakua ja vinkui noissa siirtymäkohdissa ja seuraamispätkillä hieman, malttiharjoittelua siis tiedossa edelleen! Seuraavalla lähetyksellä Linus löysi laajemmalta alueelta kaislikosta lokin (monelle koiralle kaislikkohaku tuotti ongelmia eikä kaikki löytänyt lokkeja ollenkaan), puolien vaihto, ja joen varresta löytyi korppi, joka ei uutena tuttavuutena ollut ukolle mikään ongelma. Taas hetkeksi passiin ja lopuksi takaisin isommalle alueelle, jossa Linus tekikin tosi kauan töitä jossain tosi tosi kaukana. Alueella oli silloin jäljellä enää muistaakseni kolme riistaa, pari lokkia ja korppi. Lopulta ukko ilmestyikin korppi suustaan ja siirryimme vielä passiin hetkeksi odottelemaan, kun parimme jatkoi vielä hakua laajemmalla alueella. Kaveri löysikin hienosti viimeisenkin riistan, ja tuomari pyysi kytkemään koirat. Loppupuheenvuoron aikana olin varma, että emme saaneet tulosta, olihan tuo ohjaus ja yksi neljästä markkeerauksesta jäänyt noutamatta, vaikka toisaalta olihan haku kuitenkin ollut tosi hyvää... Kun tuomari lopulta sanoi, että "palkitaan" en ollut uskoa korviani ja pakkohan siinä oli varmistaa, että ihanko totta. Kyllä. Palkitaan!

Yksi suurista tavoitteistamme saavutettu siis Linuksen ensimmäisessä voittajaluokan nome-kokeessa, VOI3-tulos - ei hassumpaa! Tästä riittää motivaatiota jatkaa treenailua taas pitkäksi pitkäksi aikaa eteenpäin. Ja kyllä, sitä treenattavaahan riittää, ohjauksia, ohjauksia ja ohjauksia häiriön alla, vaikeampia markkeerauksia ja sitä malttia, malttia, malttia. Vaikka kokeessa noita epäonnistumisiakin tuli, olen todella tyytyväinen: riistan käsittely oli hyvää (ja korppikaan ei tuottanut ongelmia), Linus jaksoi tehdä hakua pitkään ja sitkeästi epäonnistuneidenkin suoritusten jälkeen, ei häiriintynyt toisen koiran työskentelystä yhtäaikaisesti tai toisen ohjaajan pillityksistä, ja paketti pysyi kasassa alusta loppuun asti. Erityisesti tietenkin tuo hyvä hakutyö- ja motivaatio lämmittää sydäntä, sitä kun on koiralle hankala opettaa, kun taas ohjaukset ja markkeeraukset on vähän eri juttu. Pitkänä miinuksena tuo lievä vinkuminen, mutta eihän tuo toki ollut ainoa koira, josta siellä ääntä lähti. Töitä on vinkumisen kanssa tehty ja tulostakin on saatu, mutta homma jatkuu edelleen, harmittaa vaan kun senkin ajan voisi oikeasti käyttää erilaisten tehtävien treenaamiseen mutta minkäs teet. Tänä syksynä käymme vielä ehkä yhdessä tai kahdessa voi-voi-kokeessa mutta täysin ilman tulospaineita: suurin tavoite on että ohjaaja saa kokemusta ja näkee erilaisia voittajaluokan kokeita :) Ja paljon oppia lähti Laukaaltakin tänne Köyliöön asti: eivät ne KVA-koiratkaan mitään koneita ole ja epäonnistumisia sattuu kaikille!

Muita kuulumisia... Yllätys, yllätys lähinnä olemme treenanneet nomea! Viime viikolla Metsäjärvellä Ninnin, Ellin ja Paavon kanssa, Oripäässä flattiporukalla sekä Pyhämaassa Katin, Samin ja Sakken vuokramökillä. Metsäjärvellä teimme hakua riistalla eikä silloin kummankaan pojan työskentely ollut ihan niin hyvää kuin olisin toivonut. Sekä Rasmus että Linus kyllä toivat sieltä toivomani määrän riistaa, mutta Rasmus ei oikein jaksanut keskittyä hommaan ja oli taas huolimaton riistojen luovutuksissa. Linustakin jouduimme laukauksella motivoimaan lähtemään kaukana oleville riistoille. No, treeniähän se. Oripäässä vuorossa oli vesiohjauksia ja -markkeerauksia ja tietenkin Linukselle myös malttia. Rasmus teki tuolla tosi kivat suoritukset sekä ohjauksessa että markkeerauksissa ja oikeasti voisin jo alkaa luottaa siihen, että sille voi jo pikkuhiljaa alkaa tehdä avo-tasoisia juttuja, eihän se enää mikään äitin pikkupoika ole! Tai onhan se, aina...:) Pyhämaassa vesitreenit jatkuivat, ja molemmat tekivät taas kivat suoritukset: Rasmus selvitti tosi hankalan pitkän ykkösenkin moitteetta ilman minkäänlaista apua ja vesiohjauskin sujui. Ja Linus taas suoriutui mahtavassa aallokossa noin 100 metrin linjasta ulapalle ja täysin sokosta noin 70 metrin vesilinjasta myös vaikka venekin oli sopivasti häiriönä. Näitä täytyy nyt sitten vain jatkaa ja niin, että ensin tulee alle tai häiriöksi markkeerauksia. Tällä viikolla treenailtiin sitten Terhin ja Kelmin kanssa, ja Linus pääsi tekemään vaan malttiharjoituksia. Treeneissä se sentään pystyy jo hillitsemään itsensä hyvin kiihdyttävissäkin tilanteissa, joten harjoitukset jatkukoon. Rasmus jatkoi edelleen markkeeraus- ja ohjaustreenejä, linjakakkosiakin on tehty ja yliuittoja. Tämä vuosi taidetaan kuitenkin pysyä vielä alokkaassa...

Ai niin, viime lauantaina ollessani sihteeriköimässä tolleritaippareissa - vielä kerran onnea kaikille taipuneille! - Rasmus kävi yhdessä Muusa-siskon kanssa komeilemassa Kihniön ryhmänäyttelyssä. Kivasti poika oli kuulemma käyttäytynyt Annan esittämänäkin. Tuomari ihastui erityisesti Rasmun päähän, ja oli kauan miettinyt, minkä värisen nauhan antaa... Kysynyt kehäsihteeriltä, vieläkö tulee muita uroksia ja miten se arvostelu menikään (siihen mennessä kukaan uroksista ei ollut saanut eriä ja R oli ainoa joka olisi voinut saada sertin). No, tummanpunaisen nauhan se tuomari sitten lopulta valitsi, höh! Onneksi Muusa oli hurmannut tuomarin kunnolla, sisko sai toisen SERTinsä ja oli ROP - onnea ja kiitos Annalle ja Villelle Rasmuksen hyvästä hoidosta!

Rasmus vaakun kanssa pihatiellä

 

20.7.2009 Rasmuksen avaus mejän voittajassa ja ahkeraa treenailua

Mihin tämä kesä - ja ennen kaikkea loma - oikein valuu? Koerintamalla meillä on heinäkuun alun ajan ollut hiljaiseloa, mutta treenirintamalla ei sitten niinkään. Oman osansa ajasta on vienyt myös uusi rakennusprojektimme eli pihasauna ja Ketterä-Teamin kaksipäiväisten TOKO-kisojen valmistelut. Tällä viikolla saankin sitten valmistella tolleriyhdistyksen lauantaisia taippareita, jännittävä koepäivä tulossa sihteerillekin!

Viikonloppuna muiden kisatessa Ketterä-mestaruudesta tokossa - miksi saman kylän kaikki koiratapahtumat pitää osua juuri samalle viikonloppulle? - keskityimme Rasmuksen kanssa ekaan voittajaluokan starttiin mejässä. Olisi ollut kyllä tosi kiva käydä Linuksen kanssa tokoilemassakin, sillä ukko oli maanantaisissa treeneissä tosi kivassa vireessä, mutta tällä kertaa mejä vei kyllä voiton tokosta. Tuleehan noita tokoja kuitenkin ja niihin on täällä päin suhteellisen helppo päästäkin. Mejä-koe järjestettiin siis täällä Köyliössä ja kokeen keskuspaikkana toimi Köyliön metsästysseuran maja Ilmijärvellä, tuolla toisella puolen pitäjää. Lauantaina jälkien teko aloitettiin jo kahdeksalta, sillä kyseessä oli ns. yökoe. Parini kanssa teimme kaksi voittajajälkeä, ja kuinka ollakaan, minulle sattui ensikertalaisena juuri se maastoltaan kaikkien hankalin jälki tehtäväksi ja opastettavaksi. Kaksi ensimmäistä osuutta oli aivan törkeää ryteikköä eikä kolmannen osuuden koivuvitikkokaan mikään mukava piilomerkattava ollut. Jälkientekourakasta selvittiin lauantaina kuitenkin kunnialla, vaikka lievä helle meitä hellikin. Sunnuntaiaamuna sitten herätys klo 03.30 ja ylituomarin alkupuhuttelu klo 05.00. Itse opastin jälkiryhmämme toista jälkeä ja arvonnassa Rasmus sai sopivasti ryhmän kolmannen jäljen. Opastus tietenkin jännitti ihan törkeästi, varsinkin kun maasto oli mitä oli eikä tehtävää helpottanut jäljestävän koiran melko reipasvauhtinen meno. Sain tehdä ihan kunnolla töitä, että pysyin koirakon ja tuomarin perässä piilomerkkejä seuratessani. Jäljellä kuitenkin pysyttiin alusta loppuun asti, mutta ekalla kulmalla ja viimeisellä makauksella oli auttamatta myöhässä, höh! No, tekemällä sitä kai oppii! Ja mieltä tietenkin lämmitti, että jäljelläni ollut kooikerhondje sai upean VOI1-tuloksen :)

Rasmuksen jälki oli maastoltaan omaan jälkeeni verrattuna melkein päiväkävelyä vaikka kyllähän siltäkin niitä haastavia kohtia löytyi. Ja tuoreita riistajälkiä, tietenkin. Tuomaria odotellessamme näimmekin ennen omaa opastustani metsässä peuran juuri samalla puolella missä Rasmuksen jälki kulki... Rasmus puhkui intoa heti valjaat päälle saatuaan, ja sai jo tieltä kaukaa vainun alkumakauksesta. Tuomari taisi huomata Rasmun hyvin ladatut akut, sillä jäljelle lähdettiin tuomarin kommentein "Mitään laukkaa ei sitten mennä!" Sainkin ekalla osuudella jarrutella ukkelin menoa ihan kunnolla kaksin käsin, mutta vauhti rauhoittui sopivaksi kävelyvauhdiksi melko pian eikä tuomari huomauttanut siitä mitään. Ensimmäinen osuuden Rasmus kulki tarkasti jäljen päällä ja makauksen merkkasi selkeästi pysähtymällä ja nuuskuttelemalla. Hyvän alun jälkeen ekalla kulmalla odottivat sitten ne ongelmat (lue: tuoreet hirven jäljet). Rasmus jatkoi kulmalta suoraan ja jäi pyörimään heinikkoon parinkymmenen metrin päähän jäljestä. Heinät olivat sopivasti juuri siinä kohtaa laonneet pitkältä matkalta ja tuomari totesikin, että siinä oli ilmeisesti juuri mennyt herra hirvi, joka sekoitti Rasmuksen jäljestyksen ja ensimmäinen hukka. R takaisin verijäljelle ja jäljestys jatkui taas vauhdikkaasti, toisenkin makauksen merkkasi hyvin. Katkokulma oli toisella kulmalla selkeässä paikassa (vaikka jäljellä ollessamme luulin sen olleen tuolla ekalla kulmalla missä hukka tuli), ja sen R selvitti rengastaen melko helposti. Kolmas osuus sujui taas hyvin, makaus myös ja kolmannen kulman R meni tarkasti. Viimeisellä osuudella jälki ylitti kivan, syvän saviojan, jossa tietenkin piti käydä mutakylvyssä ihan kunnolla. Rasmu oli tosi kivannäköinen ja -hajuinen ojasta noustessaan, täytyy sitä metsästysnoutajalla tietenkin vähän katu-uskottavuutta olla ;) Mutakylvyn jälkeen pieni kehoitus ja R jatkoi jäljestystä varmasti. Liekö jo väsy vähän painanut mutta viimeistä makausta R ei merkkannut vaan ylitti sen vain nopeasti nuuhkaisten. Aivan viimeisen osuuden lopulla vastaan nousi tiheä kuivunut kuusikko, jossa R alkoi pyöriä. Silmäkulmastani näin oppaan jäävän takavasemmalle ja jossain vaiheessa näin vilauksen edessä olevasta tiestä ja autoista. Luulin jo, että olimme ohittaneet kaadon... Aikamme siinä tiheikössä pyörittyämme tuomari kutsui meidät takaisin jäljelle. R pyöri tiheikössä oikealla kun taas jälki jatkui tiheikön läpi vasemmalla... Toinen hukka siis raastavasti parikymmentä metriä ennen kaatoa! Ilmeisesti ukolla oli jo ilmavainu tuossa ryteikössä sorkasta, mutta oikeaa aukkoa sorkan luokse ei vain löytynyt. No, kaadolle tultiin sitten ihan suoraan tuon kuusiseinämän jälkeen ja R oli löydöstään oikein ylpeä. Sorkkaa kannettiin tielle saakka eikä sitä olisi kovin mielellään luovutettu oppaalle.

Noiden kahden hukan johdosta Rasmus sai ekasta voittajastartistaan VOI3-tuloksen ja 29 pistettä, tarkempi koeselostus löytyy täältä. Oikeastaan olen todella tyytyväinen Rasmun suoritukseen, sillä etukäteen pelkäämäni makausten merkkaukset ja katkokulman selvittäminen sujuivat hyvin. Vaikka toka hukka tulikin juuri ennen kaatoa, sekään ei jaksa harmittaa, sillä ykkönenhän meni jo tuossa ekalla kulmalla. Mutta jos olisi ollut ykkösessä kiinni tuohon kuusitiheikköön asti, niin sitten... Joka tapauksessa ihan mukava suoritus kokemattomalta koiralta, ja intoa, kuntoa ja energiaa olisi riittänyt vielä vaikka toiselle voittajajäljelle. Vaikka päivä ei kovin kuuma ollutkaan, niin muutamalla koiralla oli paukut yksinkertaisesti loppuneet kesken. Nyt odottelemme tietoja seuraavista koepaikoista, olisi kiva, jos Rasmus pääsisi vielä pariin voittajakokeeseen tänä vuonna.

Rasmuksen kanssa olemme tosiaan keskittyneet enemmän mejä-juttuihin nyt kesän aikana, ja nome-treenit ovat jääneet vähän vähemmälle. Koska nomessa tämän vuoden tavoitteet saavutettiin jo kesäkuussa, treenimotivaatio siinä on nyt hieman hiipunut ja jatkoa mietitään. Toki kaikkea pieniä juttuja on tehty, vähän suuntia ja pillipysäytyksiä, muistia yms. Heinäkuun aikana olemme sen sijaan tehneet pari mejä-harjoitusjälkeä tänne Köyliön aina niin riistarikkaisiin maastoihin. Eka jälki oli tuossa ihan tutussa lähimetsässä, kuva jäljestä alla. Toinen jälki oli vähän hankalammassa maastossa ampumaradan lähellä, ja se noudatti samaa kaavaa kuin tuo edellinenkin jälki, mutta jälki kulki eri suuntaan. Molemmat jäljet sujuivat melko samalla tavalla, makaukset R olisi voinut merkata paremminkin ja katkon olisi voinut selvittää nopeammin, mutta harjoitteluahan tämä vasta ja kokeessa nämä jutut onnistuivat hyvin. Alussa myös aivan älytön into päästä jäljelle, mieletön vauhti ja hössötys... Mutta eiköhän tuo helpota ajan kanssa. Nyt R saa tämän viikon huilata mejäily-jutuista ja ensi viikolla sitten taas metsään teemalla "unohda ne hirven jäljet, kiitos"!

Linuksen kanssa olemme sen sijaan nyt heinäkuun ajan keskittyneet nomeiluun. Vaikka välillä tulee kyllä sellainen olo, että ei tuota ukkoa koskaan saa sille tasolle, että kokeisiin uskallettaisiin... Missä välissä ehtisi opettamaan kaikki mahdolliset markkeeraus-ohjaus-hakuvariaatiot, joita kokeessa voi tulla vastaan? Kaikki mahdolliset maastot, häiriöt, vieraat koirat jne jne jne? No, ei kai sitä koskaan voi mitään koiraa saada kokonaan valmiiksi. Heinäkuun teemana on ollut vesiohjaukset, vesiohjaukset ja vesiohjaukset. Treenikavereina vanhat tutut Terhi ja Kelmi sekä Kati ja Sakke ja treenipaikkoina Euran Vähäjärvi, täällä Metsäjärvi ja Ylänelläkin on käyty. Ja Porissakin kävimme Sarekiven Mikan ja flatti-Oskun treeniseurana. Olemme harjoitelleet ränniuittoa, yliuittoa, kannasten ylityksiä, maastorajojen ylitystä vedessä (vesikasvillisuus), suuntia ja pysäytyksiä vedessä, linjaa vedessä kun häiriömarkkeeraus tulee viereen maalle, ja mitä vielä. Linus on kehittynyt vesiohjauksissa hyvin, lähtee hyvin ulos, kuuntelee pilliä (ainakin joskus) ja ottaa suuntia vedessä kaukanakin. Toki paljon on vielä tehtävääkin... Huonoina puolina esim. ränniuitossa pyrkiminen helposti maalle mutta saan Linuksen kuitenkin myös helposti takaisin veteen ja jatkamaan linjaa vedessä, joten en pidä sitä tällä hetkellä kovin suurena ongelmana. Lisäksi tuo helposti esim. yliuitossa palauttaa maan kautta, mutta siihen en ole hirveästi puuttunut tuon vesihäntäongelman takia. Pääasia, että saadaan noudot ja linjat vedessä tehtyä ilman kuollutta häntää, ja murehditaan noita suoraviivaisia palautuksia sitten joskus toiste... Onneksi ukolla ei ole mitään taipumusta vaihtaa damia/riistaa, jos esim. hakuruutu sattuu olemaan vieressä rannalla ja palauttaa niiden yli. Vesijuttujen lisäksi treenikuvioissa on nyt ollut säännöllisesti mukana malttiharjoitukset sekä ENNEN että JÄLKEEN treenien: damien heittelyä rannalla/veteen mutta ei noutoja, laukauksia ilman että mitään tapahtuu, "seuraava"-huutoja koepaikalle, koepaikalle saapumista ja ensimmäiseen tehtävään "virittelyä", jonka jälkeen poistutaankin paikalta eikä tapahdu mitään, pelkkää oleskelua ja jutustelua järven rannalla jne.

Hakuakin on treenattu ja oikein riistalla, pari viikkoa sitten nimittäin Katin ja Sakken kanssa Vähäjärvellä. Hakualueella oli maalla harakka, varis ja kauimmaisena fasaani sekä kaislikossa sorsa ja kolme lokkia. Linus teki kohtuullisen kivaa hakua, toi hyvin kauimmaisen lokinkin ja laajensi hakua sitten myös ihan järven vastarannalle, missä riistoja ei enää ollut. Ui kuitenkin hienosti itse takaisin hakualueelle. Riistankäsittely oli myös hyvää, mutta ne iänikuiset lähtövinkaisut olivat taas mukana kuvioissa. Niinpä lähetyksissä annoin tuon välillä odotella kymmenenkin minuuttia ennen takaisin hakuun pääsyä, kriittisin hetki kun tuon vinkumisen kannalta on sekunnit juuri otettuani riistan ukon suusta ja lähettäessäni sen sitten nopeasti takaisin hakuun. Nyt ukko sai pidellä riistoja vähän ekstraa suussaan, sitten lintu rauhallisesti pois, istuskelua odottelupaikalla ja sitten vasta uusi lähetys. Mielestäni toimi hyvin, ja pitää muistaa ottaa tavaksi, että joskus pääsee hakuun uudelleen heti ja joskus vasta vartin päästä. Rasmus pääsi hakuun seuraavana, ja teki aivan uskomattoman hienoa työtä vaikka itse sanonkin ;) Haetutin R:llä viisi riistaa ja tasan kymmenessä minuutissa koko homma oli ohi, tässä ajassa se ehti hakea myös kauimmaisen maalinnun eli noin 150 metrin päässä olleen fasaanin, jota L ja S ei kumpikaan tuonut. Vauhtia ja intoa riitti ja riistankäsittely oli hyvää, myös kaikki palautukset tulivat käteen. Hyvä juttu! Feston pääsi myös mukaan treeneihin, uinti on papan mielestä parasta kesäpuuhaa! Alla muutamia kännykällä otettuja kuvia kolmikon kesätouhuista.

 
Feston tennaria noutamassa Vähäjärvellä

Linus ja Kelmi nome-treenien jälkeen Metsäjärvellä

Rasmusrepohäntä komeilee lenkkipolun varressa

 

1.7.2009 Ukko parhaassa iässä!

Aina niin iloinen ukkomme Linus täyttää tänään jo viisi vuotta! Tai toisaalta vasta - paljon on ehditty yhdessä kokea ja vielä on paljon, paljon uusia kokemuksia toivottavasti edessä. Linuksella menee tällä hetkellä lujaa: pihalla se kanniskelee herkeämättä lelujaan, touhuaa yksinäänkin onnellisena ja lenkillä se katoaa välillä Rasmun tapaan jäniksen tai peurojen jäljille. Kaikenlaiseen toimintaan se on aina valmiina ja treeneissä se tekee kaiken täysillä :) Ukko onkin nyt niin timmissä kunnossa, että sellaisessa se ei ikinä ole ollutkaan: painoa on tällä hetkellä 22 kg! Näin vähän se ei ole koskaan terveenä ollessaan painanutkaan! Ruoka kyllä maistuu ja hyvin maistuukin. Paino tuli tarkistettua viime viikolla, kun kävimme näyttämässä eläinlääkärille pahaksi ärtynyttä hyönteisenpuremaa. Olkapäässä oleva noin viisi senttiä läpimitaltaan oleva patti oli jo melkoisen hurjannäköinen lääkäriajan saatuamme, mutta onneksi paikallishoidolla selvittiin tällä kertaa, ja nyt patti on jo lähes täysin parantunut. Mikä lie öhkömönkiäinen ollut...

Synttäripäivän kunniaksi saimme Porista mieluisia vieraita, Ninnin, Ellin ja Paavon ja päivän ohjelmaan kuului mm. dami- ja riistatreeniä sekä lenkkeilyä. Ja vieraat olivat Linuksenkin mielestä niiin ihania, varsinkin Paavo tietenkin. Ukkohan rakastaa pentuja, ja se ei olisi Pave-parkaa päästänyt hetkeksikään silmistään. Alla pari kuvaa parivaljakosta.

Paavo ja Linus

Paavo ja Linus

 

28.6.2009 Linukselle helletokosta EVL1!!!

Linus tokoili tänään helteisessä säässä Porissa, Lattomeren koulun hiekkakentällä TVA Porin järjestämässä kokeessa, tuomarina Harri Laisi. Arpaonni oli suosinut meitä, ja saimme startata EVL:n ja koko päivän ekana koirakkona. Vaikka EVL alkoikin jo heti aamuyhdeksältä, aurinko porotti helteiselle hiekkakentälle silloinkin jo ihan kunnolla, ja hieman jännitti, miten ukko tällaisessa säässä jaksaa keskittyä, varsinkin kun kaikki liikkeet tehtiin putkeen. Liikejärjestys oli kuitenkin sekoitettu - mukavaa vaihtelua taas! Helle selvästi vei Linuksesta sen parhaimman terän (eikä ihme, mittari näytti jotain 28 astetta...) ja mistä lie auringonpistoksesta ukko keksi taas kaikenlaista uutta pientä kivaa:

• Paikallaistuminen: Hieno. 10 pistettä.
• Paikallamakuu: Lisäjännistysmomenttina naapuri-rottweiler, joka kävi Linusta tervehtimässä vähän turhankin innokkaasti paikallaistumisen jälkeen. Rottweiler oli paikallamakuussa noussut seisomaan, mutta Linus pysyi rauhallisena. 10 pistettä.
• Metallihyppynouto: Hyvä suoritus, en tiedä, mistä puoli pistettä lähti. 9,5 pistettä.
• Kauko-ohjaus: Nopeat asennonvaihdot yksillä käskyillä mutta eteni, taas. Tuota tekniikkaa on pakko ruveta hiomaan ahkerammin. 7 pistettä.
• Idioottirinki: Seuraaminen olisi voinut olla terävämpää. Istumisen jälkeen ennakoi seuraamista ja teki ihme pyörähdyksen palatessani takaa koiran sivulle. Sitä uutta kivaa tämä juttu... 8 pistettä.
• Ruutu: Ruutu vaihteeksi merkiltä vasemmalle. Tämän Linus teki juuri niin hyvin kuin osaa. 10 pistettä.
• Tunnari: Hyvää työskentelyä kapuloilla, mutta huolimattomuutta ja pureskelua (!siis meidän Linuksella!) luovutuksessa. Kapula putosi sivulleni, en sanonut mitään ja onneksi ukko korjasi itse tilanteen. Tämäkin sitä uutta kivaa... 8 pistettä.
• Luoksetulo: Tässä Linus teki todella mainiot pysäytykset, mutta kaksi kertaa seisomaan, mikä ei kyllä treenien perusteella ollut mikään yllätys. Toisella käskyllä sitten paikoiltaan maahan. Treeniä, treeniä ja vielä kerran, tiedättehän. 7 pistettä.
• Seuraaminen: Aika pitkä kaavio, joka alkoi piiiiitkällä hitaaaalla käynnillä. Linus seurasi todella hyvällä vireellä, varsinkin hidas käynti oli ihan superia, mutta juoksussa jätätti hieman ja toki loppua kohden hyytyi hieman, olihan tuossa ohjaajallakin jo siinä vaiheessa hiki. Pisteet lähtivät perusasennoista tai siis niiden puuttumisesta, hellekö jo alkoi painaa tassussa, mutta Linus jätti kolme perusasentoa tekemättä. Mutta itse olen tyytyväinen suoritukseen eivätkä pisteet kyllä tee sille oikeutta. 6,5 pistettä.
• Ohjattu nouto: Saimme arvonnassa oikean kapulan. Linus meni huonosti merkille, ja hetken jo pelkäsin jättääkö sen kokonaan väliin, pysähtyi kuitenkin rajan sisäpuolelle. Hyvin oikealle kapulalle, mutta pureskeli taas palautuksessa (!siis meidän Linus!). 8 pistettä.

Kaikenlaisia uusia pieniä virheitä siis, varsinkin tuo noutojen pureskelu! Mutta onpahan taas mitä treenata. Mukava suoritus kuitenkin melkoisessa helteessä ja pisteet 266 riittivät EVL1-tulokseen! Nyt onkin mukava jäädä pienelle kisatauolle - tokon suhteen meidän kisasuunnitelmat ovat vielä vähän auki, mutta mahdollisesti starttaamme seuraavan kerran vasta syksymmällä.  

26.6.2009 Tokoilua Lentsun opein ja vähän muutakin

Miten voikin kesäloma olla näin kiireistä aikaa! Koko ajan menossa suuntaan jos toiseenkin ja monta rautaa tulessa monella eri rintamalla. Tässä kuitenkin jotain kertausta parin viime viikon ajalta...

Toukokuun jälkeen treenimotivaatio tokossa on ollut vähän hukassa: Linuksen kanssa emme mihinkään SM-tasolle tähtää ja Rasmuksen kanssa en vaan ole saanut aikaiseksi juuri mitään tammikuisen TK2-koularin jälkeen. Asiaan saatiin kuitenkin korjaus kerta heitolla, kun Lentsu saapui vajaa pari viikkoa sitten Säkylään kouluttamaan Ketterä-teamin tokossa kisaavia koirakoita. Toiveena oli tietenkin saada jotain ensiapua Linuksen - tai siis ohjaajan - seuraamissyndroomaan kokeissa ja murheenkryyniliike-luoksetuloon myös, sekä ideoita Rasmuksen voittajaluokan liikkeiden, lähinnä tunnarin ja ruudun alkuopetukseen. Tässä neljän tunnin koulutusillan antia:

• Linuksen seuraaminen
  • Ohjaaja jännittää liikkeenohjaajaa, toimii robottimaisesti eikä muista keskittyä koiraan, mikä tekee liikkeestä koiralle vaikean
  • Paljon treeniä liikkeenohjaajan kanssa
  • Monta liikkeenohjaajaa, jotka kaikki antavat ohjeita yhtä aikaa mutta vain yhden ohjeita pitää noudattaa, tosin niitäkin vähintään kolmen sekunnin viiveellä
  • Palkka yllättäen ja eri pituisista kaavioista, välillä myös heti alkuperusasennosta
• Linuksen luoksetulo
  • Käsimerkki käyttöön seisomisessa, toimii paremmin eikä ehkä sekoitu niin helposti maahanmenoon, jossa suullinen käsky
  • Maahanmeno-käsky matalammalla äänellä ja painokkaammin
  • Pysäytysten vahvistaminen leikin kautta, esim. koira peruuttaa -> luoksetulokutsu -> pysäytys seisomaan tai maahan -> pallopalkka
  • Linukselle luoksetuloa paljon myös kokonaisena liikkeenä, seisomisen ja maahanmenon erottaminen
• Linuksen viretila
  • Jonkun tempun opettaminen, jolla kokeissa voi nostaa koiran viretilaa liikkeiden välillä (Linuksella peruuttaminen)
  • Koiran yllättäminen eri liikkeissä, ei liikkeiden tahkoamista koemaisesti, esimerkiksi idarissa yllättäen hidasta käyntiä, juoksua, täyskäännöksiä, pysäytykset eri paikoissa jne. jne.
  • Koiran palkkaamiseen lisää ääntä, iloa, intoa ja reippautta
• Rasmuksen ruutu
  • Kosketusalustan opettaminen (pakasterasian kansi)
  • Kosketusalustan siirtäminen ruutuun
  • Välillä tyhjiä ruutuja ilman alustaa
• Rasmuksen tunnari
  • Aluksi oman kapulan piilotusta eri paikoissa
  • Oma kapula suoraan väärien joukkoon -> jos koira epäonnistuu, jatketaan jälleen oman kapulan piilotusta jonkin aikaa

Näillä vinkeillä olemmekin nyt tokoilleet ihan uudella innolla (sekä koirat että ohjaaja). Tuo liikkuritreeni on parantanut Linuksen seuraamista ihan törkeästi, ja vihdoin olen itse oppinut, että liikkurin ohjeita ei tarvitse noudattaa sillä sekunnilla vaan voi rauhassa miettiä, kumpi nyt olikaan vasen vai oikea ja rauhassa suorittaa liikkurin antamat ohjeet. Tuohon luoksetuloon emme Lentsulta saaneet oikein mitään toivomaani kikkakolmosta, mutta käsimerkki on taas otettu seisomisessa käyttöön ja eipä kai tuohon auta muu kuin treenaaminen, treenaaminen ja treenaaminen, jotta eri asentojen sekoittaminen jää pois. Vinkit viretilan ylläpitämiseksi olivat tosi kivoja, ja tuosta peruuttamisesta tuli tuon koulutusillan aikana Linuksen suosikkitemppu :) Rasmukselle kosketusalusta ruudun opettamisessa näyttäisi olevan paljon parempi juttu kuin mitkään lelut tai makupalat, ja alustaa olemme nyt vahvistaneet jo ulkonakin. Sen sijaan tuosta tunnarin opettamisesta noutohullulle noutajalle näiden "suoraan oma väärien joukkoon"-kokeilujen avulla olen eri mieltä, toki me tuotakin yritettiin mutta ei kovin hyvällä menestyksellä. Niinpä ajattelin lähteä tunnaria opettamaan nyt aivan eri tavalla: kahdella kapulalla, joista oikea pitää ilmaista kuonolla koskettamalla, noudonhan tuo toki jo osaa. Näistä innostuneena olen Rasmuksen kanssa nyt kerrannut myös jo vanhoja tuttuja voittajaluokan liikkeitä eli metalli- ja hyppynoutoa sekä istumista. Lisäksi olemme aloittaneet myös kaukokäskyjen hiomisen, seiso-maahan tai oikeastaan Rasmun tapauksessa "putoaminen" on selvä lemppari!

Tokojen lisäksi olemme tietenkin myös nomeilleet vaikka ei kyllä yhtään niin paljon kuin olisi pitänyt. Jos joskus johonkin voittajaluokkaan mielii, niin treenitahdin on kyllä nyt syytä kiristyä... Torstaina, juhannuksen aatonaattona olimme Heidin, Ossin ja herra Papun vieraina Paraisten ihanissa saaristomaisemissa. Rasmukselle tehtiin kokeen jälkeen palauttava treeni: helppo hakuruutu dameilla sekametsässä hajustetulla alueella, jossa muut koirat olivat edellisiltana treenanneet. Rasmus toi nopeasti 6/8 damia ja se riitti hyvin. Ekalla lähetyksellä selvästi rekisteröi ihan ruudun etuosassa olleen damin mutta ei kuitenkaan vienyt hommaa loppuun asti heti. Myöhemmällä lähetyksellä malttoi sitten nuuskutella tuossa puskassa kauan ja sai damin ylös. Hyvää työtä! Pieni lepotauko autossa, ja sitten vielä rantaniitylle ja -kaislikkoon markkeerauksia ja linjoja harjoittelemaan. Rasmukselle teimme ykkösiä ja kakkosia ja muistipaikasta välillä ohjauksella dami ylös myös. Ukkeli suoriutui kaikista tehtävistä mukavista, nyt sitten vaan etäisyyksiä kasvattamaan ja tehtäviä vaikeuttamaan, mutta pikkuhiljaa! Linukselle teimme pitkiä ykkösiä, ja linjakakkosia sekä motivoidun pitkän linjan. Aluksi kuitenkin hieman malttiharjoituksia, ja tämä onkin tästä lähtien treeniohjelmassa joka ainut kerta niin treenien aluksi kuin lopuksikin. Markkeerauksissa aivot eivät silti olleet ihan mukana, sillä jalat veivät niiiiiin kovaa. Matkaa lyhentämällä saimme kuitenkin homman onnistumaan. Linjakakkonen sujui ongelmitta, samoin pitkät linjat. Pieni huilitauko Linuksellekin, ja lopuksi Ossin kanssa parihakuun samalle alueelle, missä Rasmuskin teki hakua, mutta lähetys eri suunnasta ja kauempaa heinäniityltä, välillä vaihdoimme myös lähetyspaikkaa metsätielle. Linus teki kivaa hakua, mutta kierroksia oli edelleen enemmän kuin mitä toivoisin. Pystyi kuitenkin keskittymään hyvin töihin mutta ne pienenpienet lähtövinkaisut! Ne haluan treeneissä saada kokonaan pois, sillä tiedän, että kokeissa ne kuitenkin tulevat esille. Linus oli kuitenkin rauhallinen ja hiljaa, kun Ossi oli töissä, joten eipä tuohon kovin tyytymätön voi olla. Kiitos Heidille mukavasta päivästä ja maltillisista treenivinkeistä! Pian uusiksi!

Nyt keskiviikkona nomeilut jatkuivat täällä meidän kotimaisemissa Metsäjärvellä Terhin ja Kelmin kanssa. Koska oli hellepäivä, otin molemmat koirat rantaan mukaan, mutta tulipahan todettua, että ensimmäisen ja viimeisen kerran. Keskittyminen kahteen koiraan yhtä aikaa ei ole kovinkaan helppoa ja treenaaminen toisen kanssa on sille vuoroaan odottavalle aivan liian kova pala purtavaksi. No, treenit saatiin kuitenkin kunnialla tehtyä ja mukavastihan nuo molemmat tekivätkin. Linukselle ja Kelmille teemana oli maa- ja vesirajan ylittäminen reippaasti, kun lähetys linjalle veteen tapahtui kauempaa maalta (20-40m). Teimme linjoja aluksi motivoidusti, sitten puolisokkona, vähän lähetyspaikkaa vaihdellen. Linus suoriutui linjoista kivasti eikä linjan jatkaminen veteen tuottanut sen suurempia ongelmia. Viimeinen puolisokko linja oli jo tosi, tosi pitkä (ensin maalla noin 40 m ja sitten vielä vettä ehkä 70-80m?) ja kun ukko suoriutui siitäkin vain yhdellä lisäkäskyllä, olin tyytyväinen. Lopuksi vielä yksi sokkolinja maalla rantaviivan suuntaisesti, ja tietenkin ne asiaankuuluvat malttiharjoitukset treenien alkuun ja loppuun. Rasmukselle teimme myös pari vesiohjausta, molemmat puolisokkona, hyvin meni! Sitten linjakakkosmarkkeerauksen opettelua rannan suuntaisesti niin, että kauimmainen dami vietiin ensin koiran kanssa yhdessä muistina ja lähempi heitettiin markkeerauksena. Lopuksi molemmat damit heitettiin markkeerauksena. Hyvin ukkeli suoriutui näistäkin ja motivaatio treenailla avointa luokkaa varten kasvoi taas roimasti!

Ja mejäiltykin ollaan. Maanantaina kävimme Katin kanssa tekemässä Sakkelle ja Rasmukselle voittajaluokan harjoitusjäljet, ja tiistaina sitten koirien kanssa metsään. Rasmuksen jäljestä tuli "hieman" erilainen kuin mitä Kati oli suunnitellut ja haasteita riitti. Pituutta taisi olla noin 900-1000m, kulmia muistaakseni kolme, makauksia suorilla kolme ja katkoja kaksi. Ensimmäinen katkoista oli suoralla osuudella, noin 10 m pitkä, ja toinen katkoista oli toiseksi viimeisellä kulmalla ja se oli samanlainen kuin voittajaluokan koejäljellä. Rasmukselta ei ainakaan jäljestysmotivaatiota puuttunut vaan sain pidellä sitä alkuohjausmatkan täysillä valjaista. Ohjausmatkan päätyttyä ukkeli pinkaisikin melkoiseen vauhtiin, ja alkuosuus olikin melkoista sähellystä ja juoksentelua. Ekan osuuden tiheässä kuivassa kuusikossa mentiin ja lujaa ilmeisesti hirvenjälkiä pitkin mutta ei onneksi hukkaan asti. Kun suurimmat energiat oli purettu, jäljestyksessä alkoi olla taas järkeäkin ja vauhtikin tasaantui sopivaksi. Kaikki makaukset Rasmus merkkasi hyvin, mutta kulmat tuottivat enemmän tai vähemmän päävaivaa, kaikista kuitenkin selvittiin kunnialla. Ekaa katkoa, joka oli suopursupusikossa, Rasmus ei edes huomannut, toisella, "oikealla" katkokulmalla Rasmus rekisteröi saapasjäljet, mutta jatkoi verijäljen suuntaisesti suoraan ja kaartoi sieltä vasemmalle seuraavalle osuudelle - liekö mukana vähän tuuria? Jos jälki nimittäin olisi jatkunut katkolta oikealle, verijäljen jatkon löytäminen olisi voinut olla Rasmukselle hankalampaa. Täytyykin nyt ennen ekaa voittajastarttia tehdä tuolle vielä harjoitusjälki, jossa katkolta jatketaankin oikealle - intoa kun tuolla ukkelilla riittää! Kaadolle tultiin suoraan jälkeä pitkin ja hirvensorkka oli niin mieluisa, että sitä ei laskettu suusta edes hädän iskiessä ja uimaankin sorkka pääsi Rasmuksen suussa :) Vaikka jäljestys ei tällä kertaa ollut ihan parasta Rasmusta, niin ihan mukiinmenevä suoritus kuitenkin haastavassa ja riistarikkaassa maastossa. Nyt odotellaan, josko niitä koepaikkojakin vielä tälle kesälle aukeaisi...

14.6.2009 Rasmukselle NOME-kauden avauksesta ALO1!!!

Huh, huh taas! Eipä tässä poikien tahdissa meinaa ohjaaja enää pysyä: vielä ei ole edellisestäkään oikein toipunut ja nyt jo seuraavaa putkeen... :) Rasmus avasi nomeilukauden eilen Eurajoella meidän oman yhdistyksen eli Satakunnan Noutajakoirayhdistyksen alokasluokan kokeessa. Tuomarina toimi Raija Viidanoja ja koepaikkakin oli tuttu muutaman vuoden takaa, samaisella paikalla tuo isoveli-Linus läpäisi nimittäin aikoinaan taipparit. Koepaikalla olimme kahdeksan aikoihin aamutuimaan, ja Rasmus starttasi aamupäiväryhmässä neljäntenä koirana yhdentoista kieppeillä. Juuri sopiva starttipaikka: ehdin rauhassa katsoa ensimmäisen koiran suorituksen ja sitten ulkoiluttaa koiran ennen omaa vuoroa. Ja koepäivästä muodostuikin varsin mukava: liekö päivä ollut alkusoittoa elokuun tollerinomelle, mutta kokeessa starttasi kokonaista seitsemän tolleria, joista upeasti kuusi sai myös hienosti tuloksen!

Koe oli helpohko alokasluokan koe sekä tehtäviltään että maastoltaan, mutta haastetta toi ainakin täysin paikallaan seisonut ilma, joten tuulesta ei esimerkiksi haussa ollut koirille yhtään apua. Ensimmäisinä tehtävinä oli kaksi pitkähköä ykkösmarkkeerausta avoveteen veneestä heitettyinä ja haulikonlaukauksilla säestettyinä. Riistoina molemmissa lokit. Alkumatkalla oli matalaa kaislikkoa ja matalaa vettä, joten koira sai vähän pinnistellä päästäkseen nopeasti avoveteen. Rasmus suoriutui markkeerauksista helposti ja pysyi hyvin ja tarkkaavaisena ammuttaessa paikoillaan. Markkeerausten jälkeen siirryttiin hakuun, jossa oli kaislikkoalueella kolme lokkia ja maan puolella kuusimetsässä kaksi varista ja kani. Rasmus aloitti haun tyylilleen uskollisena sata lasissa ja aloitti ruudun tyhjentämisen alueen takaosasta. Ekana palautui toiseksi kauimmainen lokki, joka piti hakea uimalla. Nopeasti Rasmus sai ylös myös lähimpänä keskellä kaislikkoa olleen lokin ja maa-alueen varikset. Tämänkään jälkeen vauhti ei hyytynyt, ja Rasmus laajensi hakua maa-alueella vähän turhankin kauas, ja tuomari pyysi kutsumaan koiran takaisin. Pian Rasmus kuitenkin löysi oikealta alueelta vielä kanin, ja ruudussa oli jäljellä enää kauimmainen lokki. Tuomarin pyynnöstä lähetin koiraa rannan suuntaisesti muutaman kerran vielä kaislikkoalueelle, mutta koiran olisi pitänyt perata pieni lahden pohjukka ihan perille asti ja vielä ylittää oja löytääkseen tuon kauimmaisen lokin. Rasmus lähti kyllä joka kerta innokkaasti alueelle ja näytti tekevän töitä, mutta koska tuulestakaan ei ollut apuja eikä lokille mennyt edes hajujälkeä (heitetty veneestä), kauimmainen lokki jäi odottamaan noutajaansa (joka sitten tulikin: vain kokeen viimeinen koira sai sen ylös ja tuomari lupasi leikkisästi kaksi ykköstä yhdellä iskulla tuon lokin tuojalle, joten mikään helppo nouto se ei siis tainnut olla...). Rasmuksen hakutyö ja viisi noudettua riistaa kuudesta riitti kuitenkin tuomarille hyvin ja siirryimme viimeiseen tehtävään, joka oli helppo ohjaus: ensin hakuruudun lähetyspaikalta katsottiin kun ampuja ampui laukauksen ohjausriistana olleen fasaanin suuntaan ja sitten koiraa seurautettiin jyrkkä rinne ylös lähetyspaikalle, matkaa fasaanille oli parisenkymmentä metriä ja linja oli melko selkeä, yksi kaatunut puunrunko siinä taisi olla. Rasmus suoriutui ohjauksesta vaivatta ja fasaani palautui nopeasti. Kokonaisuudessaan varsin mukavaa työtä koko kokeen ajan, ainoana negatiivisena asiana oli muutama huolimaton riistan luovutus (eka markkeerauslokki, haun toinen lokki ja pupu), ongelma joka meitä on tänä kesänä vaivannut. Mutta Rasmus oli kuitenkin kuin aivan eri koira kuin viime syksyn kokeissa ja hakukin toimi koetilanteessa hyvin vaikka parhaana päivänä myös sen kauimmaisenkin lokin olisi sieltä pitänyt tulla... Ei kuitenkaan ottanut häiriötä yleisöstä, toimitsijoista, veneestä tms. eikä haussa juossut muiden koirien hajuissa vaan teki oikeasti koko ajan töitä. Loppuarvostelussa tuomari kehui Rasmuksen hyvää paikallaoloa markkeerauksissa ja mukavaa hakutyötä - extraplussaa kuulemma uroskoiralle, joka ei kertaakaan nostanut koipeaan :) Ja jäljelle siis mentiin! Ja sitä sitten odoteltiin ihan illansuuhun asti, mutta mikäs siinä katsellessa muiden punaturkkien mukavia suorituksia :) Jäljelle päästiin vasta kuuden jälkeen ja arvelin, miten Rasmus jaksaisi vielä tehdä töitä pitkän, pitkän päivän ja odottelun päätteeksi. Mutta mitä vielä, sitä turnauskestävyyttä todellakin on tullut: Rasmus lähti metsään hippulat vinkuen ja hävisi vaikeakulkuisessa maastossa heti näkyvistä. Ja melkein yhtä nopeasti se sieltä risukosta ilmestyi pupu suussaan: tämän vuoden nome-tavoite ALO1 saavutettu kauden ekassa kokeessa! JIPPII! Tulihan se sieltä ja viime syksyn jälkeen maistuu kyllä makealle! :D

Kokeessa oli tosiaan mukana punaturkki jos toinenkin ja hienoja tuloksia tuli monta: Jenna ja Ringo saivat myös ALO1-tuloksen! Paljon, paljon onnea! Annina ja Bitti sekä Katja ja Tara saivat 2-tulokset ja Tiina ja Onni sekä Jenny ja Chili 3-tulokset. Onnittelut kaikille! Varsin mukava nome-päivä tollereilla ja kiva saada lisää koiria ylempiinkin luokkiin :) Myös Rasmuksen siskot Sanni ja Muusa ovat lähiaikoina nomeilleet mukavasti: Sannille AVO2- ja AVO3- tulokset ja Muusalle AVO3-tulos. Upeaa! Rasmuksen kanssa me nyt vielä mietitään jatkoa: yksi-kaksi alokasluokan koettako vielä myöhemmin tänä vuonna vai suoraan avoimeen? Oli miten oli, rauhassa edetään ja nyt keskitytään taas hetkeksi mejäilyyn.

10.6.2009 Linuksesta TK4 ja paljon, paljon muuta

Huh, huh! Mistäs sitä oikein aloittaisi? Toukokuu ja vielä kesäkuun alkukin oli meillä sellaista tohinaa, että aikaa koirien kanssa harrastamiselle saati kotisivujen kuulumisten kirjoittelulle ei juurikaan löytynyt. Syynä lähinnä muutto uuteen kotiin ja siihen kaupan päälle vielä tajuton kiire töissä. No, nyt olemme asuneet uudessa kodissa kolmisen viikkoa ja KESÄLOMAN alkamisen myötä aikaa riittää taas harrastuksillekin :) Koirat ovat sopeutuneet uuteen kotiin varsin nopeasti ja mikäs tässä, kun ulko-ovesta voi astua suoraan metsään ja pelloille lenkille ja treenaamaan. Tilaa löytyy niin sisältä kuin pihaltakin ja mikä parasta, se oma rauha ja hiljaisuus!

Toukokuun ehdottomasti suurimmasta uutisesta vastaa Linus, josta tuli toukokuun 12. päivä FIN TVA (ilman näyttelytulosta tosin) Forssassa, Ilkka Stenin tuomaroimassa iltakokeessa. Koe sujui kutakuinkin näin:

• Paikallaistuminen: Tuomari: "Täällä ei tapahtunu mittään." 10 pistettä.
• Paikallamakuu: Olimme rivistössä toisena koirakkona, loppuperusasentoa ajatellen meille vaikea paikka. Linus toimi kuitenkin hyvin omilla käskyillä eikä ennakoinut loppuperusasentoa. Tuomari: "Täällä ei tapahtunu taaskaan mittään." 10 pistettä.
• Seuraaminen: Pitkä, pitkä kaavio, samat kuviot normaalia käyntiä, hidasta käyntiä ja juoksua. Liikkuri oli tosi, tosi nopea, oli vaikea pysyä esim. paikallakäännöksissä ja askeleissa mukana, kun koira tuskin ehti edellistä perusasentoa suorittaa! Kokosin taas kaikki jännityksen viimeisetkin rippeet tuohon seuraamisen ja Linus rauhoitteli minua alusta loppuun. Todella turhauttavaa, kun tuota jännitystä en ole vielä treeneissä saanut tuolle tasolle ikinä, vaikka kisamaisesti olemme treenanneetkin. Onneksi ensi viikolla pääsemme asiantuntevaan toko-koulutukseen, uskon tämän olevan tosi pienestä kiinni. Tai niinhän se tietenkin on, nimittäin minun omasta käytöksestäni. Edellisessä kokeessahan ei tätä ongelmaa ollut kun seuraaminen oli vasta toiseksi viimeisenä liikkeenä enkä sitten enää jännittänyt. Vinkkejä seuraamissyndroomaan otetaan siis edelleen vastaan! 7 pistettä.
• Idioottirinki: Seuraaminen jo vähän parempaa, mutta välillä kontakti kuitenkin putosi. Hyvät pysähdykset, istumisessa annoin kunnon jalka-avun, sillä halusin, että Linus varmasti istuu ja kontakti ei juuri tuossa kohdassa ollut parhaimmmillaan. 9 pistettä.
• Luoksetulo: Luoksari näyttää olevan nykyään se Linuksen mitäköhän-kivaa-ylläriä-tänään-keksisin-liike :) Nyt olemme ottaneet luoksarin seisomista pallokuurilla ja se tuntuikin tehonneen: Linus pysähtyi kuin seinään ja vielä tuossa vaiheessa liikkeestä olisi ollut tulossa ehkä 9-10 pistettä. Mutta eipä nuolaista ennen kuin tipahtaa: seisomisesta Linus kiihdytti ihan kunnolla ja kun annoin maahanmenokäskyn, ukko jäikin seisomaan. Toistetusta käskystä tulikin sitten suoraan sivulle! Täh!?! Tuomari sanoi kokeen päätteeksi, että annoin toisen tänne-käskyn paljon innokkaammin kuin ekan, joten siinä ehkä syy. Tästä lähtien mun luoksetulokäskyt on tooosi laimeita... 6 pistettä.
• Ruutu: Ruutu oli ensimmäistä kertaa meidän EVL-uralla merkiltä katsottuna vasempaan, ja jännitin, osaako Linus koetilanteessa hahmottaa ruudun - toki treeneissä olemme tehneet molempiin suuntiin. Mitä vielä! Linus suoritti aivan mahtavan ruudun: täyttä laukkaa merkille, tassut merkkiin kiinni, kiitolaukkaa suoraan keskelle ruutua, mutta aika taakse, niin että häntä jäi ulkopuolelle (mutta kuten tuomari totesi, onneksi häntä ei ole koiraa) nopea maahanmeno, hyvä sivulletulo lopuksi ja seuraaminen. 10 pistettä.
• Ohjattu nouto: Arvonnassa saimme vasemman kapulan. Taas tosi hyvä ja nopea merkki. Hyvä käännös kohti vasenta kapulaa ja nopea palautus. 10 pistettä.
• Hyppynouto: Metallikapula oli erilainen kuin millaisilla olemme treenanneet ja Linuksen mielestä ei-niin-kovin-kiva. Otti kapulan kuitenkin nopeasti ylös ja palautti laukkaa, mutta perusasento jäi tosi ota-nyt-äkkiä-tää-kaliseva-metallinkappale-vinoksi. 9 pistettä.
• Tunnari: Liikkuri otti kapulan poikkeuksellisesti suoraan edestä ennen ohjaajan täyskäännöstä. Kapulaa ehti pitää tuskin kolmea sekuntia, ja ehkä siitä syystä Linus joutui tekemään tavallista enemmän töitä kapuloilla. Malttoi kuitenkin rauhallisesti tarkistaa kaikki kapulat pariinkin kertaa ja toi hienosti oman. 10 pistettä.
• Kaukot: Jos viime kokeessa kaukot olivat huonot, huonot, huonot, niin nyt ne olivat hienot, hienot, hienot! Parhaat kaukot ikinä meidän koeuralla: Linus teki asennot hyvin yksillä käskyillä eikä edennyt juuri yhtään! Ja niinhän se koirakin toimii hyvin, kun ohjaaja on tajunnut selkiyttää käsimerkkejään ;) Sarja alkoi muuten kerrankin istumisella, melkein aina ollut seisominen ekana. 9 pistettä.

Se oli sitten siinä: 285 pistettä, kolmas EVL1-tulos ja TK4-koulutustunnus!!! Jihaa, pitkäaikainen haave ja yksi suurimmista tavoitteista saavutettu - tosin en oikein vieläkään ole sisäistänyt, kuinka hieno saavutus tämä oikein on! Näyttelytuloksen puuttuessa Linuksesta ei siis "oikeaa" tokovaliota tule, mutta TK4 on meille vähintäänkin yhtä upea saavutus kuin TVA. Kisaamista tokossa emme tietenkään jätä tähän, vaan tokoilua jatketaan kehänauhojen sisäpuolellakin niin kauan kuin se ohjaajasta ja ennen kaikkea koirasta tuntuu mukavalta. Mihinkään SM-tasolle me emme kuitenkaan tähtää (PM-tasoa voisi sen sijaan harkita), mutta seuraavana tavoitteena voidaan sitten pitää sitä maagisen 300 pisteen rajapyykin rikkomista ;) Ja sitähän meille tarjoiltiin jo Forssassa, sillä kehätoimitsijat olivat laskeneet pisteemme aluksi väärin ja merkitsivät lomakkeeseemme yli 300 pistettä - tunnollisena opena kävin pistemäärän kuitenkin oikaisemassa, sillä täytyyhän sitä jotain tavoiteltavaa jäädä seuraaviinkin kisoihin ;)

Ja kisailua jatkoimme heti helatorstaina Porissa, TVA Porin järjestämässä kokeessa, Lattomeren koulun kentällä, tuomarina pitkästä aikaa Markku Santamäki. Vettä ja rakeita tuli EVL:n alkaessa kuin esterin sieltä ja koko homman kruunasi vielä aivan kohdalle iskeneet salamat. Vesisade selvästi vaikutti Linuksen suoritukseen eikä itselläkään motivaatio ollut tuossa säässä kovin korkealla, tässä kootut selitykset Porin kokeesta:

• Paikallaistuminen: Tämä vesisateesta huolimatta hyvä. 10 pistettä.
• Paikallamakuu: Maahanmeno vesilätäkköön ei ollut kovin kiva juttu Linuksen mielestä, joten alussa tarvittiin kaksoiskäsky. Muuten ok. 8 pistettä.
• Seuraaminen: Aika lyhyt kaavio EVL-seuraamiseksi. Linus oli intoa piukassa kehän ulkopuolella, mutta kuin taikaiskusta koko koira muuttui astuessamme kehään. Enpä tiedä, mistä nuo pisteet tulivat. 8 pistettä.
• Idioottirinki: Idari meni ihan ok, seuraaminen, yllätys, yllätys, olisi voinut olla parempaa. 9 pistettä.
• Luoksetulo: Voi venäjä! Mitäköhän se vielä keksii? Sateella ilmeisesti oma vaikutuksensa, sillä Linus oli noussut istumaan, kun ehdin omalle paikalleni. Pysäytys seisomaan oli taas tosi hieno (jotain hyvää sentään!) mutta maahanmeno vesilätäkköihin ei taas ollut Linuksen mieleen, pysähtyi siis uudelleen seisomaan eikä mennyt maahan. Että näin. 0 pistettä.
• Ruutu: Tällä kertaa ruutu taas merkiltä oikealle. Tosi hyvä merkki, täysillä ruutuun ja maahan (siellä sentään onnistui tuo maahanmeno), ja loppuosakin ok. En tiedä, mistä piste lähti eikä tuomari myöskään asiaa kommentoinut. 9 pistettä.
• Ohjattu nouto: Ohjattu tehtiin kohti kehänauhan takana seisovaa yleisöä, mutta se ei Linusta häirinnyt. Saimme vasemman kapulan. 10 pistettä.
• Hyppynouto: Tämä oli hieno kokonaisuus. 10 pistettä.
• Tunnari: Tunnari tehtiin kahden merkkitötsän välistä, mutta sekään ei Linusta häirinnyt. Hyvää työtä, tästä saimme kyllä oikeasti kympin, mutta arvosteluun oli merkattu 9. 9 pistettä.
• Kaukot: Maahanmeno ei maistunut taaskaan, joten lisäkäskyjä tarvittiin ja tekniikkakin oli vähän hukassa. 7 pistettä.

Ihan hyvä kokonaisuus siis tuossa kelissä: 248 pistettä ja vahva ei-ihan-mutta-melkein-EVL2-tulos. Luoksarista kun olisi tullut edes se vitonen... No, hyvät treenit ja näkipähän, miten kaatosade vaikuttaa koiraan. Ja toisaalta mukava todeta, että paikallaolot, ruutu ja noudot alkavat kyllä olla ns. varmoja Linukselle, mutta seuraamiseen ja idariin tarvitaan takaisin voittajaluokan säpäkkyyttä, kaukojen tekniikka pitäisi hio varmemmaksi, tuosta luoksarista puhumattakaan. Eli hommaa riittää kesälomallakin :) Ensi viikolla pääsemme onneksi Lentsun oppiin, josko siellä saataisiin jotain lukkoja avattua ja alkupotkua Rasmuksen voittajaluokan liikkeiden treenailuun myös.

Tokoilut noiden parin koekäynnin lisäksi jäivät toukokuussa lähinnä pariin hassuun treenikertaan eikä nomenkaan osalta juuri ehditty laittaa tikkua ristiin. Rauman treenitkin ovat jääneet harmittavasti väliin muuttokiireiden ja kuumeflunssan takia. Toukokuun 9. päivä osallistuin kuitenkin molempien koirien kanssa Huittisissa flattiharrastaja Mika Sauna-Ahon NOME-koulutukseen - kiitosta vaan kaikille huittislaisille mukavan päivän järkkäämisestä! Päivän teemaksi muodostuivat koiran hallittavuus ja turhien käskyjen jättäminen pois. Eli ne perusperusjutut. Oikotietä onneen ei siis vieläkään ole keksitty... Koulutuksesta kertoo ehkä jotakin se, että koko päivän aikana tarvittiin vain yksi ainoa dami, vaikka mukana oli koirakoita aina pennuista voittajaluokan koiriin asti. Rasmus oli mukana alokasluokkalaisten ryhmässä ja sai kouluttajalta kehuja hyvästä perusasioiden hallinnasta. Rasmus pääsi myös opettelemaan nome-seuraamista ja paikalle istumaan jäämistä seuraamisen yhteydessä ilman mitään käskyjä, ja ukko pääsikin juonen päästä kiinni varsin nopeasti. Odottelua muiden koirien kanssa tuli päivän aikana paljon, ja mikäs sen parempaa treeniä. Linus oli mukana edistyneempien ryhmässä eikä sekään saanut moitteen sanaa vaan perusasiat olivat silläkin kouluttajan mukaan hyvin hallinnassa. Linuksen kanssa pääsimme testaamaan, mitä käskyjä koira oikeasti kuuntelee (pillikäskyä, suullista käskyä, käsimerkkiä, jalkamerkkiä vai ehkä pään heilautusta) luoksetulossa, sivusuunnissa ja taakselähetyksessä. Jokaista käskyä testattiin siis eri tilanteissa yksi kerrallaan, ja luoksetulossa ja sivusuuntiin lähetettäessä Linus totteli hyvin kaikkia erilaisia käskyjä ja merkkejä. Nyt vaan testaamaan samaa pidemmällä matkalla. Taakselähetyksessä Linus ei lähtenyt pelkällä käsimerkillä vaan tarvitsi lisätueksi myös suullisen käskyn, tuota taakselähetystä täytyy siis treenata vielä erikseen lisää. Erittäin opettavainen päivä ja paljon uutta ajateltavaa kotimatkalle!

Viikkoa myöhemmin pääsimme taas nomeilemaan, vuorossa NOME-valmennustiimin kevään viimeinen treenikerta Valkeakoskella Veijo Miihkisen vetämänä. Päivän aiheena vesitreenit ja erilaisten luonnollisten rajojen/esteiden ylitykset. Mukana siis Linus, mutta myös Rasmus pääsi päivän päätteeksi tekemään muutaman noudon. Ekana tehtävänä oli helppo ykkösmarkkeeraus veteen niin, että koira lähetettiin noutoon noin 30 metriä rantaviivasta. Toisena tehtävänä kakkosmarkkeeraus niin, että siirryttiin lähettämään koira rantaviivan tuntumasta noutoihin. Linus suoriutui näistä tehtävistä hyvin, ja nuo markkeeraukset ovatkin selvästi sen vahva puoli. Sitten siirryttiin hieman eri paikkaan tekemään vesiohjauksia laukauksilla motivoiden. Tehtävää vaikeutti se, että aluksi noin 70-80 metrin linjalla oli avovettä, sitten koiran piti ylittää noin 20 metriä leveä kannas, jonka jälkeen tuli taas avovettä ja lopulta edessä oli ruovikkoa, jossa damit olivat. Tässä tehtävässä Linukselle muodostui lähes ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi vene, joka veti ukkoa ihan sikana. Lopulta erinäisten lähetysten ja aivan liian kauan jatkuneen painostuksen jälkeen saimme tämänkin tehtävän onnistumaan, mutta tiedossa on siis treeniä, treeniä ja treeniä vene häiriönä. Ja kyllä tässä muutama pieni ihme tarvitaan, ennen kuin tuon vesiohjaukset ovat voittajaluokan tasolla, hmmm... Koska viimeisenä tehtävänä oli veneestä heitettyjä 2-markkeerauksia, Rasmus pääsi vuorostaan töihin, sillä en halunnut Linusta enää palkata veneestä tulevilla heitoilla. Ja Rasmus selviytyikin tehtävistä ihan kivasti maaston vaikeustasoon ja etäisyyksiin nähden.

Nyt loman alettua olemme sitten tehotreenanneet nomea ja paikanneet toukokuussa väliin jääneitä treenejä. Viime tiistaina käväisimme Euran Vähäjärvellä Katin ja Sakken kanssa ja testailimme samalla uutta hankintaamme, nimittäin Satakunnan tollereitten uutta kumivenettä. Rasmukselle tehtiin ykkös- ja kakkosmarkkeerauksia avoveteen ja kaislikkoon veneestä heitettynä ja pari helppoa vesiohjausta motivoituna ja sokkona, ja ukkeli selviytyi kaikista vaivatta. Ihan eri koira kuin viime syksynä :) Linukselle tehtiin linjakakkosmarkkeeraus kaislikkoon niin, että ensin otettiin toinen heitoista ylös, sitten maalta muisti välissä ja lopuksi toinen markkeerauksista ylös. Vesiohjauksessa vene veti (taas!) ja lisämotivointia tarvittiin ennen kuin tehtävä onnistui. Lopuksi harjoittelimme vielä malttia veden äärellä. Keskiviikkona oli vuorossa treenit samalla kokoonpanolla täällä meillä isolla Metsäjärvellä, tosin nyt vain veden äärellä, ei vedessä. Rasmukselle jälleen vaikeahkoja ykkösiä ja kakkosia sekä ohjauksia maalla. Hienosti tuo suoriutui pitkistäkin markkeerauksista ja maastonvaihdoksista. Linukselle myös markkeerauksia ja pitkiä linjoja ja muisteja rannalla. Aluksi aivot olivat jääneet autolle, mutta onnistumisiakin saatiin. Kunhan nyt itse muistaisin, että treenejä ei Linuksen kanssa yksinkertaisesti voi aloittaa suoraan markkeerauksilla... Torstaina sitten vuorossa kaislikkohakutreenit riistalla meren rannalla Eurajoella seurana Outi ja Flikka, Henna, Jessi ja Blondi sekä Kati ja Sakke. Maasto oli avoimen luokan tasoista tiheää kaislikkoa eikä koiria auttanut yhtään myöskään vesisade, joka painoi riistojen hajut entistä syvemmälle kaislojen sisään. Rasmus teki ihan kivaa hakua ja aloitti ruudun tyhjentämisen kauimmaisista riistoista. Pientä lisähäiriöitä toivat muutamien kymmenien metrien päässä hakuruudusta uiskennelleet joutsenet, joita Rasmuksen täytyi vähän käydä hätyyttämässä mutta onneksi totteli heti ensimmäistä pillikäskyäni ja palasi nopeasti töihin ja tulikin sitten samantien jo kauimmaisen lokin kanssa takaisin ruudusta. Rasmus teki hyvin töitä ja toi ruudusta 7/8 riistaa ja se riitti minulle (ruudussa oli kani, telkkä, kaksi lokkia ja neljä varista ja yksi varis sinne taisi jäädä). Linus pääsi tyhjentämään ruudun Sakken jälkeen, jolloin alueella oli jäljellä vielä neljä riistaa: kauimmainen lokki ja varikset. Haku ei ollut kovin tehokasta, mutta kyllä se tyhjäksi tuli - tyhjät paikat vaan kovin tuntuivat haittaavan ukkoa, joten jatkossa teemme hakua ehkä kuitenkin vielä ilman niitä. Treenit jatkuivat eilen jälleen Euran Vähäjärvellä Satakunnan tollereitten vesinoutokimppatreeneissä. Virtapiikki-Rasmukselle jälleen ykkösiä ja kakkosia avoveteen ja kaislikkoon sekä pari helpohkoa vesiohjausta. Kakkosessa etsi toista pudotusta aluksi aivan liian kaukaa, mutta tehtävä saatiin kuitenkin onnistumaan. Illan päätteeksi Rasmus pääsi noutamaan myös kanin alokasluokan pituiselta jäljeltä, ja sieltähän se pupu palautui sata lasissa :) Linuksella aiheena jälleen vesiohjaukset, ja ukko oli vesihäntineen päivineen ihan hukassa, joten treenit päätettiin lopettaa hännän kuivailuun ja muutamaan onnistuneeseen pitkään linjaan maalla.

Ai niin, pitkästä pitkästä aikaa kävimme myös puolen vuoden tauon jälkeen Rasmuksen kanssa näytelmäkehissä, kyseessä siis 24.5. Rauman kaikkien rotujen näyttely ja tuomarina kanadalainen Letitia Bett. Ja niin lähellä mutta niin kaukana! Rasmuksen toinen serti nimittäin... Vain kolme urosta sai erin, ja Rasmus oli yksi niistä! PU-kehässä Rasmus sijoittui kuitenkin kolmanneksi ja kotiintuomisina "vaan" vara-serti. Ei vaan, olen todella tyytyväinen, arvostelu oli oikein mukavaa luettavaa, tosin hieman ihmetytti tuomarin kommentti keskikokoisesta tollerista - kuinkahan suuria tollereita siellä Kanadassa sitten oikein on? )

Ja tollerileirikin oli ja meni tuossa viikonloppuna. Liian nopeasti. Tänä vuonna en ollut itse varsinaisesti kouluttajana mukana, mutta perjantaina pääsin sentään pitämään taippariluentoa, jonka luentomoniste löytyy muuten sähköisessä muodossa tuolta työn alla olevilta nome-sivuilta. Lauantaina ja sunnuntaina olin Rasmuksen kanssa mukana NOME-porukan treeneissä - kiitokset Anninalle ja Heidille! Rasmus pääsi tekemään ohjauksia ja markkeerauksia niin maalla kuin vedessä sekä dameilla että riistalla ja ukkeli toimi ihan nätisti häiriöistä - vieraista koirista, ihmisistä ja hajuista huolimatta. Ja paukkuja riitti hyvin vielä sunnuntaina hakutyöskentelyynkin, jolloin hausta palautui varsin nopeaa tahtia neljä varista kuudesta. Varsin mukavaa turnauskestävyyttä! Linus pääsi tekemään myös passiivitreeniä rannalla ja sunnuntaina vielä leirin päätteeksi tyhjentämään hakuruudun vaakuista. Ensi kesänä taas Himoksella - josko sitä leiriä sitten jo pidennettäisiin vaikka nelipäiväiseksi? ;)

3.5.2009 Rasmuksesta voittajaluokan nuusku! :)

Rasmus korkkasi tänään MEJÄ-koekauden melkein kotona, Metsästysyhdistys Köyliön Raikun järjestämässä kokeessa täällä Köyliössä. Kokeen keskuspaikkana toimi yhdistyksen maja, Karhumäki ja koemaastot olivat meiltä vain vajaan 10 kilometrin päässä, luksusta! Luksusta oli myös se, että Kati lupautui lauantaina jälkientekokaverikseni, joten metsästä päästiin lauantainakin pois jo yhden aikoihin - SUURI kiitos Katille! Tänäänkään metsässä ei mennyt kuin puoleenpäivään asti: Rasmusta arpaonni suosi päivän ensimmäisellä jäljellä ja itse opastin päivän kolmatta jälkeä. Yhteensä kokeessa oli neljä avo-koiraa ja kolme voi-koiraa. Rasmuksen jälki oli Säkylän ja Köyliön rajamailla, Säkylänharjulla Porin Prikaatin sotilasalueen kupeessa, ja jäljestystä säestikin tuttu ja turvallinen jyske prikaatin ampumaharjoituksista. Maasto oli mäntykangasmetsää, aluskasvillisuutta ja puita oli kuitenkin onneksi enemmän kuin opastamallani sunnuntaipäiväkävelyjäljellä. Peuranjälkiä riitti jäljen alusta loppuun ja matkan varrelle sattui myös yksi ylimääräinenkin makaus, jota ei jäljentekijät olleet tehneet... Rasmus lähti jäljelle reippaasti ja sain jarruttaa lähes koko matkan ihan kunnolla, sillä innon lisäksi vauhtiakin oli, mutta tuomarin mielestä se ei ilmeisesti ollut liian kovaa, sillä huomautusta selän takaa ei ainakaan kuulunut. Vähän ennen ensimmäistä kulmaa jälki kulki vaikeasta paikasta, pienimuotoisen "kaatopaikan" yli, johon ihmiset olivat tuoneet vanhoja kattotiiliä, muovinkappaleita ym. roinaa. Lisäksi paikalla oli myös vanha peurojen ruokintakatos ja heti roskakasan jälkeen oli leveä hiekkatie ylitettävänä. Tässä Rasmus teki laajan lenkin roskien ympärillä kohti ruokintakatosta, kulki pienen matkaa tienpiennarta ja hetken jo luulin, että lähteeko tuo nyt hukkaan, mutta melko nopeasti Rasmus palasi jäljelle suoraan oppaan nenän edestä. Pian tämän jälkeen tulimme ensimmäiselle kulmalle, jonka Rasmus merkkasi pysähtyen. Toisen osuuden alkupuolella R löysi jonkun kivan hajun, jossa piti käydä kierimässä, mutta pienellä kehotuksella jäljestys jatkui heti. Toinen ja kolmas osuus mentiin vauhdikkaasti jäljen päällä ja toisen makauksen Rasmus merkkasi paremmin kuin koskaan tarkasti jäkäliä nuuskutellen :) Kaadolle tultiin suoraan jälkeä pitkin,  Rasmus nuoli peuransorkkaa jonkin aikaa ja katsoi sitten kysyvästi: "Eikös tää enää jatkukaan?" Puhtia olisi vielä ollut pidemmällekin jäljelle!

Olen tosi, tosi tyytyväinen Rasmuksen suoritukseen, jäljestys on viime vuodesta parantunut huomattavasti: jäljestämisvarmuus on kasvanut, jäljestämisestä on tullut enemmän maavainuisempaa ja makauksetkin Rasmus merkkasi nyt hyvin, varsinkin tuon jälkimmäisen. Ja syytä tuohon on ollakin tyytyväinen: Rasmus sai AVO1-tuloksen, 48 pistettä ja siirtyy siis voittajaluokkaan! Pari pistettä lähti tuosta "kaatopaikan" tarkistuslenkistä. R oli myös kokeen paras koira ja ainoa ykkösen saanut, ei hassumpaa! Voittajaluokka saa nyt kuitenkin hetkisen odottaa: olin ehtinyt ilmoittaa Rasmuksen jo Satakunnan Noutajien mejä-kokeeseen 17. päivä, mutta pari viikkoa tällä työtahdilla on vähän liian lyhyt aika treenata noita voittajaluokan katkokulmia ja muita hienouksia, joten jätämme kokeen nyt väliin. Eihän ole mitään järkeä mennä kylmiltään vaan kokeilemaan, josko se katkokin sattuisi onnistumaan... Mutta syksyllä sitten taas ja nyt keskitytään taas vaihteeksi nomeiluun!

Sitten vähän ikävämpiä uutisia... Meidän pappa kävi keskiviikkona Raision Koirakissaklinikalla Elisa Välimäen tutkittavana. Feston on nimittäin pääsiäisestä asti ontunut välillä enemmän ja välillä vähemmän vasenta etutassuaan. Varsinkin levon jälkeen papan meno on ollut kovin, kovin hankalaa :( Mihinkään Feston ei ole tassuaan loukannut eikä siinä ulkoisesti näytä mitään vikaa olevan, mutta klinikalla röntgenkuvat kertoivat sitten muuta: olkapäässä on irtopala (tämä on vanha, jo 1-vuotiaana tullut vaiva, jota lääkäri ei kuitekaan silloin suostunut leikkaamaan) ja nivelrikkomuutoksia myös. Maallikon silmälläkin olkapäässä näkyi tosi ikävännäköinen luupiikki :( Lisäksi kyynärpää oli jäykkä ja turvonnut, röntgenissä siinä ei näkynyt luustomuutoksia mutta eläinlääkäri arvioi siinäkin olevan alkava nivelrikko. Festonillahan on jo melko pitkälle edennyt nivelrikko kintereissä, polvissa ja hännässä sekä spondyloosi alaselässä, joten uutiset etupäänkin nivelrikosta kyllä pysäyttivät. Koska ontuminen on onneksi parin viikon täyslevolla helpottanut paljon, Festonille ei nyt annettu kortisonipiikkiä. Ja samoilla vanhoilla neuvoilla jatketaan: Rimadyl-kuuri tarvittaessa, säännöllistä hyvin kontrolloitua (= lyhyitä hihnalenkkejä) liikuntaa, Arhtrobalans Plussaa ja Neurobion Fortea. Ja kortisonipiikki sitten, kun oireet taas pahenevat. Näillä mennään.

 

28.4.2009 Just one more to go... :)

Linus tokoili sunnuntaina Porissa TVA Porin järjestämässä kokeessa. Sekä tuomari Harri Laisi että koepaikka eli Lattomeren koulun hiekkakenttä olivat meille uusia tuttavuuksia, mutta mikäs siinä. Mukava kisata taas ulkona pitkän hallikauden jälkeen! Varsinkin kun nuo synkät ja kaikuvat hallit tuntuvat olevan Linukselle niin kovin vaikeita paikkoja. Virkistävää vaihtelua toi myös sekoitettu liikejärjestys, joka tuntui sopivan Linukselle paremmin kuin hyvin. Muuten ekaa kertaa meidän EVL-uralla liikkeet EIVÄT olleet normaalijärjestyksessä, miten onkin aina sattunut se tavallinen sarja... Tosin KAIKKI liikkeet paikallaoloja lukuun ottamatta tehtiin yhteen putkeen, mikä toi oman lisäjännitysmomenttinsa kokeeseen mukaan. Turhia en kuitenkaan ehtinyt jännittää, sillä koe alkoi reippaasti etuajassa ja olimme suoritusvuorossa heti kuudesta koirakosta toisena. En myöskään ehtinyt viritellä Linusta sen kummemmin - vaan muutamia lyhyitä pätkiä seuraamista makupalapalkalla - ja tämä tuntui sopivan ukolle myös hyvin. Tässä kootut selitykset liikkeiden suoritusjärjestyksessä:

• Paikallaistuminen: Hyvä. 10 pistettä.
• Paikallamakuu: Loppuperusasento naapurin käskystä, muuten hyvä. 9 pistettä.
• Hyppynouto: Hyvä. 10 pistettä.
• Idioottirinki: Seuraaminen taas velttoa, mutta pysähdykset ok. Istuminenkin onnistui, jes! 9 pistettä.
• Kaukot: Huonot, huonot, huonot! Kaksi lisäkäskyä, toinen heti alussa maahan-seiso-vaihdossa (nousi istumaan) ja sitten seiso-istu-vaihdossa se toinen. Eteni istu-seiso-vaihdossa. Taisi olla vähän pihalla, kun kaukot ovat aina ennen olleet se viimeinen liike... 6,5 pistettä.
• Ruutu: Hieno merkki ja siitä hyvä kiihdytys kohti ruutua, mutta puolivälissä sai jonkun kivan käryn, hiljensi ja pyörähti vähän. Kentällä pyöri linnunhöyheniä siellä täällä, siinäkö syy? Toisella käskyllä täysillä keskelle ruutua. Loppuosa hyvin. 9 pistettä.
• Tunnistusnouto: Kapulat ympyrässä. Tuomarin kommentti: "Sehän oli tarkkaa työtä." 10 pistettä.
• Luoksetulo: JIPIIJIPIIJIPII! Meidän murheenkryyni onnistui vihdoinkin kokeessa ja hyvin onnistuikin. Molemmat pysähdykset hyvät, pieni eteneminen seisomisessa. 9 pistettä.
• Seuraaminen: Toinen JIPIIJIPIIJIPII! Seuraamissyndrooma murrettiin, kiitos sekoitetun liikejärjestyksen :) Koska seuraaminen oli vasta toiseksi viimeisenä liikkeenä, olin itse jo rentoutunut enkä jännittänyt enää. Toimin kuten treeneissä ja Linuskin toimi yhtä hienosti! Lähtö suoraan luoksetulon loppuperusasennosta. Aika pitkä kaava, ensin normaalikäyntiä, askeleita ja käännöksiä paikalla, hidasta käyntiä pitkähkö pätkä, juoksuosuus ja lopuksi vielä pitkähkö pätkä normaalikäyntiä.  Linus seurasi innokkaasti, hitaan käynnin osuus aivan mahtava, juoksussa edisti taas jonkin verran, viimeisellä normaalikäynnin osuudella alkoi jo vähän hyytyä. Mutta olen tosi, tosi, tosi tyytyväinen! 8 pistettä.
• Ohjattu nouto: Kiva, kun pääsi palkkaamaan seuraamisen yhdellä Linuksen lemppariliikkeistä eikä seuraamisen jälkeen tullut sitä tavallista tylsää idaria. Ohjatussa saimme meille sen vaikeamman eli oikeanpuoleisen kapulan, joka myös oli ruudun puoleinen kapula (lähetyspaikka ja merkki samat kuin ruudussa). Pelkäsin, että Linus saattaisi suorittaa ruudun uudelleen, mutta pelko oli turha. 10 pistettä.

Ehdottomasti meidän EVL-kokeista paras!!! Liekö syynä sitten sekoitettu liikejärjestys vai ulkokoe, mutta aikaisempien kokeiden klikit tuntuivat auenneen, hyvä! Erityisesti sydäntä lämmittää hieno luoksari ja kiva seuraaminen, vaikka parannettavaa on toki aina. Ja siitähän tämä laji juuri niin kiehtova onkin. Pisteet meidän parhaat ylemmissä luokissa ikinä eli 287 pistettä, Linuksen toinen EVL1-tulos, 2. sija ja KP kaupan päälle! Tästä on mukava lähteä sen "viimeisen" metsästykseen ;)

Tokoilun lisäksi meillä on puuhasteltu lähinnä nomen ja myös wt:n merkeissä. Lauantaina olin yhdessä Katin kanssa vetämässä Satakunnan tollereiden NOU-kurssin toista kertaa, tällä kertaa ohjelmassa haku ja vainun käyttö. Rasmus oli taas mukana, tällä kertaa ukko sai odotella autossa, hyvää treeniä sekin, kun kokeissa tuota odotusta väkisinkin tulee aina. Kurssikoirien jälkeen Rasmuskin pääsi tekemään pitkästä, pitkästä aikaa hakua variksilla, häiriönä kurssikoirien hajut. Ruutu tehtiin hieman motivoiden, metsässä oli valmiina neljä varista ja kaksi vietiin Rasmuksen nähden. Rasmus teki hyvää, vauhdikasta ja osittain liian laajaakin hakua, ja toi ruudusta nopsasti vaatimani viisi varista. Päivän päätteeksi ukko pääsi jäljestämään vielä lyhyehkön kanijäljen ja opettamaan viiden kuukauden ikäisiä papuveljeksiä uimaan. Ja hauskaa näytti olevan! :)

Torstaina nomeiltiin Rauman treeneissä, aiheena muistinoudot, taakselähetykset ja sivusuunnat. Rasmuksen kanssa vahvistimme erityisesti tuota taakselähetystä, sillä se tuntuu olevan vaikein. Lisäksi sain oikean ahaa-elämyksen: pillitän välillä lähihakukäskyn turhan voimakkaasti, jolloin Rasmus luulee, että kiellän sitä ottamasta damia eikä uusintalähetyksellä ole sitten enää varma, saako sinne noutoon lähteä vai ei. Tätähän epäilin jo joskus aikaisemminkin, mutta nyt Rauman treenissä se tuli yhdessä tehtävässä esille NIIIIN selvästi. En voi sanoa, etteikö R lähihakupillitystä osaisi, mutta välillä se selvästi tulkitsee sen luoksetulokutsuna (siis varsinkin kun satun pillittämään liian kovaa) ja luulee että kiellän sitä! Hyvä ohjaaja, juuri näin. Tästä lähtien yritän hieman muuttaa tuota lähihakupillitystä ja varsinkin sen alkua, ja ehkä ottaa käskyksi vähäksi aikaa kokonaan suullisen käskyn.

Edellislauantaina kävimme Rasmuksen kanssa haistelemassa koetuulia kauden ekassa WT-kokeessa Kemiön Mjösundissa Wästankärrin kartanon pelloilla. Ja tuulia tosiaankin, sillä päivä oli varmastikin kevään tuulisin ja kylmin! Kokeessa ei ollut hirveän paljon koiria mukana, vaan kolmisenkymmentä, joista alokasluokassa kymmenen. Rastit rullasivat suhteellisen nopeasti ja aika kului hyvässä seurassa jutustellen. Loppupäivän ehdin myös seurata voittajaluokan tehtäviä, ja oli kiva todeta, että ainakin kolme neljästä rastista olisi ollut Linuksenkin suoritettavissa tämänhetkisellä koulutustasolla. Se neljäs ohjaus-markkeeraus-yhdistelmä olikin sitten sellainen, jossa KVA-koiratkin olivat vaikeuksissa... Mutta alokasluokan rasteihin ja Rasmuksen suorituksiin:

• 1. rasti: Ykkösmarkkeeraus (tuomari Miso Sipola, koearvostelija Heikki Nevalainen)
  Ensimmäisellä rastilla oli pitkä ykkösmarkkeeraus sänkipellolle. Lähetyspaikka oli korkealla kalliolla peltojen väliin jäävässä metsäsaarekkeessa ja markkeeraus putosi parisenkymmentä metriä pellon puolelle. Vaikeutena siis korkeuseron lisäksi myös selkeä maaston vaihdos. Rasmus markkeerasi pudotuksen aivan liian pitkäksi eikä saanut sitä uusintalähetykselläkään ylös, varsinkaan kun tyhmä ohjaaja ei edes tajunnut auttaa yhtään. Hienoa. Olisiko korkeusero tehnyt tepposet. 0 pistettä.
• 2. rasti: Lähihaku (tuomari Miso Sipola, koearvostelija Heikki Nevalainen)
  Toisella rastilla oli lähihaku, josta oli saatava ylös kaksi damia kolmesta. Pellon keskellä oli suurehko kiviröykkiö/pusikko, johon ammuttiin koiran nähden kaksi motivointilaukausta, toinen röykkiön edestä ja toinen takaa. Ampuja ja avustaja jäivät röykkiön taakse seisomaan, kun koira lähetettiin hakuun. Kun ensimmäinen dami oli saatu ylös, seurautettiin koiraa vähän kauemmas ja uusi lähetys. Rasmus sai damit melko helposti ylös, pisteet tippuivat toisella lähetyksellä tehdystä laajasta lenkistä, Rasmuksen täytyi käydä tsekkaamassa pellolla oleva kaivo. Seuraaminenkin olisi mielestäni voinut olla parempaa. 13 pistettä.
• 3. rasti: Seuraaminen ja kaksi ykkösmarkkeerausta (tuomari Pauliina Ahola)
  Kolmas rasti alkoi noin 10-15 metrin seuraamispätkällä, pysähdys, laukaus ja 1-markkeeraus. Sitten käännös vastakkaiseen suuntaan, uusi laukaus ja 1-markkeeraus. Rasmus seurasi tällä rastilla todella hienosti, markkeerasi ja palautti hyvin. Yksi piste lähti pikkiriikkisestä lähtövinkaisusta. 19 pistettä.
• 4. rasti: Ykkösmarkkeeraus ja ohjaus (tuomari Pauliina Ahola)
  Väsy alkoi jo selvästi painaa päivän viimeisellä rastilla eikä Rasmuksen keskittymiskyky ollut enää ihan sata. Tehtävänä helppo ykkösmarkkeeraus keskelle kaislikkoa jäävälle avoimelle linjalle ja samaan paikkaan ohjaus. Rasmus kuitenkin naulitsi katseensa haulikon piippuun ja vaikka kuinka osoitin kädelläni markkeerauksen suuntaan, R tuijotti vain piippua eikä nähnyt heitosta vilahdustakaan. Damin putoamisestakaan ei kuulunut minkäänlaista ääntä eikä kova tuuli auttanut asiaa yhtään. Niinpä Rasmus tietenkin luuli olevansa hakuruudussa ja reippaasti se lähtikin kaikkein vaikeimmasta paikasta tiheän pajupuskan läpi hakuun... Ja hakuahan sen kanssa on useimmiten tuontyyppisessä maastossa treenattu. Sekä markkeeraus- että ohjausdami saatiin kyllä ylös, mutta molemmat puhtaasti haulla ja kahdella lähetyksellä, joten pisteitä ei herunut yhtään. Vähäsen ehti harmittaakin, sillä tehtävä olisi R:lle ollut tosi helppo, jos se vaan olisi tuon heiton nähnyt. 0 pistettä.

Nollista johtuen tulokseksi siis ALO0, 32 pistettä, mutta toisaalta olen ihan tyytyväinen Rasmuksen päivän suorituksiin. Ei mitään viime syksyn tapaisia käyttökatkoksia tms. Ja tykkään, kun R osaa rauhoittua odotteluaikoina täysin ja katsella muiden noutoja ihan rauhassa, mutta jaksaa sitten taas keskittyä tehtäviinkin. Tosin tällä kertaa väsy painoi jo viimeisellä rastilla tassua. Mutta minkäs teet, WT on herkkä laji. Mutta monta kokemusta rikkaampana kohti kesän nome-kokeita ja ehkä syksyllä sitten taas joku wt-koekin.

20.4.2009 Tokoilua

Maanantai-illalla tokoiltiin pitkästä aikaa koulun urheilukentällä Terhin ja Kelmin sekä Katin ja Sakken kanssa. Vuorotellen toimimme toisillemme liikkeenohjaajina ja avustajina, jotta saimme vähän kisamaisempaakin treeniä välillä. Linukselle yritin keksiä vähän vaihtelua treeneihin, sillä huomasin, että olemme ottaneet liikkeitä paljon kisajärjestyksessä.

• Idioottirinki: Aloitimme tällä kertaa murheenkryyni-idarilla, ja nyt Linus oli aivan intoa piukassa. Aluksi vain pelkkää seuraamista merkkien ympäri, palkka vaihtelevasti koko kierroksen tai vaikkapa vaan yhden kulman jälkeen. Linus seurasi hyvin. Sitten seisominen ja istuminen, nämä onnistuivat myös hyvin. Lopuksi erikseen vielä maahanmeno, ei ongelmia siinäkään. Lopuksi otin pelkkää istumista suoralla seuraamispätkällä ilman idarikävelyä, ja taas Linus tarjosi aluksi seisomista, joten tuota istumista täytyy nyt erityisesti vahvistaa. Mutta pääasia, että saatiin idariin sitä kaivattua potkua!
• Ruutu: Rakensin ruudun keskelle nurmikenttää, keltaiset ämpärit ruutumerkkeinä ja sininen ämpäri merkkinä. Ensin pari kertaa pelkkää merkkiä tavallista kisamatkaa pidemmältä matkalta, hyvät! Sitten liike kokonaisuudessaan ruudussa maahanmenoon asti, kertaalleen merkiltä vasempaan (Liille vaikeampi suunta) ja kertaalleen oikeaan. Eka lähetyksellä ajautui aivan oikeaan laitaan, mutta pysyi kuitenkin ruudussa. Muuten oikein hienot ruutuunmenot! Lopuksi otin vielä paikallamakuuta ruudussa häiriön alla ja kertaalleen luoksetulon ruudusta sivulle seuraamaan.
• Paikallaistuminen: Ei ongelmia.
• Paikallamakuu: Ennakoi lopun perusasentoa, joten otimme sitä vielä erikseen, ei muita ongelmia.
• Luoksetulo: Frolicit palkkana merkeillä, ensin pysäytys seisomaan ja vapautus palkalle, jonka tosin haki väärältä eli maahanmeno-merkiltä. Pysähdys oli aika löysä, valui mutta pääasia että pysähtyi. Toisella toistolla jo räväkämpi pysähdys mutta ei kuitenkaan mikään Linuksen "jarrut kiinni"- seisominen. Tähän voisi auttaa taas pieni pallokuuri... Maahanmeno oli ok.
• Ohjattu nouto: Ohjattua ei olekaan otettu varmaan kuukauteen. Hyvä merkki, eikä lähtenyt liikkurin käskyviiveestä huolimatta tekemään omia ratkaisuja. Lähti oikealle kapulalla (joka siis oli oikea) mutta viime hetkellä aikoikin kaartaa keskimmäiselle. Pysähtyi käskystä ja toi oikean. Uusintayrityksellä suoritti liikkeen puhtaasti.
• Seuraaminen: Seuraamista liikkurin käskytyksellä. Palkkasin kerran kaavion aikana, kun teki hienon paikallakäännöksen vasempaan ilman linusmaista hypähdystä. Juoksussa se tavallinen pieni edistys. Muuten ihan kivaa ja hidas käyntikin mielestäni ok!
• Kaukot: Näissä onkin syytä ottaa joku tekniikkakuuri! Seiso-maahan-vaihdossa e-t-e-n-e-e! Muuten ihan hyvät.
• Tunnari: Kisamaisena liikkeenä. Linusmaisen rauhallista työtä, nuuhki kaikki läpi ja toi oman, joka oli rivissä toinen vasemmalta.

Kaiken kaikkiaan tosi kivat treenit :) Koirille tuli samalla vähän kisamaista tunnelmaa, kun ensin tehtiin muutama liike, sitten autoon odottamaan omaa vuoroaan. Taas muutama liike ja autoon jne. Voi kun saisi itseään niskasta kiinni ja ehtisi aloittaa Rasmuksellekin noiden voittajaluokan liikkeiden opetuksen ihan kunnolla, mutta se saakoot nyt pitää edelleen taukoa tokosta. Ehkä kesällä sitten voi-voin kimppuun ja ensi syksynä tai talvena tai joskus kokeisiin taas... Yritetään nyt ensin saada tämä Linuksen erikoisvoi-voi jollekin mallille ja kaikki muutkin projektit myös ;)

 

17.4.2009 Touhua ja tohinaa

Tämä viikko on sekä työ- että harrastusrintamalla ollut aikamoinen hässäkkäviikko. Rasmus on käynyt nuuskuttelemassa vuoden ekan mejä-treenijäljen ja treenannut niin hakua, ohjauksia kuin markkeerauksiakin. Linus on tokoillut ja nomeillut sekä puolustanut omiaan ansiokkaasti. Nimittäin torstaina olimme töiden jälkeen meidän tavallisella iltapäivälenkillä tuolla Köyliön ja Säkylän rajamailla, tutuissa lenkkimaastoissa. Olin juuri puhelimessa, Feston kulki kanssani hihnassa, sillä harmittavasti se on tällä viikolla taas ontuillut jonkin verran (ja nyt myös vasenta etutassua :( :( ). Rasmus kulki tapansa mukaan viitisenkymmentä metriä muun lauman edellä, ja Linus nuuskutteli jotain Festonin ja minun perässä. Yhtäkkiä silmäkulmastani näin meitä lähestyvän jonkun suuren ja samassa kuulin kauempaa ihmisääniä: suuri saksanpaimenkoira oli tulossa kiitolaukkaa hakkuuaukean poikki minua ja Festonia kohti! Ennen kuin ehdin tehdä mitään Linus syöksyi takaamme meidän ja saksanpaimenkoiran väliin - tässä vaiheessa susikoira oli meistä enää viiden metrin päässä - ja sanaakaan sanomatta ja vierasta koiraa hipaisematta Linus ajoi itseään paljon suuremman susikoiran pois!!! Ihan kuin olisi jänistä ajanut takaa. Susikoira luikkikin vilkkaasti omistajaansa kohti kaikki karvat niskasta hännäntyveen asti pystyssä. Ehdin reagoida vasta, kun Linus oli ajanut vierasta koiraa parisenkymmentä metriä takaa, karjaisin ja Linus palasi heti luoksemme. Kauempana meitä kohti oli tulossa vielä naisen musta belgianpaimenkoira, joka onneksi tuli toisiin aatoksiin, kun näki kuinka määrätietoisesti Linus toimi. Tässä vaiheessa Rasmuskin ehti paikalle ihmettelemään tapahtumia, mutta tilanne oli jo ohi. Hyvä Linus! Meidän piskuinen pappa kun ei olisi ehkä kyennyt isoa susikoiraa vastaan juuri puolustautumaan. Linus on muutenkin tuollainen "poliisikoira": jos vaikkapa yhteislenkillä kavereiden meno yltyy turhan riehakkaaksi tai tunteet alkavat kuumeta, Linus menee väliin ja ilmoittaa hyvin vähäeleisesti mutta varmasti, että tilanteen on syytä rauhoittua. Ja meidän koiralaumassahan se on herra Pomo isolla P:llä.

Sunnuntaina Rasmus oli mukanani Eurassa Satakunnan tollereiden taipparikurssilla, jota vedämme yhdessä Katin kanssa. Mukana oli huikeat 14 punaturkkia ja lisääkin olisi ollut tulossa, jos vain olisi mahtunut! Itse vedin vähän "vanhempien" koirien ryhmää, tosin nekin olivat vasta 1,5-2,5-vuotiaita. Katilla oli sitten pääasiassa alle vuotiaita koiria. Ensi kerralla sitten toisin päin. Päivä oli oikein mukava eikä ihanasti lämmittänyt aurinko tehnyt siitä ollenkaan ikävämpää :) Rasmus sai odotella koko pitkän päivän Katin kodinhoitohuoneessa yksin, sillä halusin nähdä, miten se pitkän odotusajan jälkeen ja vieraiden koirien hajuissa toimisi. Teimme iltapäivällä Heidin kanssa (kiitos Heidi!) muiden jo lähdettyä kotimatkalle Rasmukselle motivoidun hakuruudun paikkaan, jossa ryhmäläiseni olivat tehneet luoksetuloja ja noutoja. Ruudussa oli 11 damia, joista 6 piti noutaa ja ruutuun ammuttiin myös motivointilaukaus. Rasmus toimi kuin kone ja toi ruudusta nopeasti nuo vaaditut kuusi damia :) Ainakaan tämän tason hajuhäiriöstä se ei siis ole moksiskaan, nyt pikkuhiljaa vaikeutetaan hommaa.

Maanantaina koirat saivat ansaitun lepopäivän, mutta emäntä kävi pääsiäisen päätteeksi vetäisemässä Rasmukselle vuoden ekan mejä-jäljen. Tällä kertaa päätin tehdä ihan vain vaihtelun vuoksi tavanomaisesta avo-jäljestä poikkeavan, hatun mallisen jäljen, jolla oli viisi osuutta ja neljä kulmaa. Pituutta jäljelle tuli ehkä noin 350 metriä eri osuuksien pituuksien vaihdellessa 50-100 metrin välillä. Maasto oli melko helppoa mäntymetsää (eipä täällä meillä juuri muuta ole), mutta siellä täällä haastetta toi mm. suopursupusikot ja kaksi kertaa jälki ylitti vähän käytetyn vanhan metsätien pohjan. Ensimmäisellä, toisella ja neljännellä kulmalla oli makaus, mutta kolmannella ei. Lisäksi neljännellä osuudella oli yksi makaus suoralla (vähän siis jo voittajaluokkaa ennakoiden). Koska Rasmus ei mikään taituri noilla makauksilla ole ollut, laitoin kaikille muutaman lihapullan palan reunasammaleiden alle piiloon, lisäksi tein makaukset erityisen huolellisesti ja lirutin veripullon korkista reunoille hyvin verta. Tiistai-illalla sitten jäljelle, jäljellä tuolloin ikää 22,5 tuntia. Rasmus tiesi heti kun puin sille valjaat ylle, mitä oltiin tekemässä: nenä maahan heti auton ulkopuolella ja suoraan minun jälkiäni alkumakaukselle. Siinä rauhoiteltiin hetkisen, mutta siitä huolimatta vauhtia oli alussa enemmän kuin laki sallii ja sain jarrutella ihan kunnolla. Loppua kohden vauhti kuitenkin tasoittui. Ilokseni sain heti alkuun huomata, että Rasmuksen jäljestys oli viimevuotista paljon maavainuisempaa, tosin välillä mentiin ilmavainullakin eteenpäin. R eteni pientä siksakkia jäljen molemmin puolin, mutta pysyi kuitenkin jäljellä hyvin. Makauksilla R pysähtyi ja malttoi syödä 1-2 lihapullan palaa, ja kulmat selvitti pienin tarkastuspistoin. Hyvä! Kulman, jossa ei ollut makausta, R selvitti helposti. Etenimme hiljaa Rasmuksen tehdessä itsenäisesti töitä aina neljännen osuuden loppupuolelle asti, jolloin R pysähtyi, nosti kuonon ilmaan ja sai selvästi jo käryä kaatona olleesta sorkasta. Tiesin mitä pojalla oli mielessä, joten pysähdyin ja jarrutin ja kehotin Rasmuksen jäljelle, jotta viimeinen kulma ja makaus ei menisi oikaisuksi. Pienellä kehotuksella Rasmus jatkoi jäljestystä ja loppujälki sujui jälleen erinomaisesti. Sorkan R kantoi aina autoon sisälle asti. Olin tosi tyytyväinen R:n työskentelyyn, selvästi taidot eivät ole talven aikana ainakaan ruostuneet! :)

Keskiviikkona oli Linuksen vuoro treenailla: ohjelmassa tokoilua raksan pihalla (tai eipä sitä oikein enää raksaksi voi sanoa, muutto lähestyy pikavauhtia). Tokossa meillä on nyt sairastelujeni ja nome-treenien takia ollut melkeinpä kuukauden tauko, joten mukavaa sekin taas välillä. Otimme alkuosan liikkeitä pääasiassa:

• Seuraaminen: Seuraamisesta hiomme erityisesti paikkaa juoksussa ja hitaassa käynnissä sekä käännöksiä näissä molemmissa. Pitkän tauon jälkeen Linuksella oli intoa vaikka muille jakaa, kunpa sama into nähtäisiin kokeissakin taas...
• Idioottirinki: Tästä idioottiliikkeestä on nyt tullut meille se murheenkryyni. Syystä tai toisesta Linus on siinä selvästi paineistunut, ja seuraaminen oli aluksi pelkkää mukana kulkemista ilman kontaktia. Seisomisessa ja maahanmenossa ei ongelmia, mutta istumisessa tarjosi taas seisomista. Niinpä otimme pelkkää seuraamista ympäri rinkiä eripituisia pätkiä -> narupallopalkka, ja lopuksi vahvistin pelkkää istumista. Kyllähän tuolla suorituksella sen seiskan saa, mutta kymppi olisi paljon kivempi ;)
• Luoksetulo: Palkka jälleen merkeillä, ja näillä on vauhtia nyt saatu alas. Molemmat pysähdykset ihan hyviä, tosin seisominen ei kyllä vieläkään ole sellainen linusmainen "jarrut täysillä kiinni"-pysähdys, mutta pääasia, että tässä on nyt päästy taas eteenpäin. Seisominen otettiin kolme kertaa, maahanmeno kaksi.
• Ruutu: Kerran oikealle ja kaksi kertaa vasemmalle. Ei muita ongelmia kuin että toisella kerralla ei mennyt ekalla käskyllä maahan. Erittäin hyvät merkit ja ruutuunmenot! Tässä liikkeessä ei tällä hetkellä sen kummempia ongelmia. Viimeiseksi vielä loppuosaa erikseen tai siis pelkkää paikallamakuuta.
• Tunnari: Yksi toisto, viisi väärää + oma, kapulat laajassa ympyrässä. Linus aloitti haistelun etuosasta, teki hyvää ja rauhallista työtä. Toi oman. Tietenkin.

Treenien jälkeen pohdin, että olen nyt aika paljon treenannut tokoa kisamaisessa järjestyksessä ja muutenkin jotenkin treenit noudattavat samaa kaavaa. Joten ensi kerralla kehitellään jotain uutta ;)

Torstaina vuorossa molemmilla pojilla Rauman nome-treenit. Kouluttaja ei tällä kertaa päässyt paikalle, mutta treenailimme muuten kimpassa. Tällä kertaa Linus pääsi mukaan alkuvirittelyihin: vähän seuraamista, malttia ja lopuksi laukausharjoittelua. Varsinkin haulikonlaukausten kuuntelu ilman että mitään tapahtui teki ukolle oikein, oikein hyvää. Sitten Linus vähäksi ajaksi autoon ja Rasmus vuoroon. Suunnittelimme treeniporukan kanssa yhdessä riistapellolle vähän samantyyppisen harjoituksen kuin mitä pitkäperjantaina Noormarkussa: kolme muistipaikkaa, yksi markkeerausrasti ja yksi lähihakurasti. Koirat vuorotellen noutoihin ja osittain myös yhtä aikaa. Rasmus suoriutui kaikista tehtävistä hyvin, varsinkin pitkähkön ykkösmarkkeerauksen se hoiti hienosti kotiin, vaikka dami putosi keskelle pitkää kaislikkoa melko hankalaan paikkaan. Markkeerauksissa tuo on oikeasti viime syksystä kehittynyt ja huimasti ja malttaa tehdä sitkeästi töitä putoamispaikalla, vaikka damia ei heti löytyisikään. Muistit sujuivat myös hyvin, pisin niistä lähes sadan metrin luokkaa pellon toiseen päähän. Viimeisellä muistilla jouduin lähettämään toisen kerran, kun riistapolku selvästi veti aluksi pidemmän korren damista, mutta uusintalähetyksellä sujui hyvin sekin. Yleensäkin häiriönsietokyky on kehittynyt Rasmuksella hyvin, kimppatreenit tekevät sille kyllä hyvää. Linuksen kanssa teimme samat tehtävät, tosin vähän vaikeutetusti: lähetin Linuksen ensin pitkälle linjalle, pysäytin ja ohjasinkin siitä oikealle toiselle muistipaikalle. Sitten vasta pitkä linja. Viimeisellä muistilla Linuksellakin oli ongelmia, ja riistapolku vei sitäkin ja lujaa, joten noita häiriöhajuja ohjauksissa on kyllä otettava lisää treeniohjelmaan!

 

11.4.2009 3 x NOME-treenit

Viikolla treenailtiin nomea kolmeen eri otteeseen kolmessa eri paikassa ja kolmella eri kokoonpanolla. Paljon uusia, vieraita koiria, vieraita avustajia, uusia treenipaikkoja, vieraita dameja - oikein kullanarvoista treeniä varsinkin Rasmukselle! Välillä melko vaativastakin häiriöstä huolimatta Rasmus onnistui lähes kaikissa viikon treeneissä paremmin kuin hyvin ja vilautteli välillä jopa sitä vähän aikaa kadoksissa ollutta vitosturbovaihdettakin.

Tiistai-iltana ajeltiin Yläneelle Terhin ja Kelmin treenikavereiksi. Terhin mies Antti toimi heittäjänä ja ampujana ja yleisöksi saatiin myös Terhin äiti ja Elina-tyttö. Hyvää häiriötä Rasmukselle! Nyt kiinnitin myös paljon huomiota omaan toimintaani, määrätietoisuuteen ja rauhallisuuteen, ja se selvästi heijastui koiraankin. Rasmuksen treenit aloitimme pitkällä motivoidulla linjalla viistosti pellon poikki, matkalla tuli yksi ojanylityskin. Antti ampui myös linjalle motivointilaukauksen. Tehtävä sujui Rasmukselta hyvin. Tämän jälkeen Antti heitteli Rasmukselle markkeerauksia laukausten kera: pitkähköjä ykkösiä ja viimeiseksi myös yksi kakkonen. Matkalla taas pari-kolme ojanylitystä lähetyspaikasta riippuen. Laukaukset selvästi motivoivat Rasmusta: nyt ukko teki töitä juuri niin kuin haluan eli täysillä! Vaikka markkeeraukset eivät aina ihan heti löytyneetkään R pysyi hyvin alueella ja damin löydettyään syöksyi sen kimppuun. Negatiivisena puolena kuvioihin tuli kuitenkin mukaan lähtövinkaisut. Kelmi oli passissa ja teki Rasmuksen ollessa markkeerauksissa myös yhden ohjaustehtävän. Häiriöistä huolimatta Rasmus pystyi keskittymään omiin tehtäviinsä täysillä. Lopuksi teimme vielä saman ohjauksen kuin aluksi, mutta nyt sokkona tai oikeastaan puolisokkona, sillä olihan R jo kerran tehnyt saman linjan. Antti ampui jälleen motivointilaukauksen, ja R suoriutui tehtävästä taas helposti. Laukaustreenit sopivat Rasmukselle tosi hyvin, ja täytyy nyt varsinkin sokko-ohjauksiin ottaa laukaukset mukaan ukkoa motivoimaan. Linuksen ja Kelmin kanssa teimme saman markkeeraus-ohjaustehtävän kuin Esa Valkosen nome-valmennuksessa Eurassa muutamat koirat tekivät. Eli linjakakkosmarkkeeraus muistiin, mutta koira ohjattiinkin sivussa olevalle ohjausdamille. Teimme tehtävän sokkona, sillä halusin testata, miten Linus toimisi. Kun lähetin ukon kohti oikealla olevaa ohjausdamia, Linus syöksähtikin taaksepäin sinne tullutta markkeerausta kohti, kuunteli kuitenkin hyvin pilliä, ja toisella lähetyksellä sain sen suhteellisen helposti ohjausdamille. Kelmi nouti markkeeraukset, ja Linus sai sitten taas noutaa Kelmin ollessa vuorossa markkeeraukset. Lopuksi teimme vielä Veijo Miihkisen nome-valmennuksessa hänen omalla koirallaan näyttämän suorakaideohjausharjoituksen. Tässä tyydyimme kuitenkin vahvistamaan pelkkiä suoria linjoja, sillä varsinkin takakulmiin tulleet viistolinjat tuottivat molemmille koirille vaikeuksia - matkalla oli myös oja ylitettävänä ja olihan se etäisyyskin aika pitkä. Pillipysäytyksiä ja sivusuuntia sitten taas seuraavalla kerralla...

Keskiviikkoiltana vuorossa oli Satakunnan noutajien treenit Raumalla. Tällä kertaa ohjelmassa oli Rasmukselle vähän rauhallisempaa treeniä tiistain paukkutreenien jälkeen. Aluksi olimme taipparikoirien mukana alkuvirittelyissä: seuraamista hihnassa, kontaktia, malttia. Sen jälkeen siirryimme nome-porukan kanssa järven takana olevaan metsärinteeseen. Aluksi jokaiselle koiralle tehtiin muistinoutotehtävä kahdella damilla. Toisena tehtävänä oli pysäytysharjoitus: ensimmäiseen muistipaikkaan vietiin dami koiran kanssa yhdessä, mutta kouluttaja kulki perässämme ja nappasi damin pois. Koira lähetettiin kohti tyhjää muistipaikkaa (jos se ei olisi totellut pilliä, se ei olisi saanut palkkaa) ja pysäytettiin linjan puolivälissä. Rasmus pysähtyi todella hyvin ja palkaksi heitin sille toisen damin. Rasmuksen palauttaessa damia kouluttaja vei muistidamin takaisin paikoilleen, ja se otettiin ylös, tosin lähetys tapahtui selvästi eri paikasta. Viimeiseksi teimme vielä tuttuihin muistipaikkoihin kakkosmarkkeerauksen. Rasmus suoriutui kaikista tehtävistä hyvin ja rivissä omaa vuoroaan odottaessaan oli rauhallinen ja hiljaa. Ennen omaa vuoroamme virittelin sitä aina vähäsen pentudamilla, ja se tuntuu sopivan Rasmukselle hyvin. Oikein hyvää treeniä taas Rasmukselle, sillä kaikki muut koirat olivat narttuja, mutta ukko pystyi silti keskittymään hyvin tehtäviin. Linus pääsi tälläkin kertaa tekemään Raumalla vaan passiivitreeniä: ukko oli sen näköinen, että "ai jaa, taas tätä, kyllä tämä jo tiedetään". Eli katseli muiden touhuja lähinnä kyllästyneenä eikä kiihtynyt yhtään. Hyvä!

Pitkäperjantaina ajelimme sitten Katin ja Sakken kanssa Satakunnan noutajien Porin porukan treeneihin Noormarkkuun. Meidän lisäksi mukana oli kolme labradorinarttua ja yksi labradoriuros. Aluksi teimme malttiharjoituksen, jossa koirat olivat rivissä ja niiden edestä ja takaa heiteltiin dameja. Ei ongelmia Rasmuksella, ja tuntuu ettei sen kanssa nyt hirveästi edes kannata tuohon malttiin panostaa, kun se ei tunnu sille mikään ongelma olevan. Toki välillä hyvä näitäkin ottaa. Sen jälkeen suunnittelimme yhdessä pellolle viisi eri tehtävää: kolmeen eri paikkaan veimme jokaiselle koiralle muistidamit, yhteen paikkaan avustajat kävivät sillä välin tekemässä lähihaun ja yhteen paikkaan jokaiselle koiralle heitettiin vuorollaan ykkösmarkkeeraus, joka putosi pellon ja metsän reunaan pienen kummun taakse niin, että koira ei nähnyt damin putoamispaikkaa. Rasmukselle tosi hyvä treeni taas: paljon, paljon häiriötä, monta koiraa kerralla töissä, pillityksiä, käskyjä... Muistinoudot sujuivat Rasmukselta ongelmitta eikä parin metrin levyisen syvän ojan ylityskään yhdellä muistipaikalla tuottanut ongelmia, vaan ukko ylitti ojan reippaasti uiden mennen tullen. Markkeeraus sujui myös hyvin, mutta lähihaussa, joka oli meidän viimeinen rasti, oli hieman ongelmia: R oli toiseksi viimeinen koira lähihakurastilla ja jäljellä oli enää kaksi damia. Koska lähihaku oli koirille täysin sokko ja häiriötä oli paljon ympärillä (= aivan liian vaikea tehtävä R:lle), Rasmuksen oli vaikea keskittyä heinien alle piilotettujen damien hakuun muiden tehdessä omia noutojaa lähettyvillä, ja se meinasi tulla tyhjänä luokseni. Tein kuitenkin hyvin selväksi, että alueelta ei ilman damia tulla ja istutin ukon takaisin alueelle ja käskin uudelleen töihin. Lopulta tehtävä saatiin onnistumaan, ja lopuksi teimme sen vielä pari kertaa motivoidusti niin, että ensin avustaja vei damin ja sitten vein damin vielä itse heinikkoon piiloon. Motivoidusti ei ongelmia. Seuraavaksi siirryimme toiselle pellolle riviin, ja jokaiselle koiralle heitettiin vuorollaan ykkös- ja kakkosmarkkeerauksia. Koska matka oli pitkä, valitsin Rasmukselle ykköset. Molemmat heitot tulivat pellon laidalla olevan metsän puolelle, ekassa markkeerauksessa koiran piti vielä ylittää pellon ja metsän laidassa ollut oja, toinen heitto tuli pellon toiselle laidalle pikkukuusikkoon. Varsinkin eka markkeeraus oli tosi vaativa, mutta Rasmus suoriutui molemmista tehtävistä hyvin. Jälleen onnistuneet treenit ja luoton kasvua koiraan! :)

Linuksen olisi voinut perjantaina ihan yhtä hyvin jättää kotiin viettämään pitkää perjantaita, sillä ukko oli täysin pellon riistahajujen lumoissa (pellolla oli parikin ruokintapaikkaa ja sorkan jälkiäkin vaikka millä mitalla). Ihme, että Rasmus ei niistä häiriintynyt. Linukselle tehtiin ensin pitkä kakkosmarkkeeraus, heitot tulivat samoihin paikkoihin kuin Rasmuksen ykköset. Ukko syöksyi kiitolaukkaa markkeerausalueille, ekalla paikalla pysyi hyvin alueellakin ja sai damin ylös, mutta toisella paikalla jouduin sitten turvautumaan ohjaukseen. Riistan hajut selvästi veivät ukkoa minkä kerkesivät mutta dami saatiin kuitenkin aikamme tahkottuamme ylös. Uusimme tehtävän ja nyt se sujuikin jo paremmin, vaikka ekaa pudotusta Linus joutui etsimään tosi kauan ennen kuin uskoi nenäänsä ja löysi damin, joka oli pudonnut pienten kuusten alle aivan ojan pohjalle näkymättömiin. Nyt viimeistään minun pitäisi jo uskoa, että Linusta ei vaan voi repästä suoraan autosta markkeerauksia tekemään! Seuraavaksi siirryimme rivistöön, ja jokaiselle koiralle heitettiin pellolle ykkösmarkkeeraus, matkalla taas ojanylitys. Tässä Linus lähti täysillä noutoon, ylitti ojan mutta pian ojan jälkeen löikin jarrut kiinni ja palasi takaisin ojan etupuolelle ja alkoi tehdä villisti hakua!!! Kun ukko ei edes kuunnellut luoksetulopillitystä, päätin, että Linuksen hommat ovat tältä päivältä hoidettu, ja laitoin ukon jäähylle seurailemaan muiden noutoja muutaman metrin rivistön taakse kun itse seisoin mukana rivissä. Ennen kotiin lähtöä päätin kuitenkin tehdä vielä pitkän (150 m?) sokko-ohjauksen kohti peltojen keskellä ojan pientareella ollutta kuusta (= huono, huono idea), mutta tehtävä muodostui aivan liian vaikeaksi sillä linjan puoliväliin jäivät treenien alussa tekemämme tehtävien lähetyspaikka, josta lähti lisäksi hajuvanat neljään eri suuntaan kohti muistipaikkoja ja lähihakua. Sain helposti Linuksen lähetyspaikalle asti, mutta sitten yksi vanhalle muistipaikalle vienyt hajuvana veti sitä ihan törkeästi. Lopulta päätin mennä lähempää lähettämään, jotta saimme tehtävän onnistumaan, ja onnistuihan se sitten. Noita häiriöhajuja täytyy kyllä alkaa harjoitella myös, mutta ehkä silloin on edes jonkin asteinen motivointi kuitenkin vielä paikallaan...

Huomenna onkin taas luvassa mukavaa puuhaa: menen Katin kanssa kouluttamaan tulevaisuuden NOME-lupauksia Satakunnan tollereitten aluetoiminnan taipparikurssille :) Mielenkiintoinen päivä luvassa!

5.4.2009 NOME-valmennuksessa osa IV - uusi kouluttaja

Talvinomen jälkeen meillä on vietetty hiljaiseloa: olin ensin lähes viikon päivät kuumeessa ja kulunutkin viikko on vielä mennyt hieman puolikuntoisena. Ikävänä jälkivieraana sain nimittäin vielä poskiontelotulehduksen ja niinpä eiliseen nome-valmennukseen lähdettiin antibioottikuuri kyytipoikana. Pojat ovat viettäneet lähinnä aikaa sohvanlämmittäjinä ja isännän matkassa raksakoirina, ja varsinkin Linus on ollut erittäin uskollinen sairaanhoitaja: se ei ole suostunut edes joka päivä lähtemään isännän ja muun lauman kanssa lenkille, vaan muiden touhutessa lenkillelähtöä ukko on kiireen vilkkaa hypännyt viereeni sohvalle tai sänkyyn! Hassu mammanpoika!

Mutta eiliseen nome-valmennukseen. Tolleriyhdistyksen nome-valmennus järjestettiin nyt neljättä kertaa, paikkana Kangasala ja kouluttajana Veijo Miihkinen, joka on kouluttanut useamman käyttövalion. Ennen käytännön harjoituksia ei juuri turhia höpisty, vaan pienen esittelykierroksen jälkeen lähdettiin heti tosi toimiin: kaikki kahdeksan koirakkoa riviin pellolle ja markkeerauksia treenaamaan. Päivän kaikki harjoitukset tehtiinkin rivissä, joten Linus sai paljon arvokasta maltti- ja odotteluharjoittelua. Olimme rivistön keskivaiheilla ja aina suoritusvuorossa viidentenä. Linus pysyi koko päivän ajan muutamia pikkuhuokauksia lukuunottamatta mukavan hiljaa, vaikka välillä näyttikin olevan kyllä pieni tärinä päällä. Edistystä on kuitenkin tässä tapahtunut huimasti!

• Ykkösmarkkeeraus: Päivän ensimmäisenä tehtävänä jokainen koirakko pääsi vuorollaan rivistä noutamaan pellolle tulleen ykkösmarkkeerauksen. Matkalla oli isohkon ojan ylitys. Pellolla oli hieman korkeuseroja, ja se selvästi vaikutti muutamien koirien etäisyyden arviointiin. Kouluttaja muistuttikin meitä tekemään paljon ERI mittaisia markkeerauksia aina 20 metristä 150 metriin, hyödyntämään myös korkeuseroja ja tekemään myös ns. liikkuvia ykkösiä, lähettämään koiraa eri paikoista jne. Linus suoriutui tästä tehtävästä ongelmitta.
• Kakkosmarkkeeraus: Ensimmäinen heitto tuli samaan paikkaan kuin äskeinen ykkönen ja toinen heitto vastakkaiseen suuntaan paljaalle pellolle myös. Linus lähti ensin noutamaan tapansa mukaisesti toiseksi heitettyä, haki sitä jonkin aikaa, mutta pysyi hyvin alueella. Eka heitetyn sai nopeasti ylös, mutta teki palauttaessaan jonkun ihme kaarroksen kohti toisen damin putoamispaikkaa. Ohjaaja reagoi vähän liian hitaasti tähän, ei ollut pilliä valmiiksi suussa, hyi, hyi! Mutta Linus korjasi siis palautuslinjan oikeaksi heti puhallettuani luoksetulokäskyn. Ok suoritus.
• Pysäytysharjoitus: Koiralle heitettiin aivan pieni markkeeraus, joka tuli aivan heittäjän eteen parin metrin päähän. Koira lähetettiin noutoon, mutta pysäytettiin noin puolivälissä matkaa. Jos koira pysähtyi nopeasti ja otti heti kontaktia ohjaajaan, se sai noutaa damin. Mutta jos koira yritti karata pysähtymättä, heittäjä nappasi damin pois ja koira kutsuttiinkin luokse samalla kun ohjaaja itse tai kouluttaja heitti damin ohjaajan eteen. Linuksen pysähdykset olivat ihan törkeän huonoja, jostain syystä se valui heittäjää kohti, vaikka ei tietenkään damille asti. Pysähtyi kuitenkin mutta jäi tuijottamaan heittäjää. Niinpä se ei saanut noutaa damia vaan kutsuin sen pois ja kouluttaja heitti luoksetulosta palkaksi damin eteeni. Tehtävä uusittiin, nyt pysähdys oli vähäsen parempi, mutta en kuitenkaan antanut Linuksen noutaa damia vieläkään vaan heitin itse lähettyvilleni toisen damin, jonka se sai sitten noutaa. Lopuksi vielä yksi yritys, nyt pysähdys oli ok ja Linus sai noutaa heitetyn damin. Tässä tehtävässä moni koira selvästi hämääntyi lyhyestä suoraan heittäjän eteen tulleesta heitosta, joten tällaisiakin kannattaa treenata silloin tällöin.
• Suorakaideharjoitus: Tämän ohjausharjoituksen Veijo näytti omalla koirallaan, vähän vastaava kuin meidän monesti treenaama ristiharjoitus, mutta tässä vaihtoehtoja on enemmän. Pellolle vietiin suorakaiteen jokaiseen nurkkaan ja toiselle pitkälle sivulle kaksi damia, yhteensä 10 damia siis. Lähetyspaikka oli suorakaiteen toisella pitkällä sivulla. Siitä koiraa sitten läheteltiin suorakaiteen eri nurkkiin, välillä se pysäytettiin linjan puolivälissä ja ohjattiinkin sivusuunnissa. Kokeilemisen arvoinen juttu!

Varsinaisten treenien jälkeen teimme Rasmukselle vielä hajuja täynnä olevalle pellolle 10 damin motivoidun hakuruudun, sillä halusin nähdä, miten se muiden hajuissa nyt tuon talvinome-episodin jälkeen toimisi. Pellolle oli nimittäin pari urosta merkannut, yksi koira käynyt tarpeillaan ja juuri ennen meitä yksi juoksuaikainen narttu teki muutaman noudon samalla alueella ja tietty kaikki valmennustiimin koirakot olivat tehneet alueella useita noutoja. Haastetta ja hajuja siis kerrakseen! Kauimmaiset damit olivat suurin piirtein alueella, jonne markkeeraukset olivat tulleet ja lähimmät damit ojan etupuolella. Valitsin lähetyspaikan vielä niin, että Rasmus joutuisi ylittämään valmennustiimin koirakoiden rivistön hajut. Ekaan noutoon Rasmus lähti hyvin ja sai nopeasti lähimmän damin ylös. Toiseen noutoon lähtiessä selvästi häiriintyi viereisellä pellolla olleesta markkeerauksenheittäjästä, lähti kyllä mutta kaarsi ennen ojaa takaisin ja tuli tyhjänä luokse. Sama toistui uudelleen. Yhdessä muiden kanssa pohdimme, miten minun pitäisi tuohon tyhjänä takaisin tulemiseen reagoida ja sainkin monta hyvää vinkkiä. Nyt lähetin Rasmuksen entistä määrätietoisemmin alueelle ja käänsin selkäni, jotta se ei saisi minulta mitään tukea vaan joutuisi itse tekemään ratkaisunsa. Haku lähtikin tästä eteenpäin rullaamaan hyvin ja Rasmus toi kaiken kaikkiaan 7/10 damia. Itse en juuri sen työskentelyä nähnyt kun olin aina selkäpäin, mutta yleisön mukaan R ei tehnyt alueella mitään ei-toivottua vaan hyvää hakua koko ajan. Kävi lopulta tosi, tosi kaukanakin. Palkaksi paiskoin Rasmulle muutaman paukkunoudon, mutta tästä palkkaustavasta oltiin sitten yleisössä montaa mieltä. Sain kaikilta tosi hyviä kommentteja juuri omasta toiminnastani, ja luulenkin sen nyt olevan kaiken "pahan" alku ja juuri. Olen liikaa omalla toiminnalla vahvistanut Rasmuksen käytöstä: kyllä äiti auttaa heti kun pikku-Raa vaan apua tulee pyytämään. Lisäksi tajusin, että olen Rasmuksen kanssa paljon epävarmempi ja hermostuneempi kuin Linusta ohjatessani, joten tämä epävarmuus on tarttunut varmasti koiraankin. Tästä lähtien yritän nyt omalla määrätietoisella käytökselläni tukea Rasmuksen toimintaa, josko se itseluottamus siitä lähtisi taas kasvamaan. Hitaasti kiiruhtaen, juu ;) Erilaisia vinkkejä tuli kaikilta niin paljon, että niiden sulatteluun menee varmasti aikansa mutta kiitokset kaikille niistä :)

Torstaina korkkasimme Satakunnan Noutajakoirayhdistyksen tämän kauden nome-kimppatreenit Raumalla. Nome-porukan vetäjänä on tänä vuonna Ari Huttunen, ja ainakin nyt ekalla kerralla mukana oli kouluttajan oman koiran ja meidän poikien lisäksi vain kaksi koiraa: labradori- ja kultsutytöt. Varsinkin Rasmukselle tekee tosi hyvää päästä välillä treenamaan tyttöjenkin kanssa, kun talven aikana on lähinnä nomeiltu vaan urosporukassa. Tällä kertaa teimme muistinoutoja 1-3 damilla vuorotellen ja treenien päätteeksi pitkähköjä ykkösmarkkeerauksia pellolle koirien lähtiessä vuorotellen rivistöstä noutoon. Rasmus suoriutui muistinoudoista muuten hyvin ja muisti kolmekin damia ongelmitta, mutta yhdellä muistipaikalla kultsutytön pissa koitui ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi, ja dami jäi noutamatta vaikka R sitä suurin piirtein kuonollaan tökkäsi. Sama toistui toisellakin muistipaikalla, jossa pissanhajuinen dami oli niin iljettävä, että R jätti sen noutamatta vaikka sen helposti löysikin. Höh! Ostetaan pari kiloa lisää noutomotivaatiota.... Markkeeraukset sujuivat nekin ihan ok, yhden kerran arvioi matkan vähän liian lyhyeksi, mutta edellisen koiran nouto oli pudonnut juuri siihen kohtaan. Rivistössä Rasmus oli hiljaa ja rauhallinen. Linus sai tällä kertaa tehdä vain lyhyen passiivitreenin: kävelimme metsätietä pitkin ikään kuin koepaikalle ja odottelimme vähän aikaa vuoroamme, kouluttaja huusi "Seuraava", seuruutin Linuksen kouluttajan luo, kättelimme, kouluttaja heitti kaksi dami metsään ja minä noudin ne. Hyvä treeni!

 

24.3.2009 Mäntän Talvinomessa - Linus voittaja-ainesta!

Sunnuntaiaamulla aikaisin auton nokka kohti Vilppulaa, Koivion vanhaa asemaa ja perinteistä Mäntän Talvinomea. Matkaseurana Kati ja Sakke sekä aurinko, joten mikäs siinä. Jo lauantaina paikalla oli startannut lähes 70 koiraa, mutta noutajia riitti myös sunnuntaipäivälle: alokasluokassa starttasi 36 koiraa, avoimessa 17 ja voittajassa 12. Tollereitakin oli viikonlopun aikana mukana ihan mukava määrä - hyvä!

Linus starttasi elämänsä ensimmäistä kertaa voittajassa. Kilpailuoikeus Linuksellahan on voittajaan, mutta mikään voittajaluokan koira se ei vielä ole. Talvinome tarjosi kuitenkin hyvän mahdollisuuden testata ukon edellytyksiä kisata voittajassa - se ei pelaa, joka pelkää jne. joten sekaan vaan! Voittajaluokan koe järjestettiin pellolla, ja se suoritettiin parityönä. Me olimme Linuksen kanssa paristamme ensimmäisenä ja pariksemme saimme nuoren käyttölabbistytön. Koe alkoi kakkosmarkkeerauksella pellolle, mutta markkeerauksia ei kuitenkaan otettu heti ylös, vaan ensin suoritettiin ohjaus markkeerausheittojen välistä. Sekä markkeerauksiin että ohjaukseen ammuttiin laukaus haulikolla. Ohjausdami sijaitsi pellon toisella laidalla kiviröykkiössä noin 80 metrin päässä. Linus oli vuoroamme odotellessa tosi rauhallinen, mutta kokeen alkaessa ja ampujan ampuessa laukauksia ja markkeerausten heittäjän siirtyessä heittojen välillä ukko piti pientä ääntä. Tuomarin mukaan ei kuitenkaan häiritsevää. Linus näki molemmat heitot hyvin ja painoi ne mieleensä. Sitten lähetys linjalle: Linus otti odottamaani paremmin linjaa, mutta selvästi markkeeraukset painoivat takaraivossa ja risteyskohdassa, jossa heittäjä oli kulkenut ohjauslinjan poikki, jouduin Linuksen pari kertaa pysäyttämään ja ohjaamaan sivusuunnissa. Rauhoitin tilanteen ja annoin Linuksenkin hetken vetää henkeä - tässä se kuitenkin piippasi vähäsen. Sain ukon kuitenkin lähtemään risteyskohdasta hyvin taakse, ja loppumatkan aikana jouduin vielä pysäyttämään ja ohjaamaan uudelleen taakse. Mutta kaiken kaikkiaan ohjaus sujui helpommin ja nopeammin kuin olin odottanut. Kehitystä on syksystä siis tapahtunut huimasti, hienoa! Tuomari kehui erityisesti Linuksen nopeaa reagointia pillipysäytyksiin. Ohjausdamin palauduttua lähetin Linuksen kakkoselle, joka oli tullut loivasti viettävää rinnettä alas harvan pusikon eteen. Jostain syystä Linus markkeerasi heiton vähän liian lyhyeksi ja jäi pyörimään kohtaan, jossa maasto alkoi laskea. Pysäytin, näytin kädellä taakse ja tuin uudella "hae"-käskyllä. Hetken pyörittyään lamppu syttyi ja Linus tajusi edetä rinnettä alas, ja dami saatiin talteen. Harmi, kun täällä meillä päin ei oikein pysty noita korkeuseroja treenaamaan... Ykkösen kanssa ei ongelmia, Linus sai sen nopeasti ylös. Sitten labbistyttö hommiin ja me passiin siihen viereen. Labbisohjaaja joutui painostamaan ja käskemään koiraansa tosi paljon, mikä selvästi nosti Linuksen kierroksia jonkin verran, mutta pysyi kuitenkin nätisti passissa. Markkeerausten aikana sitten jo jopa rauhoittui. Sitten parihakuun, yllätys, yllätys paljaalle pellolle umpihankeen! Harvemmin tulee nome-b:n vapaata hakua treenattua pelkällä pellolla, ja se siinä kai jujuna olikin. Haku oli sen verran ohjattua, että koiran sai ohjata alueelle, joka alkoi noin 50 metrin päässä lähetyspaikalta, mutta alueella ei sitten tietenkään enää saanut ohjata. Alue oli melko laaja, olisiko kauimmaiset damit olleet liki 100 metrin päässä. Kahdella ekalla lähetyksellä Linus eteni ilman sen suurempia neuvoja itsenäisesti alueelle ja sai damit nopeasti ylös. Tosin toisella lähetyksellä päästi sen lähtövinkaisun, prkl! Viimeisellä lähetyksellä tein itse sitten pikkumokan, vaikka luulin olevani fiksukin: lähetin koiran pellolle aurattua latu-uraa pitkin alueen laidalle, pysäytin ja yritin siitä kääntää hakualueelle umpihankeen. Mutta uran toisella puolella olikin metsä, joka tuntui muiden koirien tapaan kiinnostavan Linusta myös aivan törkeästi (myöhemmin selvisi, että ampuja oli käynyt siinä kohtaa hotelli helpotuksessa...). Olisi vaan pitänyt laittaa samaa reittiä kuin kahdella ekallakin lähetyksellä. Hetki siinä sitten neuvoteltiin, mennäkö metsään vai takaisin umpihankeen, mutta lopulta voitin ja viimeinen dami saatiin ylös :) Hakudamit olivat pieniä pentudameja, jotka oli kaivettu syvälle umpihankeen, joten erittäin hyvää työtä Linukselta. Lisäksi luovutukset olivat tosi hyviä, yleensä Linus on niissä ollut huolimaton tällaisissa kiihdyttävissä tilanteissa. Mutta selvästi kehitystä tapahtunut siinäkin :) Tuomari tykkäsi Linuksen työskentelystä, pieni ääntely tietenkin miinuksena, mutta tuomarin mukaan se ei ollut vielä häiritsevää. Erityiskehut Linus sai pillikuuliaisuudestaan ja työmotivaatiostaan. Olin kyllä itsekin tosi tyytyväinen suoritukseen: yhteensä 40/50 pistettä ja 6. sija!!! Varsinkin kun Linus oli voittajaluokan koirista vielä kokemattomimmasta päästä. Tästä on hyvä jatkaa, ja oma motivaatiokin treenailla voittajaluokkaa varten nousi taas ihan eri tasolle :) Ehkä sittenkin joskus. Leuka rinnassa kuitenkin eteenpäin, sillä matka on vielä pitkä.

Sitten tapaukseen Rasmusrepohäntä. Voittajaluokassa kuluikin kauemmin aikaa kuin olin luullut, ja ehtiessämme sieltä takaisin alokasluokan suorituspaikalle viimeiset koirat olivat jo suoritusvuorossa. Niinpä jouduimme menemään autosta lähes suoraan hakuruutuun ilman sen kummempia virittelyjä tai herättelyjä. Herättelyt tosiaan olisivat usean tunnin autossa odottelun jälkeen olleet tarpeen, sillä Rasmus oli hakuruudussa täysin pihalla. Koe siis järjestettiin kahdella eri rastilla viime vuoden tapaan: ekalla rastilla haku ja tokalla markkeeraukset ja ohjaus. Haku piti suorittaa ensin. Pienellä alueella oli yhteensä viisi riistaa: kaksi fasaania, kaksi kyyhkyä ja yksi varis. Koska Rasmus oli suoritusvuorossa tosiaan ihan viimeisten koirien joukossa (meidän jälkeen taisi tulla enää kolme koiraa), hakuruudussa oli käynyt jo liki 80 koiraa. Voi siis vain kuvitella, kuinka paljon kaikenlaisia tekstiviestejä se oli täynnä. Rasmus ehti jo lähetyspaikalla haistella maata, ja kun yritin sitä hakuun lähettää, pasmat olivat valmiiksi jo ihan sekaisin. Ukolla ei ollut mitään käsitystä, mitä siltä halusin ja kun R ei muutakaan keksinyt, niin nosti itsekin koipea lähetyspaikan läheisyyteen. PRKL! Ei ollenkaan Rasmusta. Vaivoin saimme etualalla olleen kyyhkyn kuitenkin ylös. Rasmus palautti sen tosi jännittyneenä, hajut häiritsivät ihan törkeästi. Hetken näytti jo paremmalta, ja varis saatiin ruudun toiselta laidalta talteen jo vähän vauhdikkaammin, mutta loppuaika hakuun varatusta kolmesta minuutista olikin sitten yhtä tuskaa. Toisella rastilla markkeeraukset sitten sujuivatkin jo paremmin, tehtävänä siis kaksi helppoa ykkösmarkkeerausta noin 20-30 metrin päähän. Ensimmäistä markkeerauslokkia Rasmus vähän pakkaili suuhunsa, mutta toinen nousi ylös nopeasti. Ohjaustehtävä tuli samaan paikkaan kuin mihin eka markkeeraus oli pudonnut - aivan älyttömän helppo tehtävä Rasmukselle, jolle on paljon vaativampiakin linjoja jo tehty. Mutta kun kuppi menee nurin, se menee ja ohjaus jäi suorittamatta. Tällä esityksellä Rasmus sai huikeat 18,5/50 pistettä ja sijoittui alokasluokan hännille. Huonot pisteet ja sijoitus ei harmita minua pätkääkään, mutta talven aikana tehdyn työn valuminen hukkaan harmittaa ja KOVAA! Epäreilua Rasmusta kohtaan viedä se suoraan tuollaiseen tilanteeseen talvitauon ja monen tunnin autossa odottelun jälkeen - eihän tavallisessa nome-kokeessakaan joudu koiraa laittamaan hakuun tuollaiselle alueelle... Kokeen päätyttyä kävimme vielä tekemässä tehtävät uudelleen tolleriporukalla. Nyt haku sujui jo paremmin, ja kaikki riistat saatiin talteen, mutta ei se vieläkään mitenkään hyvin sujunut. Ohjauksessa edelleen ongelmia, mutta lopulta saatiin onnistumaan. Lukkoja availtiin myös eilen kotona helpolla hakuruudulla ja parilla sokko-ohjauksella tutussa paikassa. Haussa ei ongelmia, mutta toinen ohjauksista vaati motivointia onnistuakseen. Täytyypi nyt miettiä, mitä tuon pikkumiehen kanssa jatkossa tehdään. Onneksi pian alkaa Rauman nome-treenit, missä pääsemme treenailemaan enemmän häiriön alla. Ja tieto siitä, että koirassa on potentiaalia tietenkin motivoi myös vielä jatkamaan eteenpäin.

Voittajaluokka järjestettiin eri paikassa kuin alokas- ja avoin luokka, ja siellä tosiaan kului odotettua pidempi aika, joten harmittavasti missasin kaikkien muiden tollereiden suorituksen. Voittajassa Kati ja Tico olivat upeasti kolmansia - onnea Rymättylän suuntaan! Avoimessa luokassa Rasmuksen sisko Muusa oli tehnyt upean suorituksen ja sijoittui kolmanneksi - onnea Anna ja Muusa! Eikä Sakkellakaan hassummin ollut mennyt - onnea Katille ja Sakkelle myös! Rasmuksen Viski-veikka oli kisannut myös alokasluokassa - onnea myös Jussille ja Viskille mainiosta suorituksesta!

 

15.3.2009 Esa Valkosen NOME-valmennuksessa, osa III

Eilen oli Esa Valkosen NOME-valmennuksen kolmas kerta ja samalla Esan viimeinen valmennuskerta tolleritiimille. Tällä kertaa treenipaikkana oli Eura, joten oli aivan ruhtinaallista, kun valmennus oli kerrankin "melkein kotona", vain parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä. Muista valmennuskerroista poiketen, nyt ruvettiin heti tositoimiin eikä alkuun otettu mitään helpompia tehtäviä. Tehtävät olivat myös aikaisempia kertoja haastavampia, oli enemmän häiriöitä, laukauksia jne. Harjoitukset kuitenkin rakennettiin niin, että niissä hyödynnettiin koirille jo tutuksi tulleita paikkoja. Porukka jaettiin tällä kertaa puoliksi niin, että eka ryhmä treenasi koirien kanssa toisen ryhmän ohjaajien toimiessa avustajina. Itse sain toimia mm. ampujan roolissa walk up -harjoituksessa. Linus oli toisessa ryhmässä Löwen, Muusan ja Sannin kanssa.

• Walk up -harjoitus (ryhmä 1): Neljä koirakkoa kulkivat ajoketjussa pellolla, ketjun edellä kulki ampuja ja heittäjä sekä näiden välissä toisella pellolla kulki vielä toinen heittäjä. Ketjun takana kulki lisäksi yksi avustaja. Koirille heitettiin vuorotellen markkeerauksia suoraan eteen tai sivulle toiselle pellolle laukauksien kera. Välillä otettiin ylös myös jo valmiiksi vietyjä ohjausdameja. Myös ketjun taakse tuli välillä "rabbit behind", johon ammuttiin laukaus, mutta ei heitetty mitään. Tällaisessa tilanteessa Esa muistutti meitä miettimään tarkkaan, kannattaako koira kääntää taaksepäin, sillä samalla voi eteenkin tulla markkeeraus. Välillä koiraa piti myös ohjata lumihangessa oleville kepeille, jotka sijaitsivat puolikaaressa muutamien metrien päässä toisistaan. Jokaisella kepillä ei ollut damia, joten ohjaajan piti osata lukea koiraansa ja ohjata se tyhjältä paikalta seuraavalle. Hauska tehtävä!
• Kakkosmarkkeeraus (ryhmä 2): Koiraa seurautettiin jonkin matkaa walk up -tyylisesti, jokainen suoritti tehtävän kuitenkin yksin. Ensimmäinen heitto tuli näkyviin traktorin uralle pellolle ja toinen heitto kauemmas metsään näkymättömiin. Molempiin heittoihin ammuttiin myös laukaus. Tehtävän idea oli se, että ensimmäinen heitto oli "kuollut riista", joka pysyisi paikallaan ja toinen heitto "haavakko", joka piti ottaa ekana ylös. Vaikeutta toi kuitenkin se, että eka heitto oli näkyvällä paikalla ja saattoi vetää koiraa puoleensa. Linus suoriutui markkeerauksista ihan hyvin, ekaa heittoa haki hetken aikaa, mutta löysi kuitenkin itsenäisesti eikä haikaillut toisen, helpomman noudon perään. Positiivista oli myös se, että lähtövinkaisua ei päässyt kumpaankaan noutoon lähtiessä, vaikka kyseessä oli päivän ensimmäiset noudot.
• Muistimarkkeeraus ja ohjaus ojan yli (ryhmä 2): Koiralle heitettiin ykkösmarkkeeraus samaan paikkaan kuin äskeisen kakkosmarkkeerauksen ensimmäinen heitto. Markkeerausta ei kuitenkaan otettu ylös, vaan koiraa seurautettiinkin vähän matkaa vastakkaiseen suuntaan, josta otettiin ylös ohjausdami (sokko). Matka ei ollut kovinkaan pitkä, mutta matkan varrella oli oja ylitettävänä, lisäksi vaikeutta toivat alueelle walk upin jäljiltä jääneet markkeerausdamien hajut, jotka koiran piti ylittää. Linus otti hyvin linjaa oikealle alueelle asti, joutui jonkin aikaa tekemään töitä ennen kuin dami löytyi (tyhjiä paikkoja jo tässä vaiheessa), mutta ihan hyvä suoritus. Negatiivista oli se, että kääntäessämme selkämme markkeeraukselle Linus vinkui hetken, ja nämä ovatkin meille ääntelyn kannalta niitä vaikeampia tilanteita, sillä Linus turhautuu, kun se ei heti pääsekään markkeerausta noutamaan. Linuksen palautettua ohjausdamin, käännyimme kohti markkeerausta, taas vähän matkaa seuraamista ja markkeeraus ylös. Itse arvioin matkan lyhyemmäksi ja luulin Linuksen juoksevan damin yli, mutta onneksi Linus osaa markkeerata minua paremmin ja dami löytyi nopeasti :)
• Lähihaku (ryhmä 2): Tämä harjoitus oli vaikeampi kuin miltä se oikeasti näytti - ainakin meidän Linukselle. Koira piti lähettää pellolta metsään lähihakuun noin 40-50 metrin päähän. Lähihakualue oli suuri kivikko, ja sen oikealle puolelle oli aikaisemmin pudonneet kakkosmarkkeerauksen toiset heitot. Lisäksi koirilla oli vielä tuoreessa muistissa lähetyspaikalta katsoen oikealle tulleet markkeeraukset. Linusta markkeerauspaikka veti aivan törkeästi enkä ekalla lähetyksellä saanut sitä uskomaan, että oikea suunta olisi ollut vasemmalla metsän puolella. Aikamme siinä veivattuamme, päätin kutsua Linuksen luokse ja lähettää uudelleen (vaikka voittajaluokassahan tämä ei enää tule kysymykseen, mutta nythän oli kyse treenistä). Nyt sain Linuksen etenemään metsään asti, mutta taas markkeeraukset vetivät liikaa oikealle. Sain kuitenkin Linuksen tästä käännettyä vasemmalle ja oikealle alueelle, josta dami löytyi sitten nopeasti. Tämänkaltaiset harjoitukset meidän pitäisi selvästi rakentaa niin, että vaikka aikaisemmin olisikin tullut markkeerauksia, joku muu koira noutaisi ne sillä kertaa, ei Linus. Sille kun jää aivan uskomattoman vahvat mielikuvat pudotuksista ja se saattaa muistaa ne vielä vaikka viikon jälkeen. Markkeeraustreenit sitten aivan erikseen.
• Kakkosmarkkeeraus muistiin, luoksetulo ja ohjaus (ryhmä 1): Tämä tehtävä oli meille uudenlainen, ja tätä tullaan varmasti pian kokeilemaan Linuksen kanssa. Koiralle heitettiin ensin yksi markkeeraus muistiin, jonka jälkeen koira jätettiin istumaan ja ohjaaja ja avustajat siirtyivät jonkin matkaa takaisin päin. Nyt koiralle heitettiin vielä toinen markkeeraus muistiin, koira katseli sen siis yksikseen kauempana ohjaajasta. Tämän jälkeen ohjaaja kutsui koiraa luokseen noin markkeerausten puoliväliin asti, pysäytys ja siitä ohjaus oikealle ohjausdamille (sokko) molempien markkeerausten jäädessä vasemmalle metsän puolelle. Koiran palautettua ohjausdamin, otettiin ylös toiseksi heitetty markkeeraus ja viimeisenä ekaksi heitetty. Ei mikään helppo homma, mutta Katit kera Ticon ja Sakken tekivät molemmat oikein mallikelpoiset suoritukset :) 
• Liikkuva lähihaku ja häiriömarkkeeraus (ryhmä 2): Tässä tehtävässä testattiin koiran tottelevaisuutta ja lähihakukäskyn toimivuutta. Koiran kanssa kuljettiin ojan piennarta pitkin koiran tehdessä samalla lähihakua ojan pohjalla. Kesken lähihaun kauemmas pellolle tuli laukauksen kera ykkösmarkkeeraus. Koiran oli kuitenkin jatkettava lähihakua, ja damin löydyttyä ojan pohjalta, se sai vasta noutaa markkeerauksen. Hyvä tehtävä, tosin Linuksen kanssa kannattaa muistaa, että markkeerauksen noutaa joko toinen koira tai sitten minä, sillä kyllä se sen sieltä varmasti ylös saisi. Esa muistuttikin, että välillä kannattaa ohjaajankin noutaa, sillä koira tekee elämänsä aikana tuhansia noutoja ja kyllä se varmasti ne ylös saisi, mutta malttikin on valttia välillä. Esimerkiksi Ville rohkeni antaa markkeeraus- ja noutotaidoistaan hienoja näytteitä meille päivän aikana :)
• Kakkosmarkkeeraus (ryhmä 2): Tässä markkeeraustehtävässä heitot ja laukaukset tulivat todella nopeasti peräkkäin, ensimmäinen heitto ihan lähelle ojan pohjalle, koirakosta katsoen vasemmalle ja toinen heitto kauas pellolle. Toisesta heitosta näkyi lähinnä vain lakipiste (jos sitäkään) ja kuului laukaus, sillä heittäjä oli pusikossa piilossa. Tarkoituksena oli koiralle opettaa erilaisia markkeerauksia, myös kuulomarkkeerauksia.
• Malttiharjoitus (ryhmät 1 ja 2): Tähän tehtävään pääsivät osallistumaan kaikki koirat ja halukkaat saivat vielä lopuksi tehdä helpon ohjaustehtävän. Me tyydyimme Linuksen kanssa harjoittelemaan vaan malttia eli kyseessä pitkän treenipäivän päätteeksi perinteinen malttiharjoitus. Koirakot riviin, koirien yli ja ohi heiteltiin dameja laukauksien kera sekä starttarilla että damipyssyllä. Lopuksi ohjaajat pääsivät esittelemään noutotaitojaan, ja noutamaan jokainen yhden damin. Linus pysyi rivissä hiirenhiljaa, mutta oli kuitenkin jännittynyt. Esa sanoikin Linuksen olleen tällä kertaa aikaisempia kertoja jännittyneempi, ja uskon, että runsas treenaaminen viikolla oli tähän yksi syy. Niinpä nyt seuraavaksi onkin taas vuorossa enemmän passiivitreeniä, malttia, markkeerauksista luopumista yms. Ohjaaja muuten selviytyi noudostaan hyvin :)

Vaikka Linuksen ryhmä ei tällä kertaa päässyt kovinkaan montaa harjoitetta tekemään, olin tyytyväinen, sillä ehdin treenailla ykkösryhmän harjoitusten aikana myös Rasmuksen kanssa, paljon häiriötä kun oli tarjolla. Pikkumies pääsi tekemään passiivitreeniä ja seurailemaan Ticon, Sakken ja Oonan noutoja - tai oikeastaan ei se kunnon passiivitreeniä ollut, sillä oikeastaan hengailimme vaan ja teimme myös hieman sivummalla muutamia helppoja muistinoutoja ja lähihakua. Katsellessaan muiden hommia Rasmus oli rauhallinen ja hiljaa ja tehdessään omia tehtäviään se pystyi myös keskittymään hyvin, vaikka häiriönä oli tiellä vuoroaan odottelevat koirakot (näiden ohi piti tehdä muistinoudot) ja takana oleva yleisö. Lähihakua tein samaan kivikkoon mihin Linuksen ryhmäkin eikä sielläkään muiden koirien hajut häirinneet. Hyvä.

Huhtikuussa NOME-valmennustiimi jatkaakin sitten uuden kouluttajan opeissa, mielenkiintoista. Esan koulutuksista on ensisijaisesti jäänyt mieleen sääntö: OIKOTIETÄ ONNEEN EI OLE! Perusasiat on oltava kunnossa ja hyvin, ennen kuin koiran kanssa kannattaa edetä varsinaisiin lajiharjoitteisiin. Malttia, malttia, malttia odotetaan - ei vaan koiralta, vaan myös ohjaajalta: on edettävä hitaasti koiran ehdoilla ja maltettava antaa koiran myös levätä ja sulatella oppimaansa välillä. Toisaalta on myös jaksettava puurtaa ja tehdä töitä, sillä kuten sanottu: tie on pitkä.

15.3.2009 Treeniblogiko?

Kertausta viime viikon treeneistä. Sunnuntaina ihanassa auringonpaisteessa oli ihan pakko päästä taas treenailemaan. Rasmuksella oli ohjelmassa kunnon hakuruutu: 14 damia, joista 9 piti noutaa. Maasto ei ollut mitään kovin vaativaa (mänty-sekametsää hiekkakuopan reunamilla), mutta kaikki damit olivat joko kokonaan tai osittain piilotettuja ja kauimmaiset damit olivat korkeiden hiekkavallien takana. Rasmus teki hyvää hakua, nenä toimi hyvin ja ruudusta palautui nopeaan tahtiin ne toivomani 9 damia. Aivan etualalle olin piilottanut neljä pentudamia, ja niistä kaksi Rasmus toi ehkä parissakymmenessä sekunnissa. Onnistuneen haun jälkeen Rasmus sai vielä kanniskella vähäsen tuoretta, vasta-ammuttua varista, joita paikallinen metsästäjä meille sunnuntaiaamuna toi ystävällisesti säkillisen :) Linuksen tehtävä olikin sitten jo vähän vaativampi: ukon piti noutaa hakuruutuun jäljelle jääneet viisi damia. Neljä viidestä palautui varsin vauhdikkasti, ainoastaan yksi näistä tuotti hieman ongelmia: olin laittanut tämän damin korkealle puuhun roikkumaan, mutta näimmä aavistuksen liian korkealle. Linus yletti juuri ja juuri saamaan damista otteen, mutta sen pujottaminen oksanhangasta olikin sitten jo haastavampi tehtävä. Linus ei kuitenkaan luovuttanut, vaan noin viitisen minuuttia kestäneen tempomisen jälkeen ukko palautti damin ylpeänä minulle - mutta missä kunnossa. Repeää se ruotsalainenkin näimmä tällaisessa käsittelyssä: Tebassa oli parissakin kohtaa ammottavat reiät. Viimeisen damin löytyminen tuottikin sitten jo hankaluuksia ja jouduin siinä jonkin verran auttamaan, sillä Linus takertui aika paljon tyhjiin paikkoihin. Nyt on tehty paljon lähihakua piilotettujen damien kanssa, ja kun Linus kerran sai tyhjästä paikasta vainun, se jatkoi sinnikkäästi lumen kaivamista niissäkin - "varmasti täällä jossain syvemmällä se dami on"! Lopulta saatiin kuitenkin viimeinenkin dami talteen. Haun jälkeen tein Linukselle pellolla umpihankeen kellotauluharjoituksen kahdeksalla damilla. Matkat eivät ollut mitään pitkiä, ideana vaan saada koira ymmärtämään, että umpihangessakin on mentävä ja suoraan juuri sille damille, mille sen lähetän. Tämä sujui hyvin! Lopuksi vielä pari ylösottoharjoitusta variksella.

Maanantaina huilailtiin, mutta tiistaina lenkin jälkeen nometettiin taas. Linuksella tällä kertaa ohjelmassa motivoitu lähihaku häiriömarkkeerausten kera. Lähihaussa oli neljä damia piilossa, ja aina kun Linus pääsi alueelle ja aloitti haun pillikäskystäni, heitin vaakkuen häiriömarkkeerauksen, mutta Linuksen piti siis jatkaa lähihakua. Parilla ekalla kerralla ukko ei juuri markkeerauksia rekisteröinyt, joten vaikeutin tehtävää heittämällä kaksi seuraavaa markkeerausta vieläkin lähemmäs lähihakualuetta. Nyt Linus otti jo pari laukka-askelta markkeerausta kohti, mutta käskystäni palasi hakuhommiin. Viimeisellä kerralla enää vain nosti päätään, markkeerasi, mutta jatkoi ilman käskyä hakua :) Viimeiseksi tein vielä yhden puhtaan lähetyksen hakualueelle ilman häiriöitä. Lopuksi vielä vähän suuntia lähietäisyydeltä. Rasmuksen kanssa maanantain ohjelmassa oli damilinja ja eteen- ja taakselähetyksiä. Linjalla oli kuusi damia: ekalle puhdas eteenlähetys, tokalle lähetys taaksepäin, kolmannelle lähetys eteen + pysäytys + lähetys taaksepäin, neljäs taas taakselähetyksenä ja kaksi viimeistä puhtaana eteenlähetyksenä. Taaksepäin yritti ekalla kerralla taas varastaa - selvästi R jo osaa ennakoida käsimerkkejäni ja tietää mitä on tulossa. Muuten toimi hyvin ja pysähtyi myös erinomaisesti linjalla. Lopuksi pelkkiä pillipysäytyksiä luoksetulosta pitkältä matkalta ja narupallopalkalla. Ei valittamista :)

Torstaina Linuksella oli vuorossa motivoitu ristiharjoitus: kello kahdessatoista noin 100 metrin päässä pellolla viisi damia, kello kolmessa ja yhdeksässä molemmissa kaksi damia. Aluksi ja lopuksi puhtaat suorat linjat, ja siinä välillä pysäytyksiä noin puolivälissä ja siitä ohjauksia vasemmalle ja oikealle. Linus kuunteli hyvin pilliä ja otti suuntia hyvin eikä pyrkinyt sivusuunnissa nyt minua kohti. Kerran pyrki linjalta varastamaan vasemmalla oleville dameille, pysäytin, kutsuin luokse sen verran, että oli taas keskilinjalla, annoin miettiä hetken ja lähetin siitä taakse kello kahteentoista. Selvästi Linusta tällaisissa tilanteissa auttaa se, että kutsun sitä vähän minua kohti, jolloin se ehkä pääsee tilanteesta vähän irti ja annan sen hetken miettiä, mitä pitikään tehdä. Rasmuksen torstaitreenit koostuivat lähihausta: piilotin syvälle lumeen neljä pentudamia, ja hajustin noin 10 x 10 metrin alueen metsään kulkemalla siellä ristiin rastiin, jotta R ei pääsisi dameille suoraan jälkiäni seuraamalla. Ukko käytti nenäänsä varsin mallikkaasti, kolme ekaa dami löytyi nopeasti. Viimeistä joutui etsimään vähän kauemmin ja aikoi jo laajentaa hakua suuremmalle alueelle, mutta kuunteli hyvin pilliä ja malttoi jatkaa hakutyöskentelyä. Ja löytyi se neljäskin dami.

Keskiviikkona ei nomeiltu, mutta käytiin Rasmuksen kanssa välillä suuressa maailmassa, oikein Eurassa asti ;) Kyseessä siis ESKK:n kaupunkineliötreenit. Täällä maalla kun tulee lähinnä koluttua pitkin metsiä ja peltoja, on hyvä välillä käydä ihmettelemässä maailmanmenoa muuallakin. Tavoitteena oli siis harjoitella kontaktia erilaisten häiriöiden - vieraiden koirien, autojen, pyöräilijöiden, lenkkeilijöiden, äänekkään nuorisoporukan jne. - seassa. Rasmusta ei juuri muu kuin makupalat kiinnostaneet, ja R keskittyi hyvin pitämään kontaktia. Mutta hyvää treeniä varmasti ihan tokoakin ajatellen.

8.3.2009 Piikkejä, palkkaamattomuutta ja palkintoja

Feston-paappa on viime viikkojen aikana ollut varsinkin iltaisin todella kankea, ja makuulta ylöspääseminen on ollut hankalaa. Nivelrikko näyttää siis etenevän suhteellisen nopeasti :( Niinpä keskiviikkona kävimme jälleen eläinlääkärillä, ja Feston sai uuden kortisonipiikin, vaikka edellisestä piikistä oli aikaa vasta 2,5 kuukautta. Kortisonipiikkejä ei voi haittavaikutusten takia antaa alle kahden kuukauden välein, joten tämän piikin voimin paapan pitäisi nyt jaksaa ainakin kesäkuulle asti. Tukihoitoina jatketaan edelleen Arthrobalans Plus - ja Neurobion Forte -kuureja, lisäksi Feston pääsee jatkossakin hierojalle. Säännöllistä, rauhallista liikuntaa tietenkään unohtamatta. Näillä mennään...

Keskiviikkona meillä oli myös maneesivuoro, ja tällä kertaa otin molemmat pojat treeneihin mukaan. Päivä ei vaan todellakaan ollut Rasmuksen, poika ei pystynyt keskittymään juuri mihinkään muuhun kuin muiden koirien ja ohjaajien tuijotteluun. Muutamia liikkeitä kuitenkin teimme, mutta voittajaluokan liikkeet ovat Rasmukselle vielä sen verran uusia ja vaikeita ettei niitä vielä kannata häiriön alla harjoitella. Virittelystä ja kiihdyttävästä leikistä voisi olla Rasmukselle hyötyä ennen toko-treenejä, se kun on huomattavasti tuota isoveikka-Linusta rauhallisempi tapaus.

• Paikallamakuu: Paikallamakuu Sakke ja Jessi kavereina sujui kuitenkin hyvin, eikä siinä ole Rasmuksella ikinä ollut mitään ongelmia. Koevalmis voittajaan.
• Liikkeestä istuminen: Häiriön alla vaatii edelleen pienen jalka-avun, kokeessa lähtisi ehkä 1-2 pistettä. Tähän varmuutta ensin kotona lisää.
• Ruutu: Ensimmäisellä kerralla Kati vei narupallon Rasmuksen nähden ruutuun, hiekkaista palloa ei kuitenkaan maneesin epätasaiselta pohjalta lähetyspaikalle asti näkynyt. Tässä liikkeessä sivummalla seisonut Kati häiritsi Rasmusta hirveästi eikä R pystynyt keskittymään ruutuun menoon. Saimme kuitenkin muutaman ihan onnistuneenkin suorituksen.
• Hyppynouto: Ensimmäisellä kerralla yritti taas kiertää esteen kapulaa palauttaessaan, joten otimme erikseen vaan takaisinhyppyä niin, että jätin Rasmuksen kapula suussa esteen taakse istumaan. Lopuksi koko liike, mutta Rasmuksen palauttaessa kapulaa, annoin vielä uuden "hyppy"-käskyn varmistaakseni onnistumisen.
• Metallinouto: Aluksi sujui ihan hyvin, mutta sitten alkoi tuijotella muita koiria ja pyöritellä hiekkaista kapulaa tassulla. Kuten taisin jo kerran aikaisemmin kirjoittaa, ei kannata pilata tätä liikettä enempää maneesin turvehiekassa.

Linuksen kanssa vuorossa oli tällä kertaa koemainen palkkaamattomuustreeni ja alkuosan yksilöliikkeet ilman palkkaa luoksetuloon asti. Palkkaamattomuutta olemme treenanneet aivan liian vähän, ja uskoisin sen nyt olevan avain meidän ongelmiimme. Linushan osaa kaikki EVL-liikkeet kympin arvoisesti, mutta kokeessa kun vaaditaan EVL:ssä jo sen verran pitkäkestoista suoritusta ilman palkkaa, niin Linus kuumenee ja/tai alkaa rauhoitella ohjaajaa, kun palkkaa ei tulekaan. Nyt meidän pitää siis pelkkien liikkeiden lisäksi harjoitella myös ketjuttamista ja itse KOETILANNETTA enemmän. Viime sunnuntain kokeen jälkeen pohdin tuota luoksetulon epäonnistumista ja ajattelin, että se tosiaan johtuisi palkkaamattomuudesta ja kuumenemisesta. Tarkoituksena oli siis saada tuo luoksetulo-ongelma esiin myös treeneissä, jotta siihen pääsisi puuttumaan. Kati toimi tuomarina/liikkeenohjaajana, kenttä merkkeineen ja ruutuineen oli rakennettu valmiiksi, muita koiria ei hallissa ollut samaan aikaan jne. Yritimme siis kaikin mahdollisin tavoin jäljitellä koetilannetta. Viritin Linusta samalla tavalla pienillä seuraamispätkillä kuin viime sunnuntain kokeessakin ja jätin palkan eli lihahyytelöpurkin odottamaan kehän laidalle. Sitten itse "kokeeseen":

• Seuraaminen: Seuraaminen oli parempaa kuin kokeessa keskimäärin ja intoa riitti loppuun asti. Luoksetulomerkkejä kohti mentäessä haahuili hieman, merkit kiinnostivat. Juoksussa muistaakseni myös pientä haahuilua, mutta kokonaisuudessaan hyvä suoritus. Liikkeen jälkeen vain hillitty sanallinen kehu, kuten kokeessa.
• Idioottirinki: Idarissa palkkaamattomuus sitten tulikin jo esille: suoritus oli täysin samanlainen kuin sunnuntain kokeessa. Seuraaminen haahuilua, ja seisoi jälleen istumisen, kun ei pitänyt kontaktia käskyn saadessaan. Idarista on nyt näimmä tullut Linukselle se maailman tylsin liike, ja onhan se raskas suorittaa pitkän seuraamiskaavion jälkeen. Seuraavaksi palkkaamattomuustreeneissä pitää ilmeisesti palkata vaikka tuosta idarin istumisesta.
• Luoksetulo: Odotin, että läpijuoksuongelma olisi tullut esiin, mutta mitä tekee Linus! Pysähtyy kuin seinään! Tästä Kati heitti aiemmin sovitun sotasuunnitelman mukaan narupallon heti palkaksi. Eipä siis saatu puututtua läpijuoksuun... Olisiko sitten syynä ollut tiistaiset treenit, joissa otin pari kertaa luoksetuloa niin, että pysäytysmerkeillä oli makupalat? Mene ja tiedä. Joka tapauksessa luoksetulo toimi nyt hyvin. Otimme vielä luoksetulon uudelleen maahanmenoon asti, ja jälleen hyvät pysähdykset. Nyt palkka maahanmenosta.
• Ruutu: Lopuksi otimme vielä ruudun. Erinomainen suoritus! Siitä sitten kehän laidalla odottavalle palkalle :)

Lopuksi tein idarin vielä uudelleen, ja nyt Linus oli taas intoa täynnä, koska olihan juuri tullut palkkaa. Seuraaminen oli nyt tosi hyvää, samoin pysähdykset, palkka istumisesta. Palkkaamattomuustreenit tosiaan tuntuisivat olevan meille ratkaisu kokeessa esille tuleviin ongelmiin: Linus täytyy saada luottamaan siihen, että palkka odottaa kehän laidalla ja kyllä se sieltä tulee, kunhan ensin tehdään kunnolla töitä! Jatkossa täytyy kuitenkin muistaa palkata vaihdellen jo lyhyestä seuraamispätkästä, idarista, luoksetulosta jne. Ruutu ja loppuosan liikkeet eivät ole ongelma: niissä Linus palkkaa itse itsensä :)

Perjantai-illalla oli ohjelmassa Ketterä-teamin vuosikokous, jossa Linus palkittiin jo kolmannen kerran peräkkäin Ketterä-teamin Vuoden TOKO-koirana. Yritetään pitää palkintolautanen hyllyssä vielä ensi vuonnakin ;) Vuoden agility-koirana palkittiin schipperke Minni, vuoden näyttelykoirana petit basset griffon vendeen Tinka ja vuoden mejä-koirana Sakke. Onnea kaikille!

Lauantaina treenailimme vuorostaan nomea raksan viereisillä pelloilla, seuranamme Terhi ja Kelmi. Teimme ensin Kelmille ja Linukselle viisi tehtävärastia, joille veimme damit vaihdellen koirien kanssa tai koirien odotellessa vähän kauempana. Osa dameista vietiin suoraa linjaa lähetyspaikalta, mutta osa mutkan kautta. Tarkoituksena oli harjoitella  linjaa ja nimenomaan suoraa linjaa sekä lähihakua. Etäisyydet olivat 100-200 metrin luokkaa, osalla linjoista oli oja ylitettävänä. Lähihaku oli vähän lähempänä, ensin koiran oli edettävä noin 50 metriä pellon poikki, sitten suuren ojan yli ja vielä kymmenkunta metriä metsän puolella ennen kuin lähihakualue alkoi. Tulipa sitten taas todettua, että erilaiset häiriöjäljet vetivät Linusta ihan törkeästi, mm. ekan linjan puolivälissä olleet ketunjäljet veivät ketunpoikaa mennessään oikein kunnolla. Niinpä jouduin kutsumaan Linuksen takaisin useamman kerran, sillä halusin sen menevän suoraa linjaa damille, vaikka olisin sen kyllä saanut helposti metsän reunaa pitkin sinne ohjattuakin.  Muuten tehtävät sujuivat ihan ok, ojan ylityksissä ei ongelmia ja varsinkin lähihaku oli hyvää. Yhdellä linjalla sorruin ohjaamaan, kun Linus ihan loppumetreillä kaarsi damista noin 30 metriä vasemmalle enkä raaskinut enää kutsua takaisin kun oli kuitenkin ottanut linjaa tosi pitkälle jo hyvin, etäisyyttä kun oli. Ukko kuunteli pilliä tosi hyvin ja otti suuntaa oikealle ja lähti oikeasta kohdasta hyvin ojan yli taaksepäinkin. Lopuksi teimme vielä pienemmällä pellolla pelkkää suoraa linjaa puhtaan umpihangen poikki. Ja taas todettiin, että koirat hakivat ihan törkeästi helpompia reittejä sekä mennessään että palauttaessaan. Lopuksi vähennettiin etäisyyttä ehkä 40 metriin, jotta saatiin molemmat ymmärtämään, että kyllä siellä umpihangessakin on mentävä ja suoraan!

Rasmukselle tehtiin aluksi yksi sokko-ohjaus tuttuun paikkaan. Ekalla lähetyksellä kaarsi suoraan lähetyspaikalta lähteville jäniksenjäljille - tyhmä ohjaaja, kun ei lähettänyt muutamaa metriä lähempää. Toisella lähetyksellä oli ohjaaja viisaampi, ja hyvin R otti linjaa. Sitten Terhi heitti Rasmukselle markkeerauksia niin, että heitot tulivat metsäsaarekkeeseen, mutta lähetys tapahtui pellolta. Heittokaaret tai damin putoamiset eivät näkyneet juuri ollenkaan, vaan Rasmuksen piti keskittyä markkeeraamaan kuulolla. Lisävaikeutta tehtävään toi myös viime viikonlopun treeneistä tuttu markkeerauspaikka, joka Rasmuksen täytyi ylittää juostessaan dameille. Rasmus teki markkeerauksissa ihan hyvää työtä, kerran juoksi yhden lumihankeen uponneen damin yli ja laajensi hakua vähän liian kauas. Terhi ehti kuitenkin heittää paikalle toisen damin Rasmuksen ollessa vähän kauempana, jotta saimme onnistuneen suorituksen. Maaston vaihdos pellosta metsäksi ei kuitenkaan haitannut kertaakaan eikä vanha markkeerauspaikka, vaikka kerran pysähtyi sekunniksi siihen haistelemaan. Lopuksi teimme vielä 2-markkeerauksen niin, että eka heitto tuli tuttuun paikkaan metsäsaarekkeeseen ja toka heitto vastakkaiseen suuntaan ojanpenkkaan. Hyvin sujui ja markkeerauksissa on talven aikana selvästi menty eteenpäin!

Rasmus NOME-treeneissä 28.2.2009 (©Henna Lintunen)

Rasmus NOME-treeneissä 28.2.2009 (©Henna Lintunen)

1.3.2009 Jarruja vaille EVL1...

Niinpä niin, se teki sen taas ja nyt jo kolmannen kerran... Linuksen kanssa tokoiltiin tänään jälleen TVA Pori ry:n järjestämässä kokeessa, jo tutuksi käyneellä koepaikalla eli WeCan kaarihallilla. Tuomari oli kuitenkin meille uusi tuttavuus, vähäsanainen ja nopeaa tahtia pitänyt Hannele Pörsti. EVL oli tällä kertaa vasta viimeisenä luokkana, joten aamulla saimme nukkua rauhassa vähän pidempään ja ehdimme tehdä metsälenkinkin ennen kokeeseen lähtöä. Liikejärjestys oli muuten normaali, mutta kaikki koirakot suorittivat idioottiringin yksitellen heti paikallaolojen jälkeen. Tässä kootut selitykset:

• Paikallaistuminen: Ei valittamista. 10 pistettä.
• Paikallamakuu: Olimme viiden koirakon rivistössä keskimmäisenä, mutta Linus toimi sekä alussa että lopussa hienosti omilla käskyillä. Hyvä! 10 pistettä.
• Idioottirinki: Muuten ok, mutta seisoi istumisen - taas! Nyt osasin kuitenkin pitää nassuni kiinni. 7 pistettä.
• Seuraaminen: Seuraamissyndrooma, osa miljoona. Voisiko joku opettaa ohjaajalle tuon seuraamisen? Se kun parhaansa mukaan yrittää häiritä koiran työskentelyä. 6,5 pistettä.
• Luoksetulo: Kuten jo otsikko kertoo, jarrut eivät toimineet taaskaan! Jo kolmas kerta kokeessa, joten nyt tämä on oikeasti ONGELMA isolla O:lla. Linus siis juoksi seisomisen läpi, maahan pysäytin sen karjaisemalla + käsimerkillä, sillä nollahan se oli jo siinä vaiheessa kuitenkin ja halusin saada sen EDES maahan... No menihän se. 0 pistettä.
• Ruutu: Linus teki ruudun juuri niin hyvin kuin se sen osaa. 10 pistettä.
• Ohjattu nouto: Nappisuoritus, hyvä merkki! Saatiin vasen kapula arvonnassa. 10 pistettä.
• Metallihyppynouto: Hyvä kokonaisuus, mutta vino *ota äkkiä tää kylmä kapula mun suusta* -perusasento. 9 pistettä.
• Tunnistusnouto: Tämänkin Linus teki juuri niin hyvin kuin osaa. 10 pistettä.
• Kauko-ohjaus: Alkoi seisomisella tällä kertaa. Tarvitsi jossain vaiheessa yhden lisäkäskyn, en nyt muista missä, mutta olisiko ollut istu-maahan? Mielestäni pysyi hyvin paikoillaan eikä takatassut liikkuneet yhtään (kentässä viiva juuri takatassujen kohdalla). Olisiko sitten seilannut vähän edessuntakaisin? 7 pistettä.

Näillä suorituksilla Linus sai 245,5 pistettä ja EVL2-tuloksen sekä sijoittui kolmanneksi. Ihan hyvä tulos siis huomioon ottaen tuon luoksarinollan. Kokeen päätyttyä saimme vielä ottaa kehässä muutaman kerran tuota luoksetuloa eikä seisomiset siinäkään mitään kovin nopeita olleet, mutta pysähtyi kuitenkin ja sain palkattua. Kotimatkalla tuli pohdittua jo monenlaista sotasuunnitelmaa tuon luoksetulon korjaamiseksi, hassua sitä vaan korjata, kun treeneissä se ei ole ikinä tehnyt läpijuoksua. Palkkaamattomuustreenit voisi olla yksi avain ongelmaan eli alkupätkän liikkeet putkeen ilman palkkaa ja sitten jättipalkka, jos luoksari onnistuu. Lisäksi kokeilemme Ninnin Ellillä käyttämää taktiikkaa, jossa palkka on pysäytysmerkkien luona. Ja tämä taitaakin olla toimiva taktiikka - Elli sai nimittäin luoksarista tänään kympin! Lisäksi ajattelin kikkakolmosena käyttää hyväksi Linuksen lemppariliikettä ruutua: kun ukko pysähtyy hyvin merkin kohdalle se saakin palkaksi juosta ruutuun. Ehkä joku näistä toimii, ehkä ei, sitä testataan seuraavaksi kuukauden päästä :)

Perjantai-illalla ja lauantaina nomeiltiin lähinnä markkeerausten merkeissä: perjantaina Katin ja Sakken luona Eurassa ja eilen täällä meillä Hennan, Blondin ja Jessin kanssa. Perjantaina Rasmus sai noutaa ykkös- ja kakkosmarkkeerauksia ja lisäksi harjoiteltiin linjakakkosen alkeita. Maastona oli tavallista kuusisekametsää. R teki töitä ihan kivasti ja käytti nenäänsäkin jotakuinkin hyvin. Linjakakkosissa kauimmainen dami, joka oli viety koiran kanssa yhdessä, meinasi kerran jäädä löytymättä, kun piilotin sen sen verran syvälle lumen alle ettei Katikaan sitä sieltä meinannut löytää. Muuten ok. Lopuksi pitkä muistinouto, jonka R muisti hyvin. Linukselle tehtiin linjakakkonen ja lopuksi sama linjakakkonen mutta nyt lisäksi tuli kolmanneksi noudoksi kuulomarkkeeraus. Vähän samantyyppinen siis kuin mitä Mäntän talvinomessa voittajassa viime vuonna. Linus juoksi ekalla kerralla lähemmäksi heitetyn damin yli, sillä dami tippui sopivasti juuri hankalaan paikkaan kahden kiven väliin. Toisella kerralla varsin mallikas suoritus ja markkeerasi hyvin myös pelkällä kuulolla :)

Lauantaina treenailimme Hennan, Blondin ja Jessin kanssa niin ikään markkeerauksia. Rasmukselle teimme pitkähköjä ykkösmarkkeerauksia pellolta metsäsaarekkeeseen niin, että koira ei nähnyt ihan tarkkaa putoamispaikkaa ja matkalle jäi ylitettäväksi myös yksi oja. Lunta oli pellolla ihan kiitettävästi ja koirat joutuivat tekemään töitä ihan kunnolla :) Lisäjännitystä tehtävään toi myös jänis, joka ekaa markkeerausta Blondille heittäessäni lähti puskan juurelta ja jätti koirille siis mehevät hajujäljet juuri putoamispaikalle. Lopuksi jätimme myös yhden markkeerauksen muistiin, otimme noin 90 asteen kulmassa toisesta suunnasta muistidamin ylös, ja sitten vasta markkeerauksen nouto. Hyvin sujui! Tälläkin kertaa Rasmun nenu oli mukana ihan kiitettävästi, damit tosiaan upposivat syvään lumeen ja koirat joutuivat niitä sieltä tonkimaan. Lopuksi teimme Rasmukselle ja Blondille toiselle pellolle neljä tehtävärastia, joille damit vietiin koirien kanssa yhdessä. Raalle hyvää treeniä ihanan labradoritytön kanssa, jonka perässä joutui seuraamaan pitkät pätkät ;) Ensimmäinen rasti oli pitkä linja pellon kulmaan, toinen rasti oli vähän lyhyempi linja ojan ja pienen peltokaistaleen yli metsäsaarekkeeseen asti, kolmas rasti oli taas pitkähkö linja pellon poikki ja parin häiriöjäljen (=moottorikelkan jälkiä) ja ojan yli metsään, ja viimeinen rasti oli lähihaku, johon oli hyvin piilotettu neljä pentudamia eli kaksi molemmille. Rasmus suoritti kaikki tehtävät hyvin eikä ottanut Blondista ja Hennasta juurikaan häiriötä. Kerran palauttaessaan vähän väisti Blondia, selvästi yritti itseään rauhoitella. Lähihaussa nenä oli hyvin mukana ja kantti kesti loppuun asti, yhtä damia joutui nimittäin kaivamaan ihan kunnolla esille.

Kuvia lauantain treeneistä (© Henna Lintunen)

27.2.2009 Linukselle tunnustusta

Linus palkittiin eilen Satakunnan Noutajakoirayhdistyksen vuosikokouksessa Eurajoella VUODEN TOKO-KOIRA 2008 -palkinnolla, tuloksillaan 3 x VOI1, EVL1 ja EVL2. Pystiä ei olekaan jaettu moneen moneen vuoteen, sillä sääntömuutoksen jälkeen palkinnon saamiseksi on vaadittu vähintään kolme ylempien luokkien ykköstulosta. Lisäksi Linus oli Vuoden NOME-koira -kilpailussa hyvänä kakkosena, tuloksilla AVO1 ja 2 x AVO3. Rasmus sijoittui NOME-listalla seitsemänneksi, TOKO-listalla viidenneksi ja KAUNEIN-listallakin kahdeksanneksi :) Eilen sähköposti toi myös lisää mukavia uutisia: viime vuoden NOME-tuloksiensa perusteella Linus valittiin myös Novascotiannoutajat ry:n Parhaaksi avoimen luokan NOME-tolleriksi 2008. Hyvä Linus! Rasmuksen sisko Muusa palkittiin VUODEN TULOKKAANA ja NOME-tollerina 2008 - onnea Anna ja Muusa!

Keskiviikkoiltapäivällä teimme poikien kanssa ihanassa pakkassäässä arkipäiväksi tavallista pidemmän metsälenkin umpihangissa tarpoen. Feston olisi ehkä pitänyt jättää suosiolla noin pitkältä lenkiltä kotiin, sillä pappa on ollut viime aikoina todella kankea ja ontunut usein oikeaa eli sitä kipeämpää takajalkaansa. Onko jouluna annetun kortisonipiikin vaikutus jo hälvennyt (viimeksi kesti useita kuukausia) vai onko syynä kenties uusi BoT-makuualusta, joka ilmeisesti aluksi pahentaa oireita? Joka tapauksessa uusi eläinlääkärireissu on tiedossa lähiaikoina. Nyt Feston saa uutta Calendulian Sarin suosittelemaa, ihmisille tarkoitettua Arthrobalans Plus -valmistetta, joka vastaa koirien Cartivetia, mutta siinä on korkeammat pitoisuudet ja lisäksi se on huomattavasti edullisempaakin. Toivotaan, että auttaa!

Lenkin jälkeen ajelimme poikien kanssa vielä tokoilemaan koulun pihalle. Linus kävi aluksi niiiin kuumana kun tiesi mitä on tulossa, joten aluksi keskityimme vain kontaktin pitämiseen. Mukavana häiriönä ruudun ja luoksetulon harjoittelussa oli pikkutaaperot, jotka tulivat juuri sopivasti äiteineen äiti-lapsi-jumppaan. Muutenkin koulun pihalla riitti liikennettä, mutta Linusta eivät häiriöt juuri haitanneet:

• Seuraaminen: Hioimme lähinnä seuraamispaikkaa juoksussa ja juoksun käännöksiä. Pientä edistystä. Lopuksi pitkä, pitkä suora normaalikäyntiä kohti koulun lasiovia, joista pystyin helposti seuraamaan oikean paikan pysymistä katsomatta koiraan. Hyvin pysyi!
• Idari: Palkka tällä kertaa jokaisesta asennosta, kun palasin koiran viereen. Kaikki asennot oikein, ei huomautettavaa. Lopuksi vielä pelkkää seuraamista ja kulmien hiomista.
• Luoksetulo: Takapalkka häiritsi aluksi Linusta hirveästi ja oli epävarma, pitääkö tulla luokse vai noutaa palkkana ollut narupallo. Niinpä otimme välillä myös niin, että palkka tulikin minulta. Seisomiset venyivät taas jonkin verran (liukasta?), maahanmenot ok. Mitäköhän tähän keksisi?
• Ruutu: Otin vuorotellen ruutua ja luoksetuloa, sillä halusin testata, meneekö Linus ruutuun lähetettäessä ruudusta hieman oikealle luoksetulon lähetyspaikalle, missä siis  hetkeä aikaisemmin oli ollut se takapalkka. Ei mennyt, hyvä! Merkit ja ruutuunmenot hyvät eikä nyt ollut ongelmia maahanmenossakaan. Ratkaisuna ehkä pitkähkö viive, jonka pidän ennen maahanmenokäskyä. Toimiikohan kokeessakin? Lopuksi myös loppuosaa ja paikallamakuuta ruudussa, häiriönä liuta pikkulapsia.
• Ohjattu nouto: Otin kerran oikealle, jälleen pitkä viive merkillä. Nyt ei lähtenyt tarjoamaan mitään omia kuvioita merkillä, joten kävin palkkaamassa. Nouto hyvä.
• Hyppynouto: Hyppynouto lasten leikkitelineen yli, ei ongelmia :)

Rasmus tokoili myös vähän voittajaluokan liikkeiden alkeita:

• Liikkeestä istuminen: Tämä sujuu hyvin jalka-avulla, nyt vaan toistoja lisää ja apua pikkuhiljaa vähemmän.
• Luoksetulo: Ensin kisamatkalta (joka muuten voittajassa nykyään sama kuin evl:ssä) pysäytys seisomaan käsimerkillä ja narupallo palkaksi. Hieno! Voi kunpa Linuskin... Sitten leikittiin erikseen maahanmeno niin, että juoksin itse takaperin pois päin Rasmuksesta ja pysäytin sen välillä maahan, hyvin sujui. Palkkana narupallolla revittelyä, ja taistelutahtoa Raasta löytyy vaikka muille jakaa: sain nostaa sen narusta monta kertaa ilmaan eikä se irrottanut vaikka läppäsin kädellä narua hieman kuonon yläpuolelta. Selvästi sopiva palkka Raalle! :)
• Hyppynouto: Hyppynoutoa otin Rasmuksenkin kanssa lasten leikkitelineen yli, ekalla kerralla aikoi kiertää, muut ok.
• Tunnistusnouto: Tunnarin alkeita otimme Salme Mujusen kirjan oppien mukaan. Kasa häiriökapuloita, joiden lähettyville heitin omaa. Tässä ei ongelmia, mutta toisaalta en kyllä usko Rasmuksen näin oppivan tunnarin ideaa = nenänkäyttöä. Kerran vein oman kapulan aivan häiriökapuloiden viereen, ei ongelmaa siinäkään, mutta ei kyllä nenäänsäkään käyttänyt. Taidan kuitenkin siirtyä tunnarissa samaan tekniikkaan kuin aikoinaan Linuksenkin kanssa. Mikään kiire kun meillä tuonne voi-voi-luokkaan ei vielä ole...

 

23.2.2009 Tokoilua ja markkeerauksia

Viikonloppuna meille tarjoiltiin poikien kanssa harvinaista herkkua: vapaata. Niinpä treenit ja muut touhuilut unohdettiin kokonaan, ja nautittiin vaan lenkkeilystä umpihangissa. Vapaa-ajan ongelmia ei tosin silti päässyt viikonloppunakaan muodostumaan ;)

Tänään ajeltiin Yläneelle vanhan kyläkoulun pihalle tokoilemaan Terhin ja Kelmin kanssa. Lisähaastetta Linuksen ja Kelmin tokoiluihin toivat kolme kissaa (emo ja sen kaksi hullunrohkeaa pentua), jotka pyörivät uteliaina ympäri pihaa katselemassa touhujamme. Linuksen kanssa treenasimme tällä kertaa näitä liikkeitä (tosin järjestys ei ollut ihan tämä):

• Paikallaistuminen: Piilo kaukalon reunan takana, tässä ei ongelmia. Halusin ottaa kisamaisesti molemmat paikallaolot peräkkäin, joten en palkannut enkä vapauttanut ollenkaan istumisen jälkeen. Aika pidempi kuin kisoissa.
• Paikallamakuu: Toimin myös tuomarina, ja kävin häiriköimässä poikia. Tässäkään ei ongelmia, ei ennakoinut alussa maahanmenoa eikä lopussa perusasentoa, vaikka tahallani viivyttelin käskyä. Hyvä!
• Seuraaminen: Otin pitkän kisanomaisen kaavion, jossa kaikki nopeudet mukana. Juoksussa seilasi vähän siellä sun täällä, muuten hyvää ja innokasta työtä! Paikallakäännös vasempaan parantunut ja hyppely jäänyt siitä pois. Palkaksi narupallon noutamista ja tappamista :)
• Idari: Kisanomaisesti maahanmenoon saakka, josta narupallo palkaksi. Hyvin toimi, myös maahanmeno!
• Luoksetulo: Luoksaria teimme nyt toista kertaa takapalkan kanssa, ja sen huomasi: Linus varasti ekalla kerralla suoran palkalle ja juoksi narupallo suussa iloisesti luokse. Muuten toimi suhteellisen hyvin, ensin vapautus palkalle seisomisesta, sitten vasta maahanmenosta. Pysähdykset ihan ok, mutta vauhti on hiipunut jonkun verran. Toisaalta mieluummin otan hitaamman laukan ja hyvät pysähdykset kuin sen hullunkiiltosilmissä-laukan ;)
• Ruutu: Ruutua otimme ensin vasemmalle, ja se oli ihan täysin hukassa. Toisella käskyllä Linus kuitenkin löysi ruudun itse. Luoksetulon pysäytysmerkit taas ilmeisesti häiritsivät liikaa - täytyy nyt enemmän muistaa treenata niin, että pitkin kenttää on levitelty kaikki mahdolliset merkit. Toisella toistolla mallikelpoinen suoritus, mutta sitten taas pienen juomatauon jälkeen ukko oli ihan hakoteillä. Ilmeisesti olemme liikaa ottaneet ruutua vaan oikealle ja toistaiseksi kaikissa kisoissakin on ollut ruutu oikealle. Nyt pitää muistaa ottaa tasapuolisesti molempiin suuntiin. Merkit olivat tosi kivat, paikka parantunut paljon! Viimeisenä otimme kerran ruudun oikealle, hyvä suoritus! Sitten vielä loppuosaa erikseen.
• Ohjattu nouto: Kisamaisesti Terhi liikkurina, arvonnassa tuli oikea kapula. Linus laukkasi hyvin merkille, mutta kun käskyä eteenpäin ei kuulunut (tarkoituksella treenasimme tässä viivettä), Linus lähtikin tulemaan takaisin luokseni. Otimme sitten koko liikkeen uudelleen alusta, jälleen viivettä merkillä, mutta nyt kävin palkkaamassa makupalalla, kun seisoi hienosti merkillä eikä keksinyt omia ratkaisuehdotuksia. Nouto ok.
• Tunnari: Myös kisamaisesti (tai kissamaisesti - toinen kisunpennuista kiusasi tässä kohtaa tolpassa kiinni ollutta Kelmiä ja toinen tuli katselemaan, mitä me oikein puuhastellaan) Terhi liikkurina. Kapulat olivat vieraat ja omakin oli uusi. Linus teki hyvää työtä, haisteli tarkkaan kaikki ja toi oman.

Rasmus pääsi isojen poikien tokoilujen jälkeen tekemään viereiselle pellolle muutaman markkeerauksen: ensin muutama 1-markkeeraus ison katajapusikon/metsäsaarekkeen eteen aina matkaa pidentäen. Lopuksi vielä vähän lähempää yksi 2-markkeeraus melko pieneen sektoriin, eka heitto avoimelle pellolle. Rasmus teki hyvää työtä ja malttoi etsiä valkoisen muovidaminkin syvältä lumihangesta kakkosmarkkeerauksessa, vaikka pienen hetken jo luulin, että se lähteekin eka heitetylle. Rasmu jatkoi kuitenkin damin etsimistä ilman mitään käskyjä ja muisti hyvin ekaksi heitetynkin. Jos nyt pikkuhiljaa alkaisin luottaa siihen, että kyllä se Rasmukin osaa! :)

20.2.2009 Maneesitokoa, magneettihoitoa ja mönkään menneitä markkeerauksia

Keskiviikkoillalla treenit jatkuivat vielä tokoilun merkeissä maneesilla. Taitaa yhdet treenit per päivä riittää meille kaikille, sillä nome-treenien jälkeen ei ohjaajalla ainakaan ollut oikein tokoilufiilis. Puuhailtiin vähän sitä sun tätä, mutta loppujen lopulta saatiinkin aika paljon aikaiseksi. Rasmus treenaili voittajaluokan liikkeitä, jotka ovat vielä niin keskeneräisiä ettei niitä häiriön alla olisi kannattanut edes ottaa:

• Paikallamakuu: Paikallamakuussa Kelmi kaverina, ja piilo maneesin ulkopuolella. Tässä ei mitään ongelmia, kisavalmis voittajaan.
• Seuraaminen: Seuraamista otettiin pieniä pätkiä, lähinnä kontaktia ja askelsiirtymiä, PETO-ryhmän koirakot hyvänä häiriönä. Rasmus osaa jo hyvin voittajaluokan hitaan käynnin, askelsiirtymät eri suuntiin ja paikallakäännökset, mutta juoksussa ja varsinkin juoksun käännöksissä on vielä hiomista.
• Liikkeestä istuminen: Häiriön alla Rasmus tarjosi aluksi itselleen vahvempia liikkeitä eli seisomista ja maahanmenoa, niinpä otin jalka-avun mukaan, jotta saimme onnistumisia. Tätä liikettä harjoiteltava vielä paljon eri paikoissa.
• Luoksetulo: Ensin kisamatkalta pysäytys seisomaan käsimerkillä, hieno! Sitten jätin Rasmuksen merkille seisomaan, kutsuin siitä luokse ja pysäytin suullisella käskyllä maahan, tämäkin hieno! Vauhtia olisi kyllä voinut olla enemmän, mutta se on helppo korjata läpijuoksuharjoituksilla. Tällä hetkellä R on parempi luoksetulon pysäytyksissä kuin Linus!
• Ruutu: Ruutua otimme neljä kertaa motivoidusti, ensin veimme pallon yhdessä ruutuun, kahdella seuraavalla kerralla kävin kuoputtelemassa ruutua, mutta en jättänyt palloa sinne ja kolmannella kerralla Terhi kävi ruudussa. Hyvin sujuu motivoidusti pidemmältäkin matkalta! Ruututreenit jatkukoon - ehkä kuitenkin kosketusalusta mukaan?
• Metallinouto: Metallikapula oli kylmä, hiekkainen ja ihan YÖK! R jahkaili ylösottoa vaikka kuinka kauan, ei ehkä kannata maneesilla turhaan pilata tätä liikettä enempää. Kädestäni R otti kapulan hyvin suuhun ja seurasi innokkaasti kapulan kanssa.
• Hyppynouto: Hyppynoudon teimme kaksi kertaa, ekalla kerralla lähetin vähän lähempää estettä ja motivoin Rasmusta hyppäämään takaisin näyttämällä estettä. Toisella kerralla kisamaisesti pidemmältä matkalta. Hyvin sujui eikä yleisönä ollut mies häirinnyt yhtään, vaikka kapula lensi ihan miehen lähelle.

Rasmuksen kanssa osa voittajan liikkeistä on siis jo ihan hyvälläkin mallilla, mutta toisaalta tunnaria ja kaukoja en ole oikeastaan muutamia alkeisharjoituksia enempää jaksanut edes opettaa. No, hiljaa hyvää tulee. Linuksen kanssa keskityimme nyt enemmän vain muutamiin liikkeisiin:

• Paikallaistuminen ja -makuu: Näitä treenattiin lähinnä Kelmin kaverina, ei ongelmia kummassakaan. Ai niin, maahanmenoon tarvitsi kyllä muuten kaksi käskyä.
• Ruutu: Terhi oli tehnyt kaksi ruutua merkkeineen maneesin vastakkaisiin kulmiin, toisessa ruudussa myös nauhat, toisessa ei. Läheteltiin sitten vuorotellen molempiin ruutuihin ja kaikista mahdollisista suunnista. Linuksen merkit olivat aivan mahtavat ja tosi vauhdikkaat! Mutta ekalla lähetyksellä (ruutu vasemmalla kun nyt on kaikissa kisoissa ollut oikealla) ruutu oli ihan hukassa, uusi käsky merkille ja uusi yritys. Nyt ruutu löytyi hyvin. Terhin kanssa juteltiin, että minun kannattaisi ottaa ruutuunkin joku virittelysana, nyt virittelen Linusta lähinnä merkille. Mutta jos se sitten skippaakin kisoissa sen merkin? Täytyy miettiä... Muuten ruutuunmenoissa ei ongelmia, mutta nauhattomassa ruudussa tarjosi kovasti merkkiä, tästä lähtien treenaamme ruutua siis vain nauhojen kanssa - miksi turhaan sekoittaa koiraa? Maahanmeno-ongelma tuli esiin nytkin, ja Terhin kanssa pohdittiin, että sehän on nyt ollut ongelma muissakin liikkeissä (idari ja luoksetulo). Niinpä maahanmeno nyt tehotreeniin esim. lenkeillä.
• Luoksetulo: Kokeilimme ihka ekaa kertaa takapalkkaa (=narupallo), ja Linus tykkäsi! Ukko painoi ympäri maneesia palloa tappaen :) Terhin vinkistä opetimme myös Linukselle, että liikkeenohjaaja voi jättää palkan taakse ja nopeasti ukko tajusi, että palkka löytyy takaa vaikka minä en sitä sinne ole laittanutkaan. Pysähdykset välillä ihan ok, mutta välillä seisominen venyi ja välillä sekotti taas maahanmenon seisomiseen. Niinpä lopuksi pysäytin maahan käyttämällä lisäksi käsimerkkiä apuna. Mitäköhän tähän keksisi? Toistoja, toistoja...
• Hyppynouto: Metallikapula oli Linuksenkin mielestä ihan yhtä YÖK kuin Rasmun ja Kelminkin mielestä. Ekalla kerralla otti sen jotenkin suuhun, mutta aikoi kiertää esteen ja kun muistutin, miten liike pitikään hoitaa loppuun, pudotti koko kapulan. Uudella yrityksellä varsin mallikas kokonaisuus kuitenkin.

Torstaina Rasmus pääsi taas pitkästä aikaa Calenduliaan Sarin hoitoon. Tällä kertaa Rasmua ei kuitenkaan hierottu, vaan R pääsi tunnin ajaksi magneettikenttäloimen alle kuorsaamaan. Ja ihan reporankana tuo repohäntä siinä sitten tunnin tuhistikin. Nesteet ainakin lähtivät liikkeelle, kun vesi valui kuonosta solkenaan ja näytti ukkeli muutenkin hoidosta nauttivan. Ja nautinnosta puheen ollen, Festonin Back On Track -makuualusta tuli vihdoin postissa eilen, ja pappa näyttikin kovasti tykkäävän uudesta pedistään :)

Iltapäivällä pari tuntia magneettihoidon jälkeen lähdimme Katin ja Sakken kanssa taas Metsäjärven maisemiin nomettamaan, ja vaikka Sarin luvan treenaamiseen olimmekin saaneet, idea ei ehkä ollut kovin hyvä: Rasmus oli hoidon jäljiltä edelleen aika reporanka ja ihan väsähtäneen oloinen. Muutamia markkeerauksia yritettiin tehdä, mutta homma meni haahuiluksi kun damia ei heti löytynytkään. Niinpä suosiolla helpotimme tehtävää ja muutaman onnistumisen jälkeen väsynyt pikkurepolainen pääsi autoon huilaamaan. Linukselle ja Sakkelle teimme järven jäälle ristiharjoituksen, eikä isompien poikienkaan treenit kovin lupaavasti alkaneet: jätimme koirat polun varteen odottelemaan kun teimme harjoituksen valmiiksi ja syystä tai toisesta molemmat sieltä sitten karkasivat. Olisinko ehkä huutanut Katille jotain, minkä pojat olivat tulkinneet luoksetulokäskyksi tms.? Jouduin kuitenkin palauttamaan molemmat karkulaiset paikoilleen ehkä hieman kovin ottein - tai siis Linuksen mielestä kovin ottein. Niinpä koko treenin ajan Linus oli kovin paineistunut eikä homma oikein toiminut. Suunnat olivat taas vähän hukassa, mutta linja onneksi toimi hyvin ja samoin pysähdykset. Lopuksi teimme myös yhden linjaharjoituksen niin, että linjan molemmille puolille tuli ennen lähetystä häiriömarkkeeraukset. Ekalla kerralla toinen heitoista tuli aivan linjan viereen, ja tyhmä kun olin menin Linuksen lähettämään vaikka tiesin sen jo siinä vaiheessa epäonnistuvan. Uusintayrityksellä homma toimi kuitenkin hienosti ja lopuksi otimme vielä kaksi suoraa puhdasta linjaa häiriödamien välistä. Hyvin nekin sujuivat! Mutta koskahan tämä ohjaaja oppii? Lopuksi hassuttelimme muutaman toko-liikkeen verran jäällä, jotta Linukselle jäisi treenistä kuitenkin hyvät fiilikset ja autolle mentäessä jätimme vielä muistidamin polun varteen. Kati ja Sakke tulivat autolle perässämme ja Linus oli kuulemma ohittanut heidät kuin punainen nuoli ilmekään värähtämättä hakiessaan muistia :)

Tänään pojilla piti olla lepopäivä (siirtyi siis huomiseen), mutta lenkin jälkeen teki kovasti mieli nometella ihan vähäsen eikä pojillakaan tuntunut olevan mitään sitä vastaan. Linus pääsi kolmen damin damisulkeisiin: harjoiteltiin suuntia ja taaksepäin menoa ihan lähietäisyydeltä. Nyt suunnat toimivat hyvin, mutta se taaksepäin meno olikin sitten yhtä tuskaa. Niinpä lopulta tahkottiin vaan sitä. Kun yksi asia alkaa sujua, niin johan joku nurkka alkaa jo repsottaa... Taas ne toistot! Rasmukselle tein muutamia markkeerauksia valkoisilla dameilla niin, että jätin R:n istumaan metsätielle ja kävelin itse tietä pitkin kauemmas heittämään damit tien molemmin puolin, toinen dami ison kiven eteen, toinen risukasaan. Lähetin välillä R:n heti heitettyäni damit, itse siis seisoin edelleen heittopaikalla. Välillä kävelin takaisin R:n viereen lähettämään. Noutojärjestyksen valitsin itse eli joka kerta ei päässytkään noutamaan viimeiseksi heitettyä. Pystyyhän niitä markkeerauksiakin treenaamaan yksin, kun vähän käyttää mielikuvitusta. Nyt Rasmus teki hyvin töitä ja malttoi etsiä damia vähän kauemminkin, jos sitä ei heti lumen sisältä löytynyt. Ehkä se kuitenkin tästä vielä joskus...

18.2.2009 Onnistumisia riistatreeneissä

Hiihtolomaviikon ohjelmaan kuului tänään riistatreenit ihanassa auringonpaisteessa ja pikkupakkasessa täällä meillä, seuranamme Ninni ja Elli sekä Terhi ja Kelmi. Jokaiselle koiralle tehtiin väärinpäin olevan L-kirjaimen mallinen melko haastava hakuruutu: ruudun etuosa oli tiheää sekametsää ja suopursupusikkoa, ruudun keskivaiheilla oli oja ylitettävänä, pupu oli juossut metsästä pellon poikki ojaan piiloon ja kaksi kauimmaista lokkia olivat lennähtäneet kauas metsäsaarekkeeseen. Lähetyspaikalta kauimmaisille riistoille eli lokeille ja kanille tuli ehkä 150-200 metriä matkaa. Yhteensä ruudussa oli kahdeksan riistaa: kaksi varista, kaksi lokkia, harakka, tavi, telkkä ja kani. Linus pääsi ruutuun toisena Ellin jälkeen, ja Linuksen ollessa haussa Kelmi teki lähetyspaikalla passiiviharjoittelua. Ruutua ei motivoitu Linukselle mitenkään. Linus teki hyvää hakua ilman kyselykohtauksia ja toi 6/8 riistaa, toista lokkia ja toista varista lukuunottamatta. Ainoana miinuspuolena oli pienet lähtövinkaisut, jotka Linus päästi kahdella lähetyskerralla. Vinkaisut olivat kuitenkin niin pienet etten niihin puuttunut, sillä puuttumisella olisin ehkä aiheuttanut ongelmia hyvin rullaavaan ja innokkaaseen hakuun. Luultavasti tuo ei edes tajua sellaista vinkaisua päästävänsä. Oman suorituksen jälkeen Kelmi pääsi töihin, ja Linus puolestaan siirtyi passiin.

Rasmus pääsi hakuun Kelmin jälkeen koirista viimeisenä, sillä halusin treenata hakua nimenomaan niin, että alueella on jo käynyt useampi koira. Niinhän sitä kokeissakin yleensä, jos arpaonni ei suosi numerolla yksi. Rasmuksen haku tehtiin motivoidusti eli katselimme lähetyspaikalta, kun Ninni ja Terhi lähtivät täyttämään aluetta. Lisäksi alueelle ammuttiin motivointilaukaus. Rasmu teki myös erittäin hyvää hakua: lähti joka kerta täysillä hakuun ja jokainen lähetys tuotti myös tuloksen. Maaston vaihtuminenkaan metsästä pelloksi ei tuntunut haittavaan vaan kanikin löytyi nopeasti. Rasmu toi yhteensä 5/7 riistasta ja eteni myös hienosti kauimmaisille riistoille. Alueelle jäi toinen lokeista ja varis. Kaikki riistat tulivat myös käteen asti, paitsi jättikokoinen kani, jonka Rasmus pudotti varpailleni. Kaiken kaikkiaan oikein mukavaa työtä Rasmukselta haastavassa ja laajassa hakuruudussa!

Elli ja Linus treenailivat hakuruudun jälkeen vielä vähän ohjauksia dameilla, ja Linukselle tein saman ristiharjoituksen kuin sunnuntaina ja maanantainakin. Nyt tehtävä sujui hyvin ja suunnatkin olivat selvillä alusta asti. Itse olisin voinut yhdellä kerralla pysäyttää koiran vieläkin nopeampaa, mutta oppia ikä kaikki! :) Jos joka päivä tai ainakin muutaman kerran viikossa ehtisi tekemään näitä ohjausharjoitteita, niin ehkä se syksyyn mennessä jo osaisi ne suunnat?

Tänään illalla vielä luvassa maneesitokoilua ja huomenna nome-treenit jatkuvat markkeerausten ja ohjausten parissa...

17.2.2009 Esa Valkosen NOME-valmennuksessa, osa II

Linuksen aktiiviviikonloppu jatkui tokoilujen jälkeen sunnuntaina Jämsässä, Esa Valkosen NOME-valmennuksessa. Aamulla herätys ennen kello kuutta, mutta reilun kolmen tunnin ajomatka sujui kuitenkin leppoisasti Katin ja Sakken kyydissä - kiitokset vaan Euran suuntaan! Navigaattori tosin ohjaili meidät loppumatkan extreme-reittejä, mutta perille päästiin kuitenkin ehjin nahoin :)

Tällä kertaa aiheena olivat ohjaukset. Kaikki koirat eivät tehneet kaikkia tehtäviä, vaan Esa näytti useita erilaisia harjoituksia, jotka räätälöitiin koirien tason mukaan. Esa korosti, että ohjauksien opettamisessa kannattaa hyödyntää paljon tuttuja paikkoja, joihin voi koiran kehittyessä vähitellen tehdä puolisokkoja ja lopulta täysin sokkoja ohjauksia. Erilaisten esteiden ylityksiin kannattaa myös kiinnittää huomiota, samoin koiralle kannattaa opettaa, että joskus dami tai riista voi olla myös ojan pohjalla. Pysäytyksiä ja suuntia harjoitellessa kannattaa pitää mielessä ettei linja saa rikkoutua, niinpä viimeiseksi kannattaa tehdä aina pari puhdasta suoraa linjaa ilman pysäytyksiä tai lähetyksiä sivuille. Ja ennen suuntien harjoittelua koiran pitää tietenkin osata pysähtyä varmasti pillistä. Esa myös muistutti, että ohjaukset kannattaa opettaa pala palalta ja etäisyyttä pikkuhiljaa pidentäen, liian suurta palaa ei saa haukata. Vaikka koira olisi kuinka hyvä, tehtävä kannattaa rakentaa niin, että koira varmasti onnistuu, kokeiluja ei kannata harrastaa. Tässä sepustusta Linuksen tekemistä harjoituksista:

• Ykkösmarkkeeraus pellon ja ojan yli metsäsaarekkeeseen. Tässä ensimmäisessä tehtävässä koirilta otettiin löysät pois enkä olisikaan halunnut heti alkuun ottaa ohjaustehtävää. Linus suoriutui markkeerauksesta helposti eikä päästänyt liikkeelle lähtiessä vinkaisuakaan. Esa käski kiinnittää huomiota pikkuyksityiskohtiin, esim. suoritus hoidetaan loppuun asti huolellisesti ja ohjaaja päättää, milloin se loppuu, vaikka sitten vasta laitettaessa koiraa autoon.
  
  
• Ristiharjoitus. Tässä tehtävässä harjoiteltiin sekä eteenmenoa, suuntia vasemmalle ja oikealle sekä pillipysäyhdyksiä. Pellolle vietiin viisi damia näkyviin kello kahteentoista, lisäksi pari damia kello yhdeksään ja kello kolmeen heinäpaalien taakse niin, että niitä ei näkynyt lähetyspaikalta, mutta kun koira pysäytettiin linjalle, se näkisi sivusuunnissa olevat damit myös. Tällaista ristiharjoitusta olemme kotonakin tehneet, mutta silloin kaikki damit ovat olleet näkyvissä tai ainakin koira on tiennyt, että joka suunnasta löytyy dameja. Ensin otettiin yksi puhdas linja. Toisella lähetyksellä koira pysäytettiin ja koska Linus oli jo lähetyspaikalta nähnyt oikeanpuoleiset damit, minun piti ohjata ukko vasemmalle. Linus pysähtyi hyvin, mutta ilmeisesti vasemmanpuoleisten damien takana oleva yleisö häiritsi jonkin verran eikä Linus nähnyt dameja ollenkaan ja niinpä ukko pyrkikin takanaan näkyville dameille. Tehtävä muodostuikin näin tarkoitettua vaikeammaksi, ja tulipahan todettua, että suuntia tuo ei sokkona osaa kyllä ollenkaan. Ei varsinkaan, jos takana näkyy muita dameja. Esa kävi motivoimassa kello yhdeksässä olevilla dameilla, jotta saimme onnistumisen. Lähetys oikealle sujuikin sitten jo paremmin. Lopuksi otimme kaksi suoraa puhdasta linjaa, ja Esa korostikin tämänkaltaisessa harjoituksessa juuri viimeisiä toistoja, joiden tulee aina olla suoria puhtaita linjoja, jotta linja säilyy hyvänä eikä rikkoudu. Ohjaaja sai palautetta siitä, että pysäytti koiran aivan liian myöhään, jolloin Linus teki sivusuunnissa oleville dameille suorien linjojen sijaan melkein 45 asteen kulmat. Keskustelimme myös käskysanoista: itse käytän "mene"-sanaa + käsimerkkiä oikeaan tai vasempaan, kun taas Esa perusteli hyvin miksi olisi ehkä järkevämpää käyttää "oikea"- ja "vasen"-sanoja. Voittajaluokan ohjauksissa koiraa ei nimittäin välttämättä aina näe, jolloin on hyvä jos koira ymmärtää näiden käskysanojen merkityksen. Taidanpa vaihtaa Linuksellekin siis käskyiksi "oikea" ja "vasen", eiköhän se ne melko nopeasti opi. Esa kertoi hyvän vinkin, jolla käskysanojen osaamista voi testata: vie koira pakettiauton tai muun näköesteen taakse, heitä dami koirasta nähden oikealle ja vasemmalle näköesteen toiselta puolelta ja lähetä koira pelkällä suullisella käskyllä ensimmäiseksi heitetylle damille. Ja niinhän se pitäisi koiran toimia tuollaisessakin tilanteessa, jos käsky oikeasti on ärsykekontrollissa! ;)
  
  
• Suuntaharjoitus kahdella tai kolmella damilla. Annina ja Bitti pääsivät tekemään damisulkeisia kahden damin avulla, joita heiteltiin vuorotellen koiran molemmille puolille ja koiran taakse, ja koira laitettiin aina hakemaan ekana heitetty dami. Koiralta vaadittiin siis varmaa paikallapysymistä. Koira opetettiin myös menemään taaksepäin ja kääntymään ohjaajan haluamaa kautta taakse. Näitä damisulkeisia olemme Linuksen ja Rasmuksenkin kanssa tehneet jonkin verran, mutta Esalta sain uuden idean. Yksi dami (vaikkapa koirasta katsoen vasemmanpuoleinen) voi olla valmiina jo etukäteen koiran siitä mitään tietämättä. Koirasta katsoen oikealle heitetään sitten dami näkyviin, mutta koira lähetetäänkin vasemmalle. Tätä kokeilin ominpäin Linuksen kanssa, ja eka kerralla ukko tietenkin yritti varastaa oikealla näkyvälle damille. Mutta ilme oli näkemisenarvoinen, kun Linus lähti osoitettuun suuntaan, siis sinne vasemmalle, ja tajusi, että sielläkin on dami! :) Näitä lisää!
  
  
• Ohjaus ja ykkösmarkkeeraus. Ensin katsoimme ohjauksen suunnasta kuuluneen motivointilaukauksen, ampuja ja ohjausdami olivat pienen mäenrinteen takana eikä koira nähnyt kumpaakaan lähetyspaikalta. Sen jälkeen vastakkaiseen suuntaan tuli tien toiselle puolelle ykkösmarkkeeraus, joka otettiin heti ylös. Sitten mäenrinteen takaa ohjausdami ylös. Haastetta ohjaukseen toi linjan poikki menneet mönkijän jäljet sekä muiden koirien tekemät jäljet. Muistin vahvistaa eteenmenoa jälkien kohdalla, ja Linus suoriutui tehtävästä hyvin.
  
  
• Target-harjoitus. Koirat jaettiin kahteen ryhmään, meidän ryhmässä olivat mukana Eeva ja Löwe sekä Jussi ja Viski. Esa kertoi targetien olevan hyvä keino harjoitella linjoja, mutta toisaalta hän ei pitänyt talviharjoittelusta, sillä lumeen muodostuu koiraa helpottavia polkuja. Veimme koirien kanssa yhdessä damit kahdelle pellolla olevalle kiviröykkiölle, kauimmaiselle muodostui lähetyspaikalta suora linja ja lähemmälle kasalle vino linja. Koirat lähetettiin targeteille vuorotellen niin, että peräkkäiset koirat menivät aina eri paikkoihin. Kun kaikki damit oli saatu ylös, vaihdettiin paikkoja toisen ryhmän kanssa. Nyt veimme dameja kolmeen eri lähetyspaikkaan koirien odottaessa lähetyspaikalla. Ensimmäinen target alue oli sama kiviröykkiö, joka edellisestä lähetyspaikasta katsoen oli lähempänä, mutta nyt linjalla oli ylitettävänä myös oja, jossa extrajippona piilossa kaninnahka. Tällä linjalla koira piti siis ensin saada pysähtymään ojalle ja lähihakupillityksellä etsimään kaninnahka. Toisena target-alueena oli pieni metsäsaareke ja kolmas alue oli pellolla mäennyppylän takana. Linukselle targetit eivät tuottaneet ongelmia, ja kaninnahkakin löytyi helposti.
  
  
• Ohjaus häiriömarkkeerauksella. Teimme Linukselle myös melko yksinkertaisen ohjaus-markkeerausyhdistelmän, Löwe oli kaverina markkeerausta noutamassa. Esa varmisteli vielä ohjausdamin vieressä kiintopisteenä, että Linus varmasti kiinnittää markkeerausheitosta huolimatta huomionsa ohjauksen suuntaan. Onnistui hyvin. Päivän päätteeksi teimme saman tehtävän samassa paikassa vielä niin, että ohjaus oli (puoli)sokko ja markkeeraus tuli vieläkin provosoivammin linjan lähettyville. Ekalla kerralla Linus lähti kyllä ohjauksen suuntaan, mutta pysähtyi hetkeksi ja vilkaisi markkeerausta kohti, jatkoi kyllä matkaa ohjausdamille. Niinpä teimme saman jutun vielä uudestaan, ja nyt Linus laukkasi täyttä päätä ohjaukselle markkeerauksesta välittämättä. Nyt kun tällaiset simppelit häiriöjutut alkavat sujua, voimme pikkuhiljaa vaikeuttaa tehtäviä niin, että ohjaus on vähemmän motivoitu ja markkeeraus yhä provosoivampi. Askel kerrallaan...
  

Vaikka muutamia epäonnistumisia tulikin, olen erittäin tyytyväinen Linukseen, sillä ukko oli koko päivän hiljaa, vaikka näki muiden koirien tekevän paljon noutoja, tuli laukauksia, heittoja, "seuraava"-huutoja, pillityksiä jne. Aivan loppupäivästä kuului muutama pieni vinkaisu, mutta silloin treeniä oli takana jo useampi tunti. Suuntia, suuntia ja suuntia täytyy harjoitella vielä ihan törkeän paljon ennen kuin voittajaluokan startista voi edes haaveilla. Linuksella on kilpailuoikeus voittajaluokkaan, mutta voittajaluokan koira se ei todellakaan ole. Nämä ohjausjutut vaan vaativat toistoja toistojen perään, ja oikotietä onneen ei ole (eikä sitä oikeaakaan tietä ehkä löydy koskaan, hhhmmm...) Päivän päätteeksi turistiin vielä tuvassa hetken aikaa ja sulateltiin jäisiä varpaita, ja sain Esalta vielä hyviä vinkkejä vesiohjaustenkin harjoitteluun. Kiitokset päivän järjestelyistä Riitalle ja Minnalle! Jani räpsäisi päivän aikana lähes 700 kuvaa, ja kuvasadon parhaimmistoa löytyypi Redadictin kuvagalleriasta. Kiitokset myös kuvaajalle!

Täällä Köyliössä on onneksi nyt HIIHTOLOMA, joten tällä viikolla Linukselle on luvassa päivittäiset damisulkeiset, ja riistallakin olisi tarkoitus jotain pientä ottaa. Eilen ihanan auringonpaisteisen lenkin jälkeen damisulkeiset aloitettiinkin raksan viereisellä kynnetyllä pellolla, jossa emme ennen olekaan treenanneet. Teimme saman ristiharjoituksen kuin sunnuntaina Jämsässä: kello kahdessatoista viisi damia näkyvillä, kello yhdeksään lumikinoksen taakse kaksi damia, ja kello kolmeen kaksi valkoista damia. Tällä kertaa kiinnitin itse enemmän huomiota oikea-aikaiseen pysäytykseen ja käsimerkkien selkeyteen. Tällä kertaa homma toimi ihan mukavasti, ja linjat pysyivät melko suorina sivusuunnissakin. Niitä toistoja, toistoja... Rasmus sai vuorostaan tehdä pari täysin sokkoa linjaa. Damit oli viety molemmille linjoille kiertotietä eli edes hajujälkeä ei ollut apuna, tosin paikat olivat tuttuja. Linjat sujuivat hyvin! Lähihakua harjoiteltiin myös piilotetuilla pentudameilla sekä damilinjaa ja taakselähetyksiä, ja hienosti Rasmu teki näissäkin hommia. Damilinjalla tosin varasti ekalla taakselähetyksellä, joten jouduin palauttamaan takaisin paikoilleen. Kolmannella lähetyksellä pysäytin Rasmuksen linjalla ja lähetin siitä heti taaksepäin. Pysähdyksessä valui hieman minua kohti, joten niitä täytyy saada terävämmiksi. Viimeisenä suora puhdas linja. Hyvää työtä!

Aktiivisen viikonlopun jälkeen on hyvä välillä myös levätä

14.2.2009 Kuinka paljon mahtuu yhteen TOKO-kokeeseen?

Vastaus: Paljon. Kokeessa voi sattua mitä vaan, ja odottamattomia ja yllättäviä häiriöitä voi tulla kenen tahansa kohdalle. Tänään ne sattuivat juuri meidän kohdalle, kun osallistuimme Linuksen kanssa TSAU:n järjestämään TOKO-kokeeseen Liedon Royal Canin Arenalla. Tuomarina toimi meille uusi tuttavuus Ossi Harjula, joka piti tiukkaa mutta pitävää linjaa läpi koko kokeen, mutta niinhän se tällä tasolla pitääkin. Esimerkiksi seuraamisessa tuomari seurasi tiiviisti koirakon rinnalla/edessä/takana ja kiinnitti erityistä huomiota perusasentoihin ja noudoissa oli myös tarkkana oikeaoppisista luovutusasennoista. Vauhtia tuomari myös toivoi liikkeessä kuin liikkeessä. EVL alkoi heti kello 9.00, ja Linus oli koirista seitsemäntenä suoritusvuorossa, toisen ryhmän ekana siis. Naapurikehän alokasluokka alkoi vasta 10.30, joten alkupään koirakot saivat suorittaa ekan osan yksilöliikkeet häiriöittä, mutta tietenkin juuri meidän mennessä kehään alkoi myös alokasluokan ryhmäliikkeet viereisessä kehässä. Tässä kootut selitykset:

• Paikallaistuminen: Hyvä suoritus. 10 pistettä.
• Paikallamakuu häirittynä: Olimme reunimmaisena, ja Linus käskytettiin ekana maahan ja viimeisenä sivulle, joten saimme meille sen kaikkein vaikeimman paikan loppuperusasennon kannalta. Tällä kertaa Linus ei kuitenkaan ennakoinut, sillä osasin itse toimia oikein - tuijotin kylmän rauhallisesti edessä olevaa seinää kunnes oma vuoromme tuli. 10 pistettä.
• Seuraaminen: Seuraamiskaavio oli pitkä ja varsinaista pyöritystä: koko ajan ja kaikissa askellajeissa paljon, paljon käännöksiä, pitkiä suoria ei ollut oikein ollenkaan. Nyt kiinnitin huomiota omaan liikkumiseeni: robottina eteenpäin katse ylhäällä, ei koiran tuijottelua. Linus seurasi koko kaavion ajan innokkaasti, MUTTA! Meidän seuraamiskaavion alkaessa alkoi myös alokasluokan luoksepäästävyys naapurikehässä, ja lähes koko seuraamisen ajan sieltä kuului valtava rähinä, jonka äänet hallitiloissa vielä moninkertaistuivat. Bokseri ja sakemanni siellä kuulemma olivat ottaneet mittaa toisistaan. Itselläni oli vaikeuksia kuulla metelin yli liikkurin käskytystä, mutta tuomari ei kuitenkaan pitänyt häiriötä kohtuuttomana eikä keskeyttänyt suoritusta. Ja pitäähän evl-koiran häiriötä kestää. Rähinä ja meteli lähenteli kuitenkin kohtuutonta, ja liikkurikin pahoitteli sitä seuraamiskaavion päätteeksi. Tuomari totesi myös, että rähinä selvästi vaikutti Linukseen, joka jonkin verran haki paikkaansa. ÄLÄ!?! Hyvää työtä kuitenkin moisessa häiriössä ja olen tyytyväinen. 7,5 pistettä.
• Idioottirinki: Hyvä seisominen ja istuminen, mutta liekö rähinä sekoittanut Linuksen pasmat, sillä ukko jäi myös maahanmenossa istumaan. Ja minä TYHMÄ menin vaistomaisesti antamaan toisen käskyn, jolloin Linus nousikin seisomaan. 0 pistettä.
• Luoksetulo: Luoksarissa tapahtui taas jotain käsittämätöntä: Linus juoksi läpi reagoimatta kumpaankaan pysäytyskäskyyn. Ja tämä tapahtui jo toisen kerran kokeessa. Jotain täytyy nyt tähän keksiä kokeessa, sillä "kyllä se kotona osaa". Olikohan mammanpojalla kiire äiskän turvaan rähinäkoirilta? 0 pistettä.
• Ruutu: Linus edelleen muissa maailmoissa, merkille vasta toiselle käskyllä (!). Tätä ei ole ennen tapahtunut. Suoritti merkin sitten kuitenkin hyvin ja vauhdikkaasti. Merkiltä täyttä laukkaa suoraan keskelle ruutua, nopea pysäys seisomaan, mutta sitten taas jumitti. Eli vasta toisella käskyllä maahan. Tätäkään ei tee treeneissä eli minkäs teet. Nyt aletaan treenamaan kunnolla tuota maahanmenoa ruudussa, ja vaikka kilometrin matkalta. Loppuosa ok. 5 pistettä.

Ekan osan jälkeen harmitti ja kovaa, ja keskeytyskin oli lähellä. Loppuosan liikkeet ajattelin kuitenkin ottaa treenin kannalta, ja saimmepahan taas lisää kokemusta. Jos olisimme saaneet suorittaa ekan osan häiriöttä pisteet olisivat voineet olla erilaiset. Jos. Mutta näitä sattuu - harmi vaan, kun tällaisia häiriöitä ei oikein pysty harjoittelemaankaan. Toinen osa:

• Ohjattu nouto: Ohjattuun oli ansaksi laitettu hyppyeste hieman lähetyspaikasta vasemmalle, ja tähän ansaan muutama (agility)koira haksahtikin. Linusta ei häirinnyt. Viikolla haettiin merkkiin vauhtia, ja nyt sitä oli. Linus meinasi skipata merkin kokonaan! Sain pysäytettyä niin, että takatassut olivat vielä kehän sisällä, etutassut ulkona. Uudella käskyllä hyvin merkille ja loppuosa vauhdikkaasti. Vasen kapula saatiin arvonnassa. 9 pistettä.
• Metallihyppy: Muuten hieno suoritus, mutta vino luovutusasento. 9 pistettä.
• Tunnistusnouto: Erittäin hyvää työtä Linukselta! :) 10 pistettä.
• Kauko-ohjaus: Parhaat kaukot meidän evl-kokeista! :) Yhden lisäkäskyn jouduin antamaan kun nousikin maasta seisomaan, kun piti istua. Ei edennyt juuri yhtään! 8 pistettä.

Näillä suorituksilla saatiin kasaan 208,5 pistettä eli EVL3-tuloksen verran. Saatiin sentään tulos! Mukana oli myös Heli Huldin (Nitric Rabbit Goddamit) kanssa, ja he saivat hienosti EVL2-tuloksen - onnea! Kotiin ajeltiin Raision ja Bauhausin kautta, tai oikeastaan mentiin suoraan raksalle viemään Bauhausin saalista ja hakemaan Rasmu ja Feston lenkille. Lenkillä otin Linuksen kanssa vielä pari kertaa luoksetuloa - voiko koira enää nopeampaa täydestä laukasta pysähtyä? Elämä on.

 

12.2.2009 TOKOtusta

Viikko on kulunut jälleen tiiviisti töiden ja koepinojen parissa, onneksi ensi viikolla on hiihtoloma ja ehtii taas puuhailla koirienkin kanssa enemmän. Linuksen kanssa olemme kuitenkin tokoilleet pari kertaa tällä viikolla, tiistaina ja tänään torstaina, paikkana molemmilla kerroilla koulun piha. Tiistaina otimme ohjattua noutoa, seuraamista, ruutua, luoksaria ja kaukoja:

• Ohjattu nouto: Lukot tuntuivat auenneen, ja ohjattu sujui taas molempiin suuntiin hyvin. Merkkiin en kuitenkaan ollut yhtään tyytyväinen, sillä Linus ravaili, ennakoi ja pysähtyi aina jonkin verran merkin eteen. Suoritus olisi ollut kyllä kokeessa hyväksytty, vaikkakaan ei kovinkaan tyylikäs. Niinpä merkille haettiin sitten pallopelillä lisää vauhtia ja sitä saatiinkin heti muutamalla toistolla nopeasti lisää. Paikkakin parantui. Intoa tosin alkoi lopulta olla niin paljon, että Linus tarjosi jopa maahanmenoa merkin takana häntä miljoonaa heiluen :)
• Seuraaminen: Kiinnitin erityisesti huomiota peruutukseen ja paikalla tehtävään käännökseen vasemmalle. Tuossa käännöksessä Linus tekee hassun loikan, mutta kun itse liikuin eri tavalla, käännös parantui huomattavasti. Otimme myös pidempää seuraamispätkää useilla käännöksillä, pysähdyksillä ja nopeudenmuutoksilla, ja intoa riitti hyvin.
• Ruutu: Ruudussa merkillemeno oli huomattavasti ohjattua vauhdikkaampaa, ruutuunmenossa ei huomautettavaa. Ruutu merkiltä katsoen oikealla. Palkka vaihdellen seisomisesta ja maahanmenosta, myös viiveellä. Loppuosaa ei otettu.
• Luoksetulo: Vauhti alkupätkällä hidas, mutta se saattoi johtua myös liukkaudesta. Ensin liike kokonaisena maahanmenoon asti, pallopalkka. Sitten pallo heti seisomisesta. Pysähdykset hyvät eikä sekoita enää maahanmenoa seisomiseen!
• Kaukot: Kaukoja teimme extrapitkältä matkalta, paljon pidemmältä mitä kokeissa. Alussa sekoitti seisomisen ja maahanmenon kerran. Aivan upeat seiso-maahan-seiso-sarjat muuten! Ihan inan Linus tulee seiso-maahan-vaihdossa eteenpäin, mutta riittää mulle.

Torstaina vuorossa sitten idari, taas ruutu, ohjattu ja luoksetulo, lopuksi vielä tunnari ja hyppynouto. Ja Linus laittoi parastaan, ainoa joka vähän tökki oli luoksari:

• Idioottirinki: Palkkasin Linuksen makupalalla aina kierrettyäni ringin ympäri ja ukon pysyessä joka kerta hienosti paikallaan. Seisomisessa jäi niille jalansijoille, susikoira-asentoon :) Muutenkin pysähdykset hyvät eikä seuraamisessakaan valittamista. Otimme myös eri asennoista mukaan seuraamaan lähtemistä, ja lopuksi vielä kulmatyöskentelyä erikseen.
• Ruutu: AIVAN MAHTAVAA! Otimme ruutua sekä vasemmalle että oikealle merkiltä. Merkki parantunut tosi paljon, täyttä laukkaa merkin taakse. Ruudussa palkkasin taas vaihdellen seisomisesta ja maahanmenosta, viivettä myös mukana. Hienosti haki itse paikan ruudussa ja Linus osaa jo himmailla vauhtiakin vähän ennen ruutua.
• Ohjattu nouto: Kertaalleen vasempaan ja oikeaan, hienot! Lopuksi pelkkää merkkiä pallopalkalla, jotta saatiin siihen vauhtia.
• Luoksetulo: Alussa tällä kertaa vauhti ihan ok, mutta seisominen veeenyyyi pitkäksi, pysähtyi kyllä. Saattoi kyllä johtua taas alustasta, piha oli tosi liukas paikoitellen. Maahanmenot hyviä. Otimme sitten lopuksi pelkkää seisomista pallopalkalla niin, että huusin "seis"-käskyn ja heitin pallon heti samantien.
• Tunnari: Kapulat ensin rivissä, kahdeksan väärää ja oma neljäs vasemmalta. Linus haisteli hienosti kapulat läpi, nosti omaa, laski sen, jatkoi haistelua ja tarkisti loput kapulat, nosti taas oman ja toi. Tällaista ei ole ennen tehnyt, kokeessa taitaisi lähteä pisteitä? Otin sitten toisen kerran vielä, nyt kapulat epämääräisessä ympyrässä, oma noin kello kahdessa. Tällä kertaa hyvää työtä, oma tuli taas.
• Hyppynouto: Hyppynouto otettiin vielä kotona takapihalla, tosin puukapulalla, kun metalli oli j-ä-i-n-e-n. Hyvä kokonaisuus!

Tänään Linus pääsi pitkästä aikaa parturiin - näyttelyissä kun ei Linuksen kanssa käydä, niin on nuo korva- ja tassukarvat päässeet vähän rehottamaan. Rasmun ja Festonin parturiajat on sitten ensi viikolla, Rasmus olisi kyllä ollut nytkin valmiina siistittäväksi, sitä kun saa puunata mielin määrin ja Raa on vain onnellinen. Linus sen sijaan ei voi sietää minkäänlaista puunausta, mutta tyytyi kuitenkin kohtaloonsa. Nyt se onkin sitten loppuillan murjottanut, kun korvakarvatkin vietiin :) No, nyt kehtaa taas ukon kanssa lähteä ihmisten ilmoille ja kovasti jo odotellaankin sunnuntaista nome-valmennusta!

9.2.2009 Helmikuun hommailuja ja hierontaa

Viime viikolla ei pahemmin ehditty treenailla, mutta hommailtiin me sentään jotain pientä.

Rasmus on nomeillut ja varsin hyvin onkin. Alkuviikolla aiheena sokkolinjat ilman minkään sortin motivointia, tosin paikka oli suhteellisen tuttu, mutta eipä siellä kuitenkaan ihan joka päivä treenailla. Hyvin sujuivat, vaikka damit olikin joka kerta kaivettu kunnolla lumen alle näkymättömiin. Ei epäröintiä, nenä oli mukana ja kantti kesti vaikka dami ei ihan heti löytynytkään. Hyvä Rasmu! Eilen nomeiltiin sitten Katin ja Sakken avustuksella, raksan viereisessä metsässä ja pellolla. Ensin pari sokkolinjaa: toinen pellolle, toinen metsään, motivointilaukaus molempiin Katin uudella starttarilla. Rasmus katsoi hyvin suunnan laukauksesta, ja tarkoituksena onkin vahvistaa tuota taitoa - mihin ammutaan, siellä on aina jotain noudettavaa! Olisi ottanut linjaa pidemmällekin, mutta kuunteli hyvin lähihakupillitystä ja damit saatiin lumen alta talteen. Pääpaino eilisen treeneissä oli kuitenkin markkeerauksissa: mäntykangasmetsän keskeltä löytyi kiva luonnon oma target-alue, nimittäin noin viitisen metriä halkaisijaltaan oleva suopursupusikko. Katselimme ensin Rasmuksen kanssa, kun Kati heitteli pusikon täyteen dameja ja hajusti siis alueen siinä samalla. Sen jälkeen veimme vastakkaiseen suuntaan kahteen eri paikkaan muistidamit, ja Kati keräsi sillä välin melkein kaikki damit target-alueelta pois, mutta jätti muutaman lumihankeen piiloon. Palasimme paikalle, ja ensin Kati heitti Rasmukselle muutamia 1-markkeerauksia: vaihdoin noutojen välillä lähetyspaikkaa niin, että etäisyys (noin 40-70m) kasvoi ja/tai lähetyskulma muuttui. Välillä heittäjä jäi piiloon, välillä dami putosi niin, että putoamispaikkaa ei näkynyt. Välillä jätimme markkeerauksen muistiin, ja otimme toisesta suunnasta aikaisemmin viedyn muistidamin ylös. Rasmus markkeerasi tällä kertaa kaikki heitot todella tarkasti ja käytti hyvin nenäänsä, joten edistystä on selvästi tapahtunut ja lopulta olen itsekin oppinut, miten harjoitukset kannattaa Raalle rakentaa. Koska ykköset sujuivat varsin mallikkaasti, teimme lopuksi myös pari 2-markkeerausta. Ensin R sai noutaa molemmat markkeeraukset heti, mutta toisella kerralla keskittymiskyky laitettiin koetukselle ihan kunnolla: nyt R sai noutaa ensin vain viimeiseksi heitetyn damin, sitten otimme vastakkaisesta suunnasta muistidamin ylös ja sitten vielä ensimmäiseksi heitetty markkeeraus ylös. Hyvin toimi! Linus vuorostaan teki tällä kertaa vaan linjaa: vein neljä damia tietä pitkin pellon vastakkaiseen päähän niin, että pellolle ei siis muodostunut minkäänlaista hajujälkeä. Sen jälkeen hain Linuksen autosta, ja hyvin tuo otti linjaa täysin sokkonakin (paikka tosin oli tuttu) vaikka matkaa kertyi sadan metrin paikkeilla. Ekalle linjalle Kati ampui starttarilla motivointilaukauksen, loput kolme otettiin ilman motivointia ja häiriömarkkeerausten kera. Linjalla edelleen pientä epävarmuutta (vilkuili vähän olkansa yli), mutta ihan ok suoritus ukolta kuitenkin! Täytyy tästä eteenpäin muistaa viedä linjadamit aina eri kautta!

Linus on myös tokoillut. Keskiviikkona oli maneesivuoro, mukana myös Kati ja Sakke sekä Terhi ja Kelmi. Tällä kertaa otin mukaan tosiaan vain Linuksen, sillä treeniaika on suhteellisen lyhyt ja kiva välillä keskittyä vain yhteen koiraan. Eikä Rasmu kuitenkaan ole pitkään aikaan menossa kisoihin. Ehdimmekin tehdä Linuksen kanssa kaikki EVL-liikkeet ja tällä kertaa otimme liikkeitä enemmän kisamaisesti:

• Paikallaistuminen: Istumista olemme treenanneet luvattoman vähän - "kyllä se sen osaa!" Eikä kisoissa kyllä ole ikinä ongelmia ollutkaan. Hyvä kuitenkin välillä ottaa treeneissäkin, jotta pääsee palkkaamaan oikeasta suorituksesta. Paikallaistumisessa ei siis huomautettavaa, vaikka häiriötä oli ympärillä jonkin verran.
• Paikallamakuu: Tätäkin on treenattu tosi vähän, alku- ja loppuperusasentoa lukuunottamatta. Hyvä kokonaisuus, nyt ei ennakointia eikä muitakaan ongelmia alussa eikä lopussakaan.
• Seuraaminen: Seuraamista olemme sitten treenanneet aivan liian vähän liikkeenohjaajan kanssa. Nyt Kati toimi liikkurina, ohjasi meitä pitkähkön EVL-kaavan, ja ohjaajan syke nousi heti uusiin lukemiin - lisää siis kokeenomaista treeniä ja liikkurin kanssa! Seuraamissyndrooma-teoriani sai vahvistusta: kokeissa jännitän, liikun eri tavalla, alan tuijottaa koiraa -> Linus paineistuu, alkaa rauhoitella minua ja keksii kaikkia mahdollisia sijaistoimintoja. Nyt kiinnitin huomiota omaan käytökseeni (ryhdikäs kävely, katse suoraan eteenpäin jne.) ja seuraaminen oli loistavaa! Pieniä virheitä tietty käännöksissä ja sivuaskeleissa, mutta kuitenkin! Innokasta ja iloista meininkiä! Kokeissa pitää siis ohjaajan mielentila saada oikeanlaiseksi. Helppoa?!
• Idioottirinki: Idariin on tullut varmuutta jo melko hyvin, hyvät pysähdykset ja seuraaminen myös ok.
• Luoksetulo: Luoksetulon otimme kisaliikkeenä, Terhi liikkurina. Linus varasti aluksi toisesta Terhin "käsky"-huudahduksesta - kiusattiin siis koiraa oikein kunnolla liikkurin huudellessa joka kohdassa monta kertaa "käsky"-sanaa. Palautin Linuksen lähtöasemiin ja uusi yritys. Pientä nykimistä liikkurin käskyistä, mutta nyt ei varastanut. Upeat pysähdykset, mutta yritti taas varastaa loppupätkän maasta sivulle, joten otimme sitä vielä erikseen. Tätäkin liikettä kannattaa treenata enemmän liikkurin kanssa ja palkata myös paikallapysymisestä välillä. Pysähdyksiin on kuitenkin tullut uudenlaista varmuutta ja nopeutta, hyvä!
• Ruutu: Kisamaisesti ruutuun asti, sitten pallopalkka. Merkillemeno aluksi hieman hidas, joten kutsuin Linuksen luokse ja uudelleen alusta. Nyt laukkaa merkille ja kiitolaukkaa hyvin ruutuun! Harjoittelimme myös tilannetta, jossa joudun ohjaamaan koiraa uudelleen ruutuun (näin kun kokeissa monesti käy) eli vein Linuksen hieman ruudusta ulos sen vasemmalle puolelle, palasin itse lähetyspaikalle ja ohjasin siitä Linuksen ruutuun. Ja selvisi sitten se viime kokeen "en osaa mennä enää ruudussa maahan" -sekoilukin. Linus osaa sarjan "ruutuun-seis-maahan" mutta "ruutuun-ruutuun-maahan"-sarja saakin pasmat sekaisin. Hyvä siis treenailla näitäkin tilanteita erikseen. Aluksi siis tässä maahanmenoon kaksi käskyä, mutta tajusi homman idean nopeasti ja maahanmenokin alkoi toimia!
• Ohjattu nouto: Kuinka tyhmä ohjaaja voi olla? Aluksi otimme Terhi liikkurina ohjatun kerran molempiin suuntiin, ei ongelmia vaikka liikkuri pitikin tarkoituksella pitkän tauon ennen käskytystä merkiltä eteenpäin. Linukselle siis suhteellisen varma liike, ja suunnat hyvin hanskassa. Sitten tyhmä ohjaaja keksii, että "otetaan nyt kerran vielä" vaikka on varma koiran epäonnistumisesta (= haettava kapula valmiina epätasaisella pohjalla kuopassa eikä koira sitä varmaan merkiltä näe). Pakko on kuitenkin päätä hakata välillä seinään, joten sain sitten kehiteltyä mukavan lukon ohjattuun, sillä Linus tietenkin lähti merkiltä keskimmäiselle kapulalle (eihän se voinut edes nähdä sitä oikeaa kapulaa!) Tätä sitten jouduttiin purkamaan tovi, jotta saatiin onnistuminen. Hyi tyhmää ohjaajaa!
• Metallihyppynouto: Hyvä kokonaisuus, ei valittamista.
• Tunnari: Terhi toimi taas liikkurina, ja ohjaajan ylläriksi laittoikin kapulat kauniisti ympyrään auringon säteiden muotoon. Linus teki tarkkaa työtä: haisteli kapulat pari kertaa läpi rauhallisesti ja toi oman. Hyvää työtä maneesin pölisevällä turvepohjalla!
• Kaukot: Tämä tehtiin ilman liikkuria, mutta kisamaisesti kuitenkin pidempi sarja ilman palkkaa. Hienot, myös seiso-maahan-seiso pelitti!

Lauantaina Linus tokoili sitten raksan pihalla vähän lisää. Ekana otimme ruutua, jossa ei muita ongelmia, mutta nyt Linus alkoi ennakoida maahanmenoa. Niinpä pari kertaa pysäytys ruutuun seisomaan ja pallopalkka siitä viivellä. Toisena liikkeenä otimme sitä keskiviikkona sotkettua ohjattua noutoa, ja rikki se tosiaan oli ja pahasti: Linus meni hyvin merkille, mutta siitä eteenpäin ukko oli aivan hukassa ja tarjosi vaan merkkiä uudelleen. Niinpä kävin näyttämässä kapulat uudelleen ja saatiinhan me homma sitten lopulta taas pelittämään niin kuin pitääkin :)  Mutta treenit loppuivat lyhyeen: Timo oli juuri aurannut pihan traktorilla ja siellä sun täällä törrötteli teräviä murskekiviä pystyssä. Ohjatussa noudossa ihmettelin, miksi Linus välillä tapojensa vastaisesti ravaili ja syy selvisi pian: lumessa näkyi veriläiskiä ja ukon oikean etutassun polkuanturassa oli ikävä haava. Niinpä kotiin ja haavaa puhdistamaan. Onneksi ei ollut syvä ja kotipihalla lumeen ei enää jäänyt verijälkiä ollenkaan eikä tassu tuntunut mitenkään kipeältäkään. Nyt haava onkin jo parantunut :) Rasmus pääsi sitten treenailemaan myös vähän ruutua, ensin narupallo ruudussa valmiina ja sitten pari kertaa tyhjään ruutuun. Jotain ideaa Rasmulla jo näyttää ruudusta olevan, sillä täysillä se sinne tyhjäänkin ruutuun laukkasi! Paljon, paljon on kuitenkin vielä harjoiteltavaa ennen voi-voi-luokkaa...

Eilen Henna kävi taas hieromassa koko konkkaronkan kuntoon, ja tällä kertaa pojat myös venytettiin ja vanutettiin oikein kunnolla. Rasmus-pusupoika halusi hoitoon ekana ja vaikka vähän tuolta lantion seudulta arastelikin, niin taitaa olla poika jo paremmassa kunnossa. Tassutkin venyivät vaikka mihin asti! Feston oli nyt oikein rauhallinen asiakas ja taisi muristaakin vain kerran, papankin paikat ovat tulleet säännöllisellä hieronnalla hyvään kuntoon! Linus oli Linus: sitä sai kääntää ja vääntää vaikka miten eikä ukosta löytynytkään yhtään jumeja :) Kiitos Henna!

1.2.2009 NOME-treenit Paneliassa

Tänään ohjelmassa oli NOME-treenit Paneliassa vanhalla tutulla satakuntalaisella kokoonpanolla Martti ja Sona (kennel Dark Water's), Minna, O-P ja Lyyli, Mika ja Peppi, Kati ja Sakke sekä meidän pojat. Martti oli katsonut treenipaikan valmiiksi ja se olikin aivan upea: jäätynyt suo, josta ei maastonvaihteluja tai haasteita puuttunut. Ja mikä parasta, treenikavereina kolme hyvältä tuoksuvaa, melko vierasta labradorityttöä! Treenien aiheena olivat markkeeraukset, muistit ja linjat. Meidän pojista Rasmus pääsi hommiin ekana: ensimmäisenä harjoituksena teimme ykkösmarkkeerauksia hajustetulle target-alueelle. Halusin, että R varmasti onnistuu markkeerauksissa, joten rakensimme tehtävän varman päälle ja teimme paikan ensin tutuksi aivan lähietäisyydeltä. Siitä sitten pikkuhiljaa lisäsimme matkaa, lopulta ylös rinteeseen niin, että matkan varrelle jäi mukavasti risukko, jonka läpi koiran piti juosta. Näistä markkeerauksista R selviytyi hyvin. Linukselle teimme samaan paikkaan kaksi ykköstä heti pitkältä matkalta rinteesta, ei ongelmia.

Tämän jälkeen siirryimme eri paikkaan keskelle suota harjoittelemaan kakkosmarkkeerauksia, tosin ensin vietiin kaikille koirille muistidamit: Linuksen ja Sonan damit vietiin vähän hankalampaan paikkaan niin, että noutaessaan ne joutuivat ylittämään toisten koirien muistipaikalle vievän linjan hajujäljet. Damit myös vietiin mutkan kautta paikoilleen, ettei dameille muodostunut suoraa hajujälkeä. Sitten kakkosmarkkeerauksiin. Matka oli aika pitkä, eka heitto tuli osmankäämien joukkoon, toinen selkeäämpään paikkaan, ja koiran palauttaessa ekaa tuli vielä kolmas markkeeraus häiriöksi lähetyspaikalta hieman vasemmalle. Linukselle tehtiin suoraan kakkonen, mutta syystä tai toisesta (riistanjäljet?) markkeeraukset tuottivat ongelmia. Olisi tietenkin ensin pitänyt tehdä ykköset molempiin paikkoihin. Ekan ukko sai ihan ok ylös ja palauttaessaan sitä katsoi hyvin häiriömarkkeerauksen, lähti hyvin toiselle damille, mutta arvioi liian pitkäksi ja hauksi meni, joten kutsuin pois ja heitto uusittiin. Nyt suoritus onnistui! Häiriötä en antanut noutaa. Tämän jälkeen muistidami ohjauksella ylös, ei mennyt ihan suoraa linjaa vaan kaarsi vähän oikealle, mistä sai hajun damista. Mitenköhän tuosta linjasta saisi suoran? No motivoimalla tietysti, joten marssittiin viimeiseksi vielä Linuksen kanssa linja yhdessä ja uusi nouto. Hyvä muuten ettei jäänyt yhtään häiriöhajuihin kiinni!

Rasmukselle kakkosmarkkeeraukset tehtiin huomattavasti lyhyemmällä matkalla, ja ensin ykköset molempiin suuntiin erikseen. R etsi taas ihan törkeästi silmillään, lähti kyllä epäröimättä kaikkiin noutoihin, eteni joka kerta hyvin oikealle alueelle ja osoitti muistavansa kaikki heitot, mutta kantti ei taaskaan riittänyt loppuun asti. Kerran seisoi puolen metrin päässä damista, mutta ei saanut sitä ylös, vaan lähti laajentamaan hauksi. Lopulta saatiin ihan onnistunutkin suoritus, mutta viimeiseksi teimme vielä O-P:n avustuksella pienen nenänkäyttöharjoituksen: O-P piilotti muutaman pentudamin lumeen ja heinikkoon ja heitti yhden damin vielä alueelle Rasmuksen nähden, sitten O-P kävi nappaamassa heitetyn damin pois seurauttaessani Rasmusta toiseen suuntaan, käännös ja lähetys noutoon. Rasmus jaksoi nyt hyvin nuuskutella piilotetun damin lumen alta. Vielä eteenlähetys samaan paikkaan, lähihakupillitys ja toinenkin dami löytyi! Näitä pitää vaan tahkota, tahkota, tahkota, ei kai siinä muu auta? Jännä kuitenkin, että nenä tuntuu olevan kiinni nyt lähinnä markkeerauksissa, hhhmmm... Vinkkejä otetaan vastaan! Markkeerausten jälkeen Rasmuskin sai hakea yhden muistidamin, tosin sekin oli helpommassa paikassa kuin Linuksen. Minkä lie päähänpiston tuo sai kesken matkan - jäi haistelemaan jotain - ja tulikin sitten puolivälistä pois. Täh? Uusi lähetys damille lähempää ja onnistunut nouto, uusi motivointi ja lähetys alkuperäiseltä paikalta ja onnistunut nouto, mutta palauttaessaan R kiersi kaukaa paikan, jota äsken oli haistellut. Kovin herkkä näyttää siis olevan tällaisillekin (haju)häiriöille...

Viimeisenä harjoituksena rakensimme suon eri puolille neljä tehtävärastia: yksi lähihakurasti, yksi markkeerausrasti ja kaksi linjarastia. Lähihakurastille damit piilotettiin koirien nähden ja linjojen päähän damit vietiin koirien kanssa yhdessä, Rasmuksen kanssa varmistelin vielä tekemällä lyhyet noudot kummallakin paikalla, sillä matka oli pitkä ja maaston vaihteluitakin linjoilla oli. Sitten koirat - Sona, Lyyli, Sakke, Rasmus - vuorotellen eri tehtäviin, lähetyspaikka kaikilla sama, mutta tehtävät olivat siis kaikki selkeästi omalla suunnallaan. Rasmus ensimmäisenä lähihakuun, jossa malttoi kivasti haistella ja kaivoi innokkaasti pentudamin lumen ja heinien alta esiin. Sitten molemmat linjat, jotka menivät tosi hyvin, vaikka matka vähän ohjaajaa hirvittikin. Viimeisenä ykkösmarkkeeraus, sekin sujui hyvin. Olin tosi tyytyväinen, että Rasmus pystyi keskittymään omiin tehtäviinsä täysillä, vaikka vierestä lähti koiria noutoihin, tuli markkeerauksia, kuului toisten ohjaajien käskyjä ja pillityksiä jne. Ja lähetyspaikalla myös pysyi rauhallisesti paikoillaan ja hiljaa. Tosi hyvää treeniä pikkumiehelle ja vielä vieraitten tyttöjen kera! :) Kiitos mukavista treeneistä kaikille!

Selma, minä ja Rasmus, Kati ja Sakke, Minna ja Lyyli sekä Martti ja Sona valmistautumassa muistiharjoitukseen (kuva: O-P Vainio)

 

31.1.2009 Pientä treenailua

Tällä viikolla treenirintamalla on vietetty hiljaiseloa (muilla rintamilla hommaa on sitten riittänyt senkin edestä), mutta jotain pientä ollaan kuitenkin puuhailtu lenkkien yhteydessä ja kotipihalla. Torstaina ja eilen perjantaina sekä Rasmus että Linus pääsivät tekemään muutaman linjaharjoituksen laukasten motivoimana. Molempina päivinä vein Rasmuksen kanssa kaksi damia ennen lenkkiä paikoilleen vastakkaisiin suuntiin, ja Esa Valkosen koulutuksen tapaan paikat tehtiin ensin koiralle tutuksi parilla lyhyellä noudolla. Sitten kolmen vartin lenkki metsässä koirat vapaana ja lenkin jälkeen lähetyspaikalle. Laukaus damipyssyllä ensin viedyn damin suuntaan, Rasmus linjalle ja onnistunut suoritus. Sama homma toisella damilla. Tarkoituksena yrittää nyt opettaa tuolle, että laukauksen suunnasta löytyy aina jotain noudettavaa ja suuntaa kannattaa katsoa pyssystä. Samat tehtävät Linukselle, mutta sokkona. Perjantaina jälleen sama harjoitus, ensin Rasmukselle, mutta nyt ammuinkin ennen noutoja molempien damien suuntaan, ja koira katsoi laukaukset vähän kauempaa metsätieltä. Hyvät suoritukset Rasmulta! Lisäksi Rasmus harjoitteli lähietäisyydeltä suuntia. Linukselle myös samat tehtävät, mutta en vienyt dameja suoraa linjaa vaan kaartaen ja toisen damin vein huomattavasti Rasmuksen noutopaikkaa kauemmaksi, jolloin Linus joutui ylittämään Raan damien hajut. Kivasti sujui!

Tänään treenailtiin raksan viereisellä pellolla Rasmuksen kanssa muistia ja linjaa. Ensin yksi dami muistiin suuren kuusen alle metsätien toiselle puolelle. Sitten pellolle kaksi damia eri paikkoihin noin 90 asteen kulmaan. Rasmus muisti molemmat damit hyvin! Sama harjoitus, mutta nyt vein kolmannenkin damin, tämä dami kauas pellon toiseen laitaan niin, että kaksi muuta jäivät linjan molemmille puolille. Kauimmainen dami ensin pois, Rasmus otti hyvin linjaa eikä haikaillut lähempänä sivuilla olleille dameille ollenkaan. Sitten vielä kaksi muuta damia ylös, ei yhtään epäröintiä noutoihin lähtiessä vaikka tämäntyyppisissä tehtävissä, joissa tulee useampi toisto samaan paikkaan, tuota epäröintiongelmaa on ollut. Lopuksi yksi motivoitu linja ojan yli ja viimeisenä metsätien toiselta puolelta treenien aluksi viety muistidami ylös - hyvin tuolla muisti toimii! Ennen kotiin lähtöä vielä muutama pillipysäytys luoksetulosta pitkältä matkalta ja pallo hienoista pysähdyksistä palkaksi! Linuksen treeniohjelmassa oli suuntien harjoittelua pitkältä matkalta. Ekana otimme kuitenkin yhden pitkän, mutta helpon (tietä pitkin) sokkolinjan. Sitten veimme yhden damin muistiin pellon poikki, ojan takana olevaan metsäsaarekkeeseen. Sitten toisella pellolla suuntia: vein kaksi damia pellon kumpaankin laitaan ja jätin Linuksen pellon päähän odottelemaan kun itse kävelin pellon vastakkaiseen päähän. Luoksetulopillitys - pysäytys - ohjaus vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle. Tätä tahkottiin neljä kertaa ja hyvin toimi. Seuraavaksi matkaa voi ottaa vieläkin enemmän. Lopuksi pitkää suoraa linjaa pellon päästä päähän, olisikohan matkaa ollut reippaat sata metriä. Linuksella on noissa pitkissä linjoissa edelleen epävarmuutta/kyselyä: Linus lähtee täysillä, mutta kurkkii välillä vauhdista olkansa yli pysäytänkö tms. ja linjan suoruus selvästi kärsii pidemmällä matkalla tämän takia. Näitä siis vaan lisää, lisää, lisää... Lisäksi tuo välillä saattaa heittää jäljestyksen puolelle, siitä olen kutsunut heti linjalta pois. Täytyy muistaa tehdä paljon linjoja niin, että dami viedään eri kautta. Nyt pellolla onneksi oli ristiin rastiin paljon pupujen, kettujen ja peurojen jälkiä - hyvää häiriötä! Viimeisenä muistidami metsäsaarekkeesta pois, lähetin ukon eri linjaa kuin mitä dami oli viety. Hyvin löytyi eikä ojan ylityskään tuottanut ongelmia!

Tokoa emme tällä viikolla varsinaisesti ole treenailleet mutta kotipihalla olemme ottaneet jotain pientä. Rasmus on harjoitellut liikkeestä istumista pari kertaa, ja aivan uskomatonta kuinka nopeasti tuo pikkumies oppii! Metallinoudossa kapula palautui laukaten, ja olemme myös leikkineet luoksetulosta maahanmenoa pallon kanssa :) Linus on muistellut luoksetulon pysäytyksiä ja maahanmenokin on sujunut kivasti. Idarikin sujui taas ja seuraaminen on kotona ollut sellaista kuin pitääkin :) Tuota meidän seuraamissyndroomaa kokeissa on tullut mietittyä kerran jos toisenkin, ja syy siihen taitaa olla ainoastaan täällä hihnan yläpäässä: herkkänä koirana Linus menee ohjaajan jännityksestä ja epävarmuudesta lukkoon. Ensi kerralla toko-kehään mennäänkin sitten voittajafiiliksellä - kunhan kukaan ei sitten kerro Linukselle kuinka huono näyttelijä ohjaaja on! ;)

25.1.2009 Rasmus TOKOssa VOIttajaan!

Tiistaina sain soiton, että toinen koirista sopisi tämän päivän toko-kokeeseen, ja kun eilen illalla vielä vastaava koetoimitsija soitteli toisesta peruutuspaikasta, Linuskin pääsi mukaan tokoilemaan TVA Porin ry:n järjestämään kokeeseen Noormarkkuun. Mikäs siinä, kello aikaisin soimaan ja seitsemältä auton nokka kohti Poria. EVL alkoi jo yhdeksältä ja taisi kokeen alkaessa sekä koira että ohjaaja olla vielä puoliunessa. Tänään ei nimittäin oikein ollut meidän päivä, mutta tietääpähän taas mitä treenata jatkossa ;) Paikallaistuminen sujui ok, vaikka viereinen koira lähti heti alkumetreillä hiipparoimaan kehään. Paikallamakuussa meillä on viime aikoina ollut ongelmana alku- ja loppuosa eli maahanmenon ja perusasennon ennakointi naapureitten käskystä. Oppi näytti kuitenkin menneen hyvin perille ja ehkä liiankin hyvin: alku sujui hyvin mutta loppuperusasentoon minun tarvitsi sitten antaa kaksi käskyä, tästä yksi miinuspiste. Linus suoritti yksilöliikkeet viimeisenä enkä ukkoa ennen kehää sen kummemmin viritellyt, etteivät kierrokset nouse liikaa. No, tällä kertaa kierroksia ei tosiaan ollut liikaa, sillä seuraaminen meni lähinnä perässäraahustamiseksi ja ohjaajakin sekoili kaaviossa. Jännitys varmasti heijastui koiraan, muuta en keksi. Säälipisteitä kokonaista kuusi kappaletta... Idarissa seuraaminen oli edelleen halutonta, seisominen ja maahanmeno ok, mutta istumisessa jäi seisomaan, liikaa tahkottu ilmeisesti seisomista, seitsemän pistettä. Luoksetulossa aivan mahtava seisominen, mutta maahanmenossa Linus seisahtui myös ja jäi toisella käskyllä ensin pylly pystyssä leikkiasentoon, kunnes pikkuhiljaa se pyllykin lässähti maahan, luoksarista myös seiska. Mutta toisaalta olen tosi tyytyväinen upeaan seisomiseen :) Ja sitten se ruutu... Prkl. Linus täysillä merkille, merkiltä täysillä ruutuun, hieman oikeaan reunaan, joten en heti uskaltanut käskeä maahan vaan annoin yhden lisäkäskyn keskemmälle ruutua (tässä kohtaa 10 pisteessä vielä kiinni...) Mutta mitä tekee Linus sitten? Linus seisoo. Linus ei mene maahan vaan Linus seisoo. Tai no menihän se, kolmannella käskyllä = nolla. Kokeen jälkeen tuomari vielä vinkkasi, että olisit nyt edes näyttänyt sille koiralle jotain, kun hän itse tuijotti vain mitä koira tekee, ei mitä ohjaaja tekee. Mutta kun ohjaaja on niin tunnollinen ettei halunnut rikkoa sääntöjä... Vissiin harjoiteltu vähän liikaa tuota seisomista eri liikkeitten yhteydessä? Toisessa osiossa sitten noudot, meille se helpompi osio. Ohjatussa Linus meni upeasti taas merkille, mutta liikkuri pitikin piiiitkän viiveen ennen seuraavaa käskyä. Linus katsoi minua, ja kun mitään ei kuulunut, teki oman ratkaisunsa ja ennakoi noutoa. Onneksi meni juuri sille kapulalle kuin pitikin eli vasemmalle, ennakoinnin takia kahdeksan pistettä. Täytyypä ohjattua ottaa enemmän liikkurin kanssa ja pitää pitkät välit käskyillä. Metallihyppynouto ja tunnari olivat piece of cake, niistä kympit :D Tunnarissa varsinkin Linus teki upeaa työtä, haisteli tarkasti rivin kaksi kertaa läpi ja toi oman. Kaukot olivat muuten kivat, mutta yhdessä seisomaan nousussa Linus oikein syöksähti eteenpäin, tuosta seitsemän pistettä. Tällä räpellyksellä saatiin kasaan 227 pistettä, hikinen EVL2-tulos ja 3. sija. Ikinä ei voi tietää, mitä kokeessa voi sattua, ja kaikkea on tosiaan muistettava treenata tasapuolisesti.

EVL:n jälkeen oli vielä alokasluokka, ja avoin luokka alkoi vasta joskus puolenpäivän jälkeen. Ja Rasmus tietenkin viimeisenä kymmenestä koirakosta, joten odottelua tuli ja paljon. Alokasluokan aikana tehtiin ensin pieni lenkki, sitten Rasmus sai odotella vielä vähän lisää autossa. Muutama pikkuvirittely tehtiin ennen omaa vuoroa. Pitkän odottelun takia Rasmus oli selvästi taas herkempi kaikille häiriöille: seuraamisessa välillä piti tuijotella ohjaajan sijasta tuomaria, 8,5 pistettä. Maahanmeno oli muuten ok, mutta loppuperusasentoon lisäkäsky, kun se tuomarisetä seisoi taas aivan siinä nenän edessä, 9 pistettä. Luoksetulo oli tosi kiva ja siihen olen tosi tyytyväinen, 9 pistettä. Seisomisessa yleisöstä kuului paljon sekä ihmisten että koirien ääniä, ja yleisöä olikin paikalla paljon, joten seisahduttuaan R unohti mitä pitikään tehdä, katseli katsomoon päin ja kääntyi lopulta melkein täyskäännöksen perääni mennessäni koiran taakse, 7 pistettä. Noutaminen oli hyvä suoritus, vaikka yritinkin saada kapulan lentämään aina hallin kattoon asti (en ihan saanut), 10 pistettä. Kaukot oli myös ok, 9 pistettä. Estehyppy vähän jännitti, mutta R hoiti homman kotiin, 10 pistettä. Pikkuvirheistä huolimatta homma pelasi ihan kivasti, kokonaisvaikutus 10. Yhteensä Rasmus sai hienosti 183 pistettä, näillä irtosi myös KP, 3. sija ja TK2-koulutustunnus! JES! Avoinkin luokka nyt kunnialla selvitetty. Tosi kiva päästä opettamaan Raalle pikkuhiljaa voittajaluokan liikkeitä ja saadaan samalla vähän vaihteluakin tokoiluun. Kiirettä ei kuitenkaan pidetä, vaan voittajassa startataan ehkä aikaisintaan syksyllä. Keväällä taidetaan keskittyä enemmän muihin lajeihin.

Noormarkussa olivat avoimessa luokassa mukana myös Johanna ja Luca, joka sai upeasti 189 pistettä, KP:n ja TK2-koularin myös, lisäksi Luca myös voitti avoimen luokan! Ninni ja Elli tokoilivat myös erikoisvoittajassa, ja Elli sai itselleen EVL3-tuloksen. Tänään myös Rasmuksen sisko Luma oli korkannut toko-uransa saamalla ALO3-tuloksen. Onnea kaikille!

24.1.2009 Nomeilua kera flattien

Sopiva tauko lauantaisiivoukselle saatiin, kun iltapäivällä ajeltiin Yläneelle nomeilemaan Terhin ja Kelmin sekä Ainon, Rupun ja Niilon kanssa. Junnut Rupu ja Rasmus aloittivat, ja pojilla tällä kertaa ohjelmassa pääasiassa malttitreeniä. Ensin kuitenkin vietiin yhdessä molemmille pellon keskellä olevaan metsäsaarekkeeseen muistidamit, jotka kerran noudettiin ja vietiin sitten uudelleen paikoilleen. Toisena harjoituksena seuraamista rintamassa, kun Terhi kulki hieman edellä ja viskeli eteemme dameja. Sama toistamiseen, mutta nyt damipyssy mukana. Rasmus seurasi hyvin ja laittoi itse jokaisesta heitosta ja laukauksesta pyllyn maahan. Paljon malttiharjoittelua tuo ei tunnu tarvitsevan, mutta hyvähän sitäkin on välillä ottaa. Viimeisenä malttiharjoituksena katsottiin paikalta laukauksen säestämä 1-markkeeraus, sen jälkeen koiraa seurautettiin damia kohti, pysähdyttiin ja ohjaaja nouti damin. Koska Rasmus ei kiihtynyt tehtävissä yhtään, lopuksi tehtiin vielä sama harjoitus, mutta nyt Rasmus sai itse noutaa damin. Lopuksi vielä muistidami metsäsaarekkeesta ylös. Oikein onnistuneet treenit eikä Rupu vieraana koirana häirinnyt Rasmuksen työskentelyä ollenkaan :)

Sitten vuoroon kokeneemmat pojat Kelmi, Niilo ja Linus. Kolmikolle vietiin samaiseen metsäsaarekkeeseen yhdeksän damia, kolme jokaiselle. Sen jälkeen siirryimme pellon toiseen laitaan noin 150 metrin päähän, matkan varrelle jäi yksi oja. Aluksi jokainen haki vuorollaan yhden damin, loput jätettiin odottamaan. Sitten ohjelmassa oli erilaisia maltti- ja pysäytysharjoituksia, Linukselle tein harjoituksen, jossa ensin kutsuin Linusta luokse, pysäytin, Terhi heitti markkeerauksen sivulle, kutsuin taas Linus luokse, pysäytin uudelleen ja nyt Aino heitti markkeerauksen toiselle sivulle. Tästä sitten ohjasin Linuksen hakemaan Terhin heittämän damin, Linus lähti hyvin oikeaan suuntaan, mutta en itse enää muistanut putoamispaikkaa ja dami oli pudonnut lumen sisään, joten en pystynyt ohjaamaan ja Linus juoksi damin yli. Kävin palauttamassa ukon paikoilleen ja Terhi kävi nostamassa damia, jotta saimme onnistuneen suorituksen. Mutta pillipysäytykset olivat aivan mahtavat! Kun koirat oli sopivasti herätetty pysäytysharjoituksilla, oli laukaustreenien vuoro - niitä nyt siis tästä lähtien tiedossa useammin kuin kerran vuodessa. Aino ammuskeli damipyssyllä ja heitteli dameja, ja me Terhin kanssa seurautimme Kelmiä ja Linusta pellolla ympäriinsä, kumpikaan koirista ei kuitenkaan saanut noutaa markkeerauksia. Ekasta laukauksesta Linus päästi pienen vinkaisun, mutta melko pian tajusi, että dameja ei pääsekään noutamaan, ja kun asenne oli kohdallaan, laitoin Linuksen vastakkaiseen suuntaan linjalle metsäsaarekkeen edessä oleville dameille. Lisää laukauksia ja heittoja, ja koska Linus oli taas rauhallisesti ja seurasi hyvin, se pääsi heti perään uudelleen noutamaan damin metsäsaarekkeesta. Olin todella tyytyväinen Linukseen :) Näitä lisää!

23.1.2009 Maneesitokoa

Keskiviikkona tokoiltiin taas maneesilla, mukana olivat myös Henna Jessin ja Blondin kanssa sekä Kati Sakken kanssa. Aloitimme paikallamakuulla Rasmuksen, Sakken ja Jessin kanssa. Aikaa ei varsinaisesti otettu, mutta Katin kanssa turistiin piilossa (= maneesin ulkopuolella) jokunen tovi ja kerran kävimme koirat välillä palkkaamassa. Onnistuneen paikallaolon jälkeen Rasmus pääsi odottelemaan yksilöliikkeitä ja Linus vuoroon. Linuksen kanssa harjoittelimme ohjattua noutoa, tunnaria, ruutua, hyppynoutoa ja idaria. Ohjatun noudon teimme kaksi kertaa kokeenomaisesti Katin toimiessa liikkurina. Ensin vasen kapula ja sitten oikea, Linus teki hyvät suoritukset molemmilla kerroilla. Tunnari otettiin myös kokeenomaisesti, tosin vääriä kapuloita oli hieman enemmän kuin kokeessa. Kati vei kapulat tällä kertaa riviin, Linus aloitti etsimisen rivin keskeltä, teki tarkkaa työtä ja oma löytyi helposti, vaikka emme ole tainneet tunnaria juuri maneesilla ottaa ja pohja ei ole maailman helpoin (pölisevää turvehiekkaa). Ruudussa eka ruutuunmeno meni lähinnä puolilaukalla jäljestämiseksi, sillä peto-ryhmä oli kylvänyt matkalle sopivasti makupaloja häiritsevästi. Muut toistot olivatkin sitten jo vauhdikkaampia, merkillä hienoista ennakointia mutta kunhan kokeessa vaan osaa ajoittaa käskynsä oikein, niin eipä tuo oikeastaan haittaa. Hyppynouto kuuluu sarjaan "kyllä se sen varmasti osaa", mutta hyvä sitäkin näimmä välillä muistutella mieleen... Heitin nimittäin kapulan pikkasen esteestä vasemmalle, ja niinhän se ukko yritti palauttaa sen hyppäämättä estettä ollenkaan. Ja sama homma vielä uudestaankin! Muistutin Linusta, miten liike oikein pitikään suorittaa ja lopulta saatiin pari vauhdikasta ja oikeanlaista kokonaisuutta. Täytyypi kokeessa yrittää heittää mahdollisimman suoraan, mutta mun heittokäsihän tunnetaan ;) Idari oli aivan mahtavaa työtä Linukselta!

Rasmus puhkui intoa, kun lopulta pääsi katsomosta tositoimiin. Aluksi teimme pari luoksetulon pysäytystä, ekalla kerralla heitin pallon suoraan Rasmuksen ollessa merkin kohdalla ja tokalla kerralla vasta viiveellä. Mainiot pysähdykset! Sitten otimme loppuosan liikkeet kokeenomaisessa järjestyksessä: noudon, kaukot ja hypyn. Näissä ei oikeastaan mitään uutta, kaukoissa tosin pitää muistaa ylläpitää tekniikkaa myös lähietäisyydeltä. Noudossa Rasmuksella oli kyllä hauskaa ja kapulalle syöksyttiin pikkasen innokkaasti, kokeessa saattaisi piste lähteä. Viimeiseksi hiottiin vielä paikallaseisomista ja vähän seuraamista, ja ennen kotiin lähtöä palloteltiin ja pidettiin muuten vaan hauskaa! :)

20.1.2009 Esa Valkosen NOME-valmennuksessa

Sunnuntaina oli Novascotiannoutajat ry:n NOME-valmennusrenkaan ensimmäinen treenikerta, ja tällä kertaa treenipaikkana oli Valkeakoski. Kouluttajanamme oli hallitseva NOMEn Euroopan mestari Esa Valkonen (kennel Usvalammen), hän kouluttaa myös kaksi seuraavaa kertaa. Osallistuin koulutukseen Linuksen kanssa, ja mukana olivat myös kaikki muut valmennustiimiin valitut yhdeksän koirakkoa ja kuunteluoppilaitakin oli tullut paikalle parisenkymmentä. Myös Kati ja Sakke ovat mukana tiimissä, joten pääsemme mukavasti kulkemaan koulutuksiin yhdessä. Päivä alkoi reilun parin tunnin jutustelulla koirien kouluttamisesta ja erilaisten harjoitusten rakentamisesta. Esa painotti alusta asti perusasioita: perusteet on oltava vankalla pohjalla ennen kuin lähdetään tekemään varsinaisia lajiharjoitteita ollenkaan - oikotietä onneen ei ole.

Puoliltapäivin siirryimme sisätiloista pellolle varsinaisiin treeneihin, jotka tällä kertaa painottuivat markkeerauksiin. Ennen pellolle siirtymistä Esa kehotti virittelemään koiria, esim. seurauttamalla, tekemällä pienen malttiharjoituksen ja ottamalla koiraan kontaktia. Ensimmäisenä tehtävänä oli lyhyt ja helppo 1-markkeeraus, joka heitettiin piilosta kiven takaa. Esa halusi katsoa tässä tehtävässä koirien noutohalua, palauttamista, luovutusta ja ohjaajan ja koiran yhteistyötä. Esa kiinnitti huomiota pienenpieniin yksityiskohtiin ja varsinkin ohjaajan toimintaan. Koiran on luovutettava dami vasta ohjaajan sanoessa "irti", koiran on tultava halukkaasti ohjaajan sivulle - ohjaaja ei mene koiran sivulle, ja suoritus loppuu vasta koiran ollessa ohjaajan sivulla. Suorituksen jälkeenkään koiraa ei kuitenkaan saa päästää haahuilemaan ympäristöön, hyppimään damien perään tms. Linus suoriutui tehtävästä hyvin eikä ohjaajakaan saanut toiminnastaan sen kummempaa palautetta. Hyvä kuitenkin edistyneemmänkin koiran kanssa palautella välillä ihan perusjuttuja mieleen ja muistaa myös ylläpitää niitä!

Toisena tehtävänä testattiin lähinnä koirien tottelevaisuutta ja pillikuuliaisuutta: koiran on toteltava luoksetuloa joka tilanteessa. Koirille heitettiin 1-markkeeraus samaan paikkaan kuin aikaisemminkin, mutta nyt matka oli pidempi. Koira lähetettiin noutoon, mutta se pitikin kutsua takaisin puolivälistä matkaa. Kun koira tuli halukkaasti ohjaajan luokse, sille heitettiinkin palkkioksi toinen 1-markkeeraus vastakkaiseen suuntaan. Koiran noudettua tämän markkeerauksen, se sai nyt noutaa ensimmäiseksi heitetyn markkeerauksen muistinsa avulla. Linus pysähtyi hienosti, tuli epäröimättä luokse ja sai helposti molemmat markkeeraukset ylös. Kiva harjoitus! Linus sai kouluttajalta paljon kehuja erinomaisen pillikuuliaisuutensa ansiosta :)

Kolmantena tehtävänä oli 1-markkeeraus laukauksen kera seuraamisen yhteydessä. Vaikeutta tehtävään toi myös se, että markkeeraus tuli viistosti ojan yli. Markkeerauspaikka tehtiin koirille ensin tutuksi niin, että koirakko katsoi paikoillaan heiton, joka myös noudettiin heti. Sen jälkeen koiraa seurautettiin jonkin matkaa, ja sama markkeeraus katsottiinkin nyt koira sivulla seuraten. Seuraamista jatkettiin vielä vähän matkaa damin putoamisen jälkeen, ja sitten otettiin vastakkaisesta suunnasta pitkä damipyssyllä ammuttu 1-markkeeraus ylös. Viimeiseksi sitten muistilla ojan yli seuraamisen aikana heitetty markkeeraus ylös. Kuten arvata saattaa, laukaukset kuumensivat Linusta jonkin verran, mikä heijastui työskentelyyn. Toiseen markkeeraukseen lähtiessä Linus päästi myös sen p*rkln intovinkaisun - tähän Esallakaan ei oikein ollut mitään kikkakolmosta, mutta vinkaisu oli kuulemma vielä sen verran pieni, ettei se voittajaluokassakaan haittaisi, kunhan ei siis tuosta pahene. Täytyypi nyt miettiä, alanko tuohon puuttua kutsumalla Linuksen vinkaisun jälkeen takaisin - silläkin uhalla, että noutohalu kärsii (tosin markkeerauksissa se ei liene ongelma, mutta haussa sen sijaan voi olla...). Ekan ojan yli tulleen markkeerauksen Linus sai ylös, mutta pitkän damipyssyllä ammutun Linus markkeerasi liian lyhyeksi, joten jouduin juoksemaan pellon toiseen laitaan ja näyttämään damin. Saihan se sen sitten ylös. Muistidamia haki jonkin aikaa ojan takana, mutta löysi ilman apuja. Tämä harjoitus muistutti, että eihän me treenata laukauksien kanssa juuri ollenkaan, vaikka oma damipyssykin tuli hankittua jo pari vuotta sitten! Eipä ihme, että koetilanteet kuumentavat ukkoa! No, tähän tulee korjaus heti seuraavista treeneistä lähtien, ja laukauksista tehdään sen verran arkista hommaa, että ne eivät kuumenna Linusta kokeissa sitten toivon mukaan ainakaan yhtä paljon. Markkeeraukset seuraamisesta myös treeniohjelmaan, samoin markkeerauksista luopuminen! Positiivista muuten oli, että Linus seurasi hiljaa muiden koirakoiden suorittaessa tätä tehtävää :)

Koska edellinen tehtävä oli laukauksineen ja damipyssyineen ollut hieman kuumentava, viimeisenä tehtävä oli rauhallisempi muistitehtävä ojan ja edellisen markkeerauksen putoamispaikan yli. Paikka tehtiin koiralle tutuksi marssimalla linja koiran kanssa yhdessä ja heittämällä koiralle pari muutaman metrin noutoa ennen kuin dami jätettiin paikoilleen. Koira seurautettiin takaisin lähetyspaikalle ilman hihnaa, ja Esa tarkkaili samalla koiran seuraamista. Linus suoriutui tehtävästä hyvin, vaikka ylitti ojan hieman vinosti. Muisti kuitenkin pelitti pitkän päivän päätteeksi hyvin! Esa korosti, että harjoitukset kannattaa aina aloittaa rauhallisemmalla harjoituksella, esimerkiksi maltti- tai muistitehtävällä, ja samoin myös lopettaa rauhallisempaan tehtävään, jotta koiralle jää treeneistä rauhallinen kuva.

Rasmuskin oli Valkeakoskella mukana, tosin ukkeli sai tyytyä lähinnä talonvahdin rooliin eteisessä. Rasmuskin pääsi kuitenkin päivän päätteeksi tekemään muutaman muistinoudon, ja viereisellä pellolla ojan takana vuoroaan odottelevat koirakot toimivat hyvänä häiriönä. Myös pellolla olevat vieraiden koirien ja damien hajut toivat Rasmukselle toivottua lisähäiriötä, mutta ukkeli suoriutui kaikista muistinoudoista hyvin. Lopuksi katseltiin vielä muiden noutopuuhia pellon laidalla, hyvää malttitreeniä tämäkin.

Esan koulutusfilosofia vastasi melko paljon omaani, ja vaikka paljon mukana olikin ihan tuttua perusperusjuttua, niin muutamia ideoita sain myös tuleviin treeneihin, Rasmustakin ajatellen. Esimerkiksi hakuun voi pyrkiä saamaan pitkäkestoisuutta tekemällä saman treenikerran aikana useita (helpohkoja) hakuruutuja, ensin paikassa A, sitten paikassa B ja lopulta paikassa C. Ja jos kaksi koiraa tekee parihakua, avustaja voi olla alueella ja täyttää toisen koiran jo noutamat paikat, jotta nuorelle koiralle ei jää tyhjiä paikkoja. Ensi kerralla treeniohjelmassa on ohjaukset, ja niihinkin saatiin jo muutamia kivoja vinkkejä. Linuksen kanssa on nyt syytä keskittyä pitkien (100m ->) suorien linjojen vahvistamiseen, linjojen on siis pysyttävä suorina, vaikka matkalla olisi jos jonkinlaisia maastoesteitä. Matkalla voi olla myös muita häiriöitä, esim. hajujälkiä, muita dameja, riistoja.

Kiitokset vielä Esalle mukavasta koulutuksesta, Annalle ja Villelle päivän järjestelyistä ja kaikille mukanaolleille treeni- ja juttuseurasta!

Eilen sulateltiin Valkeakoskella saatuja oppeja, mutta tänään tokoiltiin taas, tällä kertaa raksalla. Linus teki ruutua, ohjattua noutoa, luoksetuloa ja kaukokäskyjä. Ruudussa ei oikeastaan ollut mitään huomautettavaa, kerran taisi ennakoida maahanmenoa. Loppuosaa ei otettu tällä kertaa ollenkaan. Monta kertaa olen vannonut, etten enää harjoittele ohjattua hämärässä, mutta taas sitä piti ottaa, vaikka oli jo aika pimeä. Ensin pari kertaa oikeaa kapulaa, sujui ihan hyvin (tälle puolelle pihavalot riittivät). Sitten vasenta, jota Linus ei sitten huomannut pimeässä ollenkaan vaan luuli minun ohjaavan sitä samalla suunnalla olevaan ruutuun, höh! No saatiin sitten uudelleen motivoiden hyvä suoritus myös. Mutta jos nyt muistaisi, että ohjattua treenataan vaan valoisaan aikaan, niin ei sekoiteta koiraa turhaan, Linus kun nuo suunnat kuitenkin osaa hyvin. Luoksetulossa otettiin ensin pelkkä seisominen, pysähdys oli upea, pallopalkka! Sitten seisomisesta maahanmeno, myös hieno. Linus on nyt jotenkin tajunnut homman idean ja löytänyt luoksetuloon melko optimaalisen vauhdin, sillä se ei ole enää sellaista "hullunkiiltosilmissä"-laukkaa mutta ei myöskään mitään ravailua. Lopuksi vielä pelkkä seisominen ja sekin oli hyvä! Viimeisenä liikkeenä otimme kaukoja, ensin kisanomainen sarja lähinnä nopeutta harjoittaen, sitten istu-seiso-istu- ja maahan-seiso-maahan-sarjoja pitkältä matkalta. Voi kun kokeissa tekisi yhtä kivasti, mutta siellä kierrokset ja palkkaamattomuus ottavat aina osansa. Rasmuksen kanssa otettiin avoimen liikkeistä seuraamista, luoksetuloa, liikkeestä jäämiset, nouto ja kaukoja. Seuraamisessa otettiin lähinnä käännöksiä, joista heti palkka. Innokasta menoa oli! Luoksetulon pysäytys toimi hienosti, joten otettiin se vain kerran. Liikkeestä jäämiset muuten ok, mutta seisomisessa kääntyi taas kerran perääni, kun naapurin pihalta lähti mönkijä ja R taisi hetkeksi unohtaa, mitä oli tekemässä. Seisomista hiottiin siis jälleen erikseen. Nouto oli ok. Kaukoissa hiottiin tekniikkaa ensin läheltä, ja lopulta pylly pysyi paikoillaan ilman ylimääräisiä pyörähdyksiä pidemmälläkin matkalla. Kotona takapihalla otettiin sitten vielä hyppy, ensin kokonaisena liikkeenä, sitten toinen toisto, jossa palkkasin myös istumisesta. Hienot ja ilmavat hypyt takaisinpäin myös ja niistä tietenkin jättipalkka!

17.1.2009 Tirpat hukassa...

...mutta ei kauan! Lauantaipäivän ohjelmassa meillä oli riistahakutreenit Eurassa kirpakassa pakkassäässä, taisi mittari lähennellä pariakymmentä. Kauan eivät tirpat ja pupu kuitenkaan joutuneet metsässä vanhenemaan (tai jäätymään), kun poikakolmikko Linus, Sakke ja Rasmus pääsivät asialle. Katin kanssa suunnittelimme tiheään mäntymetsikköön ja sen takana aukeavaan kivikkoiseen rinteeseen suurin piirtein plus-merkin mallisen hakualueen. Kauimmat riistat olivat reilun sadan metrin päässä, pari riistaa korkeiden kivien päällä ja muut enemmän tai vähemmän piilossa. Riistoina yksi pupu, tavi ja telkkä, kolme lokkia ja neljä varista. Pari varista oli kyllä jo parhaat päivänsä lennelleet... Linus pääsi ruutuun ekana, hommaa motivoitiin viemällä pari kauimmaista riistaa koiran nähden ja ampumalla lähetyspaikalta damipyssyllä laukaus. Linus teki tosi, tosi kivaa ja laajaa hakua, palautti vauhdikkaasti ja luovutukset olivat siistejä sivulla rauhallisesti istuen, lukuunottamatta yhtä öklö-varista, jonka ukko sylkäisi varpailleni ilmeellä "Siinä on - pidä raatos!" Ja lintu kyllä haiskahtikin jo pahemman kerran. Etualalla olleella pupulla roikkui vähän aikaa, mutta toi sen muuten ongelmitta. Linuksen noudettua neljä riistaa, motivoitiin uudelleen ampumalla taas laukaus hakualueelle, samoin seitsemännen noudetun riistan jälkeen. Loppua kohden pysähtyi pari kertaa kyselemään neuvoja, mutta kun niitä ei herunut jatkoi hommia itse. Yhteensä Linus nouti 8/10 riistaa, ei valittamista :) Pari lokkia jäi noutamatta. Sakke pääsi hakuun vielä ennen Rasmusta ja teki myös mukavasti hommia, hieno nähdä, kuinka paljon Sakke on parin vuoden aikana kehittynyt!

Rasmus puhkui intoa ja Katin täyttäessä ruutua veteli syvään henkeä ja haisteli ilmaa nenä pystyssä oikein hartaasti. Myös Rasmukselle ammuttiin ennen lähetystä laukaus alueelle. Ukko syöksyi sata lasissa hommiin, ja kuten vähän olin osannut aavistellakin, riista näytti motivoivan pikkumiestä aivan eri tavalla kuin tavallisten damien etsiminen. Homma näytti alusta asti aivan erilaiselta, ja riistoja tuli ruudusta nopeaan ja tasaiseen tahtiin. Ekana löytynyt pupu tipahti parin metrin päähän minusta, kun Rasmulla taisi olla kova kiire takaisin hommiin, mutta tähän en puuttunut sen kummemmin, sillä tarkoituksena oli nimenomaan saada haku taas pelittämään toivotulla tavalla. Toinenkin riista putosi varpailleni, mutta ihmekös tuo - viimeiset riistatreenit meillä on ollut ties koska... Homman edetessä luovutuksetkin paranivat ja suurin osa riistoista tuli käteen asti. Kerran lähetin Rasmun vähän huolimattomasti, ja se jäi ruudun etuosaan pyörimään ja tuli pois vähän sen oloisena, että mitä mun pitikään tehdä. Uusintalähetyksellä syöksyi kuitenkin miljoonaa taas alueelle. Lähetyksissä kannattaa siis olla huolellinen! Rasmuakin motivoitiin ampumalla alueelle uudestaan kolmannen ja seitsemännen noudetun riistan jälkeen, ja yhteensä pikkumieskin toi 8/10 riistaa. Hieno homma! Nyt haku näytti siltä kuin sen haluankin näyttävän - Rasmuksen haulta :) Pari ruutuun jäänyttä lokkia haettiin Rasmun kanssa yhdessä, ja ukkeli oli niiiin ylpeä kun se löysi ITSE lokit ilman mitään käskyjä. Katillekin toista lokkia käytiin esittelemässä korvat päätä myöden ja silmät sirrillään :) Ennen autoon menoa otettiin tiellä vielä vähän kanto- ja luovutusharjoittelua pupulla, ei ongelmia - täytyy vaan riistallakin treenailla noita luovutuksia koekauden lähestyessä.

Ai niin, torstaina Rasmu kävi taas Calenduliassa Sarin hoidossa. Tunti hierontaa ja jalkojen venytystä ja vanutusta. Rasmus nautti täysillä, mutta lantion kipeät paikat saivat ukkelin kiemurtelemaan - edelleen sieltä niitä jumipaikkoja löytyi. Lopuksi Rasmu sai vielä vartiksi magneettikenttäloimen selkäänsä, ja sen alla R vetelikin sitten hirsiä ihan täysillä, taisi tehdä hyvää. Magneettikenttähoidot ovat kuulemma Suomessa ainakin koirapuolella vielä aika harvinaisia, hoitomuoto on tullut Suomeen Saksasta ja sitä on aluksi käytetty hevospuolella. Saapi nähdä, auttoiko. Tilannetta edelleen seuraillaan ja kuukauden päästä käydään ehkä taas uudelleen.

14.1.2009 Tokoilua takapihalla

Pahalta näyttää... Kuulumisia-osiomme on todellakin muuttumassa treeniblogiksi, mutta eiköhän nämä merkinnät tästä vähene, kun lukukausi pyörähtää kunnolla käyntiin ja työkiireet alkavat tosissaan painaa taas päälle. Tänne on vaan niin kiva kirjoitella: pysyy kärryillä koirien edistymisestä ja treenien kulusta - eipä tule sitten toistettua ihan samaa kaavaa joka treenikerralla. Ja ilmeisesti näistä treenijutuista, varsinkin nome-sellaisista, on ollut hyötyä muillekin - kiitoksia vaan niille muutamille mukavaa palautetta lähettäneille! :)

Tänään iltapäivällä tokoiltiin tällä nykyisellä takapihalla niitä liikkeitä, mitä siellä nyt mahtuu tekemään. Rasmuksen kanssa aloitimme hypyllä, ja ekalla toistolla ponnisti taas esteestä vauhtia takaisinhypyssä (normaali estekorkeus). Jätin sitten R:n muutaman kerran esteen taakse istumaan ja kutsuin siitä sivuille, nyt ei ponnistanut enää kertaakaan. Ongelmana näyttää olevan nyt se, että ukkeli istuu aivan liian lähelle estettä ja siitä on hankala hypätä sitten takaisin ilman ponnistamista. Onneksi ylemmissä luokissa ei näitä hassuja hyppyjä enää ole! Viimeisenä otimme vielä liikkeen kokonaisena, nytkään eivät takajalat osuneet esteeseen, hyvä, hyvä! Ekaa kertaa ikinä kokeilimme myös voittajaluokan hyppynoutoa, ja varmistelin takaisinhyppyä laittamalla ylimääräiset laudat nojalle esteen molemmin puolin, ja toistamalla hyppy-käskyn Rasmuksen otettua kapulan suuhunsa. Ja hyppäsihän tuo, tosin ekalla kerralla esteen vierestä lautojen yli... Toisella kerralla sujuikin sitten jo mallikkaasti ja kolmannella toistolla Rasmus suoritti liikkeen moitteetta eikä tarvinnut enää toistettua "hyppy"-käskyäkään. Liikkeestä maahanmenossa ei ongelmia, palkka nopeasta pysähdyksestä heti. Liikkeestä seisomisessa Rasmus pysähtyi hyvin, mutta kääntyi perääni, joten kertasimme erikseen tuota paikalla seisomista ja liikkeen loppuperusasentoa myös. Lopuksi otimme vielä uudelleen liikkeen alusta, ja nyt palkka heti nopeasta seisahtumisesta. Tahallani seurautin myös ekstrapitkän matkan ennen "seiso"-käskyä, viime kokeessa kun ennakoi seisahtumista. Kaukoissa kertailimme taas sitä tekniikkaa lähietäisyydeltä, pylly kun pakkasi taas pyörähtelemään pitkällä matkalla. Lopuksi otimme vielä metallinoudon, ekalla toistolla Rasmus epäröi ylösottoa hetken ja aikoi ensin ottaa kapulan laipasta suuhun, mutta valitsi kuitenkin itse oikean nouto-otteen. Toisella kerralla ylösotto olikin sitten jo nopea, mutta palautusvauhti ravia. No, tuota ehtii kyllä korjaamaan vielä...

Linuksen kanssa aloitimme hyppynoudolla, ei ongelmia. Sitten idaria, jota näimmä olikin syytä harjoitella, seisominen oli nimittäin taas täysin hukassa, ja ukko tarjosi vaan istumista. Seisomista palauteltiinkin sitten mieleen tovi ja saatiinhan se onnistuminenkin lopulta, pitäisi ketjuttaa noita eri asentoja enemmän eikä treenata jokaista vaan erikseen. Seuraamisosiot, istuminen ja maahanmeno ok, ja viimeiseksi otin vielä yhden seisomisen, joka meni hienosti. Tunnarissa tällä kertaa vuorossa ympyrä, täysillä kapuloille, hyvää työskentelyä ja oikea löytyi :) Nyt pojilla tiedossa parin päivän treenitauko ennen viikonlopun nomeiluja. 

13.1.2009 Tiistaitokot

Viikonlopun nomeilujen jälkeen tänään oli tokon vuoro. Illalla käväisimme poikien kanssa koulun nurmikentällä (kyllä, nurmikentällä, täällä ei ole nimittäin enää yhtään lunta) ja vaikka piha onkin hyvin valaistu, oli niin pimeää ja märkää, että oli pakko ottaa auton valot avuksi. Linuksen kanssa otimme tällä kertaa ohjattua noutoa, ruutua, luoksetuloa, tunnarin ja kaukoja. Ohjatun aloitimme suuntien harjoittelulla, ensin merkiltä kertaalleen oikeaan ja vasempaan, sitten vielä yksi toisto vasempaan, ei valittamista. Sitten otimme pelkkää merkkiä - lopultakin olen saanut noiden oranssien kartioiden kavereiksi keltaisia ja jopa yhden sinisen ämpärin! Yritän viilata tällä hetkellä tuota merkin paikkaa niin, että Linus menisi merkin taakse kohtisuoraan minua vastapäätä. Hyvinhän se merkille menee, mutta jää yleensä sen eteen tai viereen. Lopuksi vielä hienosta merkille menosta nouto palkaksi ja sitten vielä kertaalleen pelkkä merkki. Luoksetulossa otin ensin pelkän seisomisen pallopalkalla, tässä olen palannut suulliseen käskyyn, joka loppujen lopulta tuntuu toimivan Linukselle parhaiten. Sitten seisomisesta pysäytys maahan, ja lopuksi vielä alkuosa ja pysäytys seisomaan. Kerran kävin myös palkkaamassa paikallamakuusta. Kaikki pysäytykset olivat hienoja, ja nyt Linus ei enää kertaakaan sekoittanut seisomista maahanmenoon. Ruudussa otimme aluksi myös pelkkää merkkiä, sitten merkin kautta ruutuun molemmista suunnista. Ruutuunmenot olivat tosi hienot, täyttä laukkaa etuovesta sisään ja nopeat pysähdykset, kunhan vaan itse muistan kisoissakin olla tarpeeksi nopea. Pikkasen ajautui oikeaan takakulmaan, mutta pysyi kuitenkin joka kerralla nauhojen sisäpuolella. Välillä palkkasin seisomisesta (myös viiveellä), välillä maahanmenosta. Viimeiseksi vielä ruudun loppuosaa. Ruudun jälkeen olikin sitten hyvä ottaa tunnari, kun ukko kävi jo oikein kierroksilla - vastasipahan kisamaista tunnelmaa! Vaihtelun vuoksi laitoin kapulat jonoon, yhdeksän väärää + oma, joka oli jonon neljänneksi viimeinen. Vaikka kierrokset olivat juuri olleet taivaissa, Linus pystyi kuitenkin hienosti rauhoittumaan tunnarityöskentelyyn ja oikea kapula löytyi vaivatta. Viimeisenä liikkeenä otimme kaukoja, joissa edelleen pientä etenemistä, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Linuksen kanssa taidan tällä hetkellä keskittyä vain kaikkien liikkeiden osaamisen ylläpitämiseen, vaikka ainahan noissa kaikissa jotain viilattavaakin löytyy...

Rasmuksen kanssa teimme ruutua, avo-luoksetuloa, noutoa, paikallamakuun alkua ja loppua sekä kaukoja. Ruutua otimme muutaman kerran pallolla motivoiden ja kerran sokkonakin. Taidan kuitenkin tuossa ruudun opetuksessa siirtyä kosketusalustaan, sillä sen avulla uskoisin liikkeestä tulevan koiralle varmempi. Luoksetulossa taisi takanani olevat autonvalot häikäistä Raata pahemman kerran, sillä pysäytysmerkkini eivät tällä kertaa oikein tehonneet. Lopulta saatiin kuitenkin onnistunutkin pysäytys, ja pari läpijuoksuakin tehtiin ennakoimisen ehkäisemiseksi. Nyt ei muuten ollut paikallaistumisen tai lähdön kanssa ongelmia, hyvä, hyvä! Noudossa ei huomautettavaa, vaikka häiriönä oli toisella puolella yksi oranssitötsä, toisella puolella kentällä pyörinyt muovipussi ja taustalla ruutu nauhoineen. Maahanmenon alkua ja loppua otettiin lähinnä loppuperusasennon ennakoinnin ehkäisemiseksi, kaikki toistot ok, Rasmus ei ennakoinut kertaakaan. Kaukoissa Rasmus taas pyöräytti pitkällä matkalla pyllyä aavistuksen eteenpäin, ja vaikka tuosta ei lähde kuin puoli tai korkeintaan yksi piste tuomarista riippuen, hioimme kuitenkin tekniikkaa lähietäisyydeltä ja siitä se toimikin ihan hyvin. Kovasti jo syyhyttää Rasmuksellekin alkaa opettaa noita voittajan liikkeitä enemmänkin, mutta yritetään nyt ensin saada se TK2, jottei pojun pää mene ihan sekaisin. Harmittavasti Satakunnan toko-kokeet ovat vaan jo täynnä aina huhtikuulle asti, joten saapi nähdä, milloin seuraava koepaikka irtoaa.

Pitäisiköhän perustaa oikein treeniblogi, hhmmm...

11.1.2009 NOMEtus jatkuu

Koska arkisin ei vielä paljon töiden jälkeen ehdi nomea treenailla pimeän tullessa niin äkkiä, viikonlopuista on otettava kaikki irti. Niinpä nomeilimme myös tänään Katin ja Sakken kanssa meidän raksan viereisillä pelloilla, niitä siellä riittää joka suuntaan. Lenkin jälkeen suurimmat höyryt oli päästetty, ja Rasmus pääsi tällä kertaa hommiin ekana - teemana markkeeraukset, muistinoudot ja jälki. Ensin teimme yhden muistinoudon pellon laitaan, ja Rasmuksen noudettua sen, vein damin vielä samaan paikkaan muistiin. Sitten siirryimme toiselle pellolle, jossa teimme muutamia pitkähköjä ykkösiä hajustetulle alueelle, ja välillä otimme ennen markkeerauksen noutoa myös pellon ja metsän reunasta muistidamin ylös, jotta saimme markkeerauksiin vähän viivettä. Rasmuksen noutaessa muistidamia ensimmäistä kertaa ihmettelin, pätkiikö muisti todella pahasti vai miksi ukko alkoi tehdä hakua metsän puolella noin 10-20 metrin päässä damista. No, syy selvisi pian: juuri kun olin aikeissa pillittää Rasmuksen pois metsästä, aivan damin vierestä ampaisi pellolle metsäjänis, Rasmus tietenkin syöksähti perään, itse en tajunnut tehdä mitään. En edes muista, huusinko "ei" tai "Rasmus", mutta joka tapauksessa Rasmus pysähtyi pellon laitaan katsomaan jäniksen menoa, mietti hetken ja muisti, että "ai niin, damiahan täältä oltiin hakemassa", löysi damin ja palautti! :) Melkoinen suoritus, mutta eihän noutajan kuulukaan olla elävästä riistasta kiinnostunut tai siis ei ainakaan pitäisi olla ;) Puppeli jäi kuitenkin Rasmusta selvästi vaivaamaan, sillä seuraavalla kerralla jänön jäljet olivat paljon kiinnostavammat kuin muistidami, ja jouduin lähettämään uudelleen. Lopuksi otimme yhden kakkosmarkkeerauksen myös ja Rasmus selvitti sen hienosti, mielestäni käytti nenäänsäkin nyt paremmin eikä etsinyt vain silmillään. Siirryimme takaisin toisen pellon laitaan ja otimme sinne aluksi jätetyn muistidamin ylös, Rasmus muisti damin paikan hyvin, nyt en myöskään auttanut itse pillillä. Viimeisenä harjoituksena Kati veti vielä pitkän jäljen variksensiipidamilla, tarkoituksena kehittää nenänkäyttöä ja itseluottamusta: Rasmus jäljesti melko tarkasti ja näytti käyttävän nenäänsäkin hyvin. Palkaksi Rasmus sai tänään vähän repiä dameja ja tehdä paukkunoutoja ja muutenkin pidettiin hauskaa! Eiköhän tämä tästä...

Linukselle ja Sakkelle suunniteltiin sitten samalle pellolle ristiharjoitus. Molemmille tosin ensin jätettiin muistidamit odottamaan noutajaansa treenien päätteeksi. Veimme siis motivoidusti paljon dameja pellon oikeaan ja vasempaan laitaan sekä keskelle peltoa ristin muotoon. Oikeaan laitaan olivat tulleet R:n markkeeraukset ja vasempaan R:n muistit, ja siellä häiriönä oli myös ne jänöpupun jäljet. Vuorotellen lähetimme sitten poikia näihin kolmeen paikkaan, välillä myös niin, että toinen lähti toisen vielä palauttaessa omaa damiaan. Välillä lähetimme myös suoraan eteen, pysäytys keskellä peltoa ja siitä lähetys oikealle tai vasemmalle pellon laitaan. Hauska harjoitus! Linus totteli pillipysäytyksiä aivan upeasti, mutta sivusuunnat olivat pitkällä matkalla vähän hakusessa, niitä on syytä seuraavilla treenikerroilla vahvistaa. Linja meni ihan ok, pientä epäröintiä tosin alkoi olla useiden toistojen ja pysäytysten jälkeen. Ristiharjoituksen jälkeen teimme kummallekin vielä yksitellen meille ihan uudenlaisen linja-/lähihakuharjoituksen. Koirien näkemättä kävimme piilottamassa kahden pellon väliin jäävään kapeaan metsäkaistaleeseen seitsemän pentudamia. Sitten koiran kanssa yhdessä vietiin metsäkaistaleen takana olevalle pellolle muistidami. Ensimmäisellä kerralla koira lähetettiin suoraan ekalta pellolta metsänkaistaleen läpi hakemaan muistidami. Dami vietiin koiran kanssa yhdessä takaisin paikoilleen, mutta tokalla lähetyksellä koira pysäytettiinkin metsään lähihakuun. Linus kuunteli hyvin pilliä, teki hyvin lähihakua ja löysi nopeasti yhden pentudamin. Sitten Kati kävi vielä motivoimassa metsän takana, ja kolmannella lähetyksellä koira taas suoraan metsän läpi takana pellolla olevalle damille - nyt siis haasteena saada koira hajustetun metsän läpi, josta se äsken oli löytänyt damin. Linus suoriutui tehtävästä hyvin - kivaa vaihtelua!

10.1.2009 NOME-koulutuspäivä Salossa

Lauantaina ohjelmassa oli Salon seudun tollerien NOME-koulutuspäivä Perniössä. Mukana oli monta vanhaa tuttua, mutta myös uusia innokkaita tollerinomistajia, hieno homma! Pakkasta oli juuri sopivasti eli iltapäivällä ei enää ollenkaan ja aurinkokin lämmitti hakkuuaukean laidalla koko päivän. Rasmuksen kanssa osallistuimme Sanna Rantasen vetämään nome-ryhmään, ja teimme harjoituksia yhdessä Mikon ja Nuuskun sekä Satun ja Jaden kanssa. Ensin jokaiselle koiralle tehtiin vuorollaan muistinouto metsätien varteen, ja samaan paikkaan jätettiin muistidami, joka noudettiin kaikkien muiden harjoitusten jälkeen autoille palatessa. Muistinoutojen jälkeen siirryttiin eteenpäin metsän ja hakkuuaukean laitaan, johon tehtiin koirille kolme muistipaikkaa linjojen harjoittelua varten: helpoin suoraan metsätielle, toinen metsän puolelle pientä, mutta jyrkähköä pengertä ylös, ja kolmas vaikein vastakkaiseen suuntaan metsään, kaatuneen puun rungon etupuolelle. Aluksi damit vietiin muistipaikoille koirien kanssa yhdessä, Rasmuksen kanssa veimme damin ensin kaatuneen puun rungon luokse, mutta emme kuitenkaan suoraa linjaa, vaan metsäautotietä pitkin kaartaen. Jokainen koira nouti omasta paikastaan damit vuorotellen niin, että vaikeimpaan muistipaikkaan viety dami otettiin ylös ensin, ja helpompaan noutoon tulikin sitten enemmän viivettä. Seuraavalla kahdella kierroksella vaihdettiin paikkoja ja noutojärjestystä, ja nyt avustaja vei damin koiran nähden. Rasmus suoriutui näistä motivoiduista linjoista oikein hyvin.

Linjaharjoitusten jälkeen harjoittelimme ensin markkeerauksia ja sitten yhdistimme markkeerauksen ja ohjauksen. Ensin jokainen koira nouti vuorollaan lyhyehkön 1-markkeerauksen hakkuuaukealta, toisella kierroksella matka oli vähän pidempi ja lähetys tapahtui metsätieltä. Lopuksi heitettiin 1-markkeeraus samaan paikkaan muistiin, mutta ennen sitä otimme rinteestä tutusta muistipaikasta ohjauksen ja sitten vasta markkeerauksen muistin avulla ylös. Rasmus suoriutui näistäkin harjoitteista hyvin, pysyi rivissä hyvin paikoillaan ja oli hiljaa. Markkeerauksissa etsi mielestäni taas jonkun verran silmillään, dami oli onneksi mustavalkoinen, eikä erottunut kovin hyvin osittain lumisesta ja kumpuilevasta maastosta. Lopuksi teimme vielä 2-markkeerauksen niin, että eka heitto tuli samaan paikkaan kuin ykkösetkin ja toinen heitto metsätienpenkkaan. Myös markkeeraukset sujuivat Rasmukselta hyvin. Autolle palatessamme otimme vielä muistidamin ylös, Rasmus otti hyvin linjaa damille asti, lähihakupillitys, mutta Rasmus lähtikin samantien luokseni ilman damia - ja sitten vanha tuttu ongelma eli R ei sitten enää lähtenyt noutoon, "kun eihän siellä äskenkään mitään näkynyt". Niinpä motivointi uudelleen ja onnistunut suoritus. Päivän harjoituksista jäi oikein hyvä mieli, vaikka viimeinen tehtävä harmittavasti jouduttiinkin uusimaan. Tehtävät olivat kuitenkin kaiken kaikkiaan Rasmukselle tällä hetkellä sopivan helppoja ja tarpeeksi motivoituja. Rasmuksen kanssa on jatkossa keskityttävä erityisesti nenänkäyttöharjoituksiin, itseluottamuksen ja sitkeyden kehittämiseen ja lähihakupillityksen vahvistamiseen. Ja tietenkin muistettava se MOTIVOINTI!

Linuskin pääsi mukaan nome-päivään, mutta Linuksen mielestä päivä oli kyllä aika tylsä: ukko sai tehdä vain passiivihommia eli katsella kun Onni, Sakke ja Sanni tekivät hommia. Välillä olimme aika provosoivastikin markkeerauksiin ja ohjauksiin lähtevän koiran vieressä niin, että Linus oikeasti luuli pääsevänsä pian noutamaan, ja välillä seurautin Linusta ilman hihnaa ikään kuin suorituspaikalle, mutta ukko ei siis koko päivänä päässyt noutamaan yhtään mitään. Linus oli koko päivän oikein nätisti ja hiljaa (saldona vain muutama aivan pieni vinkaisu) - erittäin onnistuneet treenit!

Kiitokset Viville päivän järjestämisestä ja tietenkin kouluttajillemme Sannalle ja Heidille uusista treenivinkeistä! Katille ja Sakkelle myös kiitokset kyydeistä ja matkaseurasta :)

Kuvia Nannan ja Nuuskun sivuilla (© Mikko Ahti)

8.1.2009 Pakkastokoa

Arki on taas alkanut ja siinä samalla myös maneesitokot ovat pyörähtäneet käyntiin. Maneesivuorohan meillä on harmittavasti vain joka toinen keskiviikko, mutta tavoitteena olisi nyt keväällä ehtiä treenailla sekä tokoa että nomea pari kertaa viikossa niin, että lepopäiviäkin jää sopivasti. Ennen kisoja treenimäärä saattaa tosin muuttua suuntaan jos toiseen ;) Eilen pakkanen verotti tokoilijoita melko lailla, ja minäkin päätin ottaa mukaan vaan Rasmuksen ettei toisen koiran tarvitse kylmässä hytisten odotella omaa vuoroaan. Onneksi saimme sentään Hennan, Blondin ja Jessin sekä Annan göötteineen treenikavereiksi. Rasmuksen kanssa treenailimme tällä kertaa paikallaistumista, noutoa, hyppyä, kaukoja, luoksetuloa ja seuraamista. Aloitimme paikallaistumisen harjoittelulla luoksetulon yhteydessä eri etäisyyksillä, ja Minna huuteli samalla "käsky"-sanaa. Rasmus pysyi hyvin paikoillaan, ei noussut kertaakaan seisomaan eikä ennakoinut myöskään Minnan käskyistä. Noudon otimme vain kerran, ja koska se sujui perusasentoa myöten kympin arvoisesti, vaikka häiriötä ympärillä oli paljon, lopetimme yhteen toistoon. Hypyn otin varmuuden vuoksi melko matalana ensin, ja palkkasin sekä esteen takana istumisesta että takaisinhypystä. Toinen toisto normaalilla estekorkeudella, ei ongelmia, vaan Rasmus hyppäsi todella ilmavasti eikä takajaloilla ponnistamisesta tai muusta epäröinnistä ollut tietoakaan :) Hieronta on ilmeisesti tehnyt tehtävänsä! Kaukoja harjoittelimme myös niin, että takana oli paljon häiriötä, nämäkin sujuivat hyvin eikä talvitakkikaan häirinnyt ukkoa yhtään. Luoksetulon pysäytyksen otin vain kerran pallopalkalla, ja lopuksi otimme vähän seuraamista - kontakti pysyi mainiosti, vaikka pujottelimme aivan lähietäisyydeltä ihmisten välistä ja melkein toisen koiran hännän päältä. Häiriönkestävyyttä on ainakin tokossa tullut siis lisää, mutta kisamaisia tilanteita on syytä vielä harjoitella enemmän.

Tiistaina pojilla olikin sitten lepo- tai oikeastaan hemmottelupäivä. Ensin iltapäivällä teimme nimittäin pitkän, puolitoistatuntisen lenkin (Festonia en tosin näin pitkälle lenkille uskaltanut ottaa mukaan), ja sen jälkeen illalla Henna tuli taas poikia hieromaan. Tällä kertaa hieronnasta pääsivät nauttimaan Feston ja Linus, tai no Feston oli kyllä vähän hankalampi asiakas jälleen ;) Rasmuskin olisi ollut kovasti valmis Hennan hellään käsittelyyn, mutta sai tällä kertaa tyytyä vain rapsutuksiin, vaikka niin kovasti Hennaa yrittikin pusuilla lahjoa :) Rasmushan oli juuri perjantaina hierojalla Calenduliassa, ja uusintakäsittely on tiedossa ilmeisesti ensi viikolla.

Rasmus 5.1.2008

6.1.2009 Linus valmennukseen

Hiphei! Sähköposti toi tänään mukavia uutisia: Linus on valittu yhdessä yhdeksän muun tollerin kanssa Novascotiannoutajat ry:n NOME-valmennustiimiin. Ensimmäinen koulutuskerta on vajaan parin viikon päästä Valkeakoskella, ja tiimi kokoontuu eri puolilla Suomea noin kerran kuukaudessa. Kouluttajana toimii muutamalla ensimmäisellä kerralla hallitseva Euroopan mestari Esa Valkonen, joten odotan saavani paljon, paljon eväitä matkalle kohti voittajaluokkaa ja samalla myös vinkkejä Rasmuksen kanssa etenemiseen. Mahtava juttu! 

5.1.2009 Ohi on!

Treenitauko nimittäin! Ennen pitkäkestoisempia ja rankempia treenejä koirat on kuitenkin saatava hyvään kuntoon, joten perjantaina Rasmus pääsi eläinkeskus Calenduliaan ELH Sari Kivilähteen hierottavaksi. Hennahan kävi nyt loppuvuodesta hieromassa poikia pari kertaa ja löysi Rasmuksen selästä pari kipukohtaa - halusin vielä varmistaa, että kyse ei ole mistään vakavammasta. Myös Sari löysi Rasmuksen selästä nuo kipupisteet: lannerangassa oli pari kipeää kohtaa, jotka ovat vaikuttaneet Rasmuksen takajalkojen ja selkälihasten käyttöön. Sarin mielestä huolissaan ei kuitenkaan tarvitse olla, ilmeisesti kipupisteet ovat tavallisten kasvukipujen tai ehkä kylmettymisen seurausta. Tilannetta seuraillaan, ja tarvittaessa käymme Sarin hoidossa vielä uudelleenkin. Tukihoidoksi Rasmukselle määrättiin kuuden viikon Cartivet-kuuri. Hieronnan aikana juttelimme Sarin kanssa Rasmuksesta, ja kun kerroin Rasmuksen häiriöherkkyydestä, Sari ehdotti, että kokeilisimme siihen kuuriluontoisesti kauranverso- ja kukkauutteita. Näistä on kuulemma ollut monelle kisakoiralle hyötyä, joten eipä se ota jos ei annakaan. Mitkään näistä ravinnelisistä tai luontaistuotteista eivät sisällä doping-aineita, joten siinäkin mielessä voimme niitä huoletta kokeilla :) Samalla tilasin Sarin kautta Festonia varten Back on Track -makuualustan, saapi nähdä tuleeko pojille kisa, kuka siihen ehtii ensimmäisenä!

Viikonloppuna saimme valitettavasti Festonin Tiina-kasvattajalta suruviestin: Festonin sisko Feli (Waterfox Felicia) oli joulun aikaan nukutettu ikiuneen proteiinin imeytymishäiriön takia. Sairaus on tollereilla erittäin harvinainen - tiedossa ei ole yhtään vastaavaa tapausta rodussa. Proteiinin imeytymishäiriö on kuulemma yleistyvä sairaus vehnäterriereillä ja niillä sitä kutsutaan nimellä PLE/PLN eli proteiinikato suoliston/munuaisten kautta (linkin artikkelista huomasin muuten, että IBD voi myös aiheuttaa PLE:tä :(). Onneksi Feli sai sairaudestaan huolimatta viettää yhdeksän elämäntäyteistä vuotta. Osanottomme Felin perheelle!

Mutta mukavampiin juttuihin... Kuukauden mittaisen treenitauon jälkeen sormet oikein syyhysivät viikonloppuna päästä treenaamaan ja päässä vilisti kaikenlaisia uutukaisia treeni-ideoitakin. Lauantaina ensin flattiporukassa Yläneelle Terhin ja Kelmin sekä Ainon ja Rupun kanssa nomettamaan! Motivaatio oli taivaissa mutta rymisteli treenien edetessä maanrakoon oikein kunnolla.... Linus aloitti treenit Kelmin kanssa: ensin molemmille pitkät ykköset, sitten Kelmi tekemään markkeerauksia ja Linus toisaalle sokkohakuun. No tulipahan taas kantapään kautta opittua, että ei sovi Linukselle! Haku olisi ehdottomasti pitänyt olla motivoitu, eikä ukkoa olisi ennen hakua pitänyt päästää hakemaan yhtään markkeerausta. Linus nimittäin olisi vaan noutanut markkeerauksia Kelmin kanssa, haku tökki ja pahasti, ja vaivoin ukko sai pari piilotettua damia ylös. Niinpä koira hihnaan ja jäähylle. Sitten vuoron vaihto (vaikka tässä vaiheessa mietin, olisiko parempi vaihtoehto ehkä ollut koiran vieminen autoon): Linus siis markkeerauksiin ja Kelmi hakuun yhtäaikaa. Voittajaluokan tasoiset markkeeraukset ukko hoiti kuitenkin tyylillä ja moitteetta kotiin, ensin pitkä ykkönen kallion taakse, sitten pitkä linjakakkonen ja lopulta linjakakkonen + kolmas markkeeraus koiran palauttaessa. Tämän jälkeen Rupu, Kelmi ja Linus vuorotellen hakuun, joka tök-tök-tökki edelleen: Linus olisi edelleen noutanut dameja vaan markkeerauspaikalta, joten lopetimme hakuharjoituksen taas melko lyhyeen. Eipä ihme, että ukko on hyvä markkeeraaja, kun heitoista jää noin vahva mielikuva! Ensi kerralla vastaavanlainen harjoitus siis MOTIVOIDUSTI ja toinen koira markkeerauksiin selvästi eri suuntaan, esim. täysin selän taakse, ainakin aluksi. Tai sitten Linus tekemään VAIN hakua, ja toinen koira vain markkeerauksia yhdellä kertaa.

Rasmuksenkin treenit loppuivat tällä kertaa melko lyhyeen. Ensin yksi pitkä ykkönen hakkuuaukean yli ja hyvä suoritus. Sen jälkeen samalle suunnalle kakkonen, mutta tästä eteenpäin Rasmus markkeerasi kaikki heitot liian lyhyiksi. Autettuna saatiin pari onnistunutta noutoa, joten siirryimme motivoituun hakuun. Mutta... Rasmus sai vaivoin vain pari damia ylös, joten päätin lopettaa treenit tältä päivältä, kun ohjaajankin alkoivat olla ideat vähissä - kun ei suju niin ei suju! Jälkeenpäin ajateltuna molemmat tehtävät olivat aivan liian vaikeita Rasmukselle: markkeeraukset maaston vaikeustasoon nähden liian pitkiä ja haku liian vähän motivoitu pitkän, pitkän treenitauon jälkeen. No virheistä oppii - ainakin tyhmä ohjaaja!

Sunnuntaiaamuna maailma näyttikin sitten taas valoisammalta, joten pakkasrajoja uhmaten ajelimme uudella innolla Euraan Katin ja Sakken kanssa treenaamaan. Rasmuksen treeniohjelmaan kuului jälleen ykkösmarkkeeraukset ja haku. Markkeerauksia otettiin pellolla niin, että paikka pysyi aina samana, mutta etäisyys ja lähetyskulma vaihtui koko ajan, ja välillä siirryimme vasta heiton jälkeen uuteen lähetyspaikkaan, jotta muistiakin tuli harjoitettua. Aluksi vielä motivoitiin markkeerauspaikkaa tekemällä sinne yksi motivoitu eteenmeno. Viimeisen markkeerauksen palautuksen yhteydessä tuli vielä toinen ykkösmarkkeeraus koiran sivulle, ja senkin Rasmus sai hyvin ylös. Markkeeraukset sujuivat nyt huomattavasti paremmin kuin eilen, pari kertaa Kati vaakkumalla hieman auttoi Rasmusta löytämään oikean paikan. Sitten Rasmus passiin ja Sakke hommiin. Rasmus makoili passissa aivan hiirenhiljaa ja katseli tyynen rauhallisesti Sakken noutoja. Ennen hakuun siirtymistä otettiin ylös kauas pellon toiseen laitaan heti aluksi jätetty muistidami, jonka Rasmus muisti hyvin, ja sen jälkeen siirryimme metsän puolelle motivoituun vuorohakuun yhdessä Sakken kanssa. Molemmilla ilmeisesti täysin tuuleton sää aiheutti vähän ongelmia, ja Rasmus tuli pari kertaa tyhjänä takaisin, mutta teki kyllä myös ihan ok hakua ja yhteensä taisi noutaa viisi damia yhdestätoista. Sakken tehdessä töitä Rasmus makoili jälleen tyynesti ilman hihnaa jaloissani, joten siitä tuo on kyllä mukava ukko, että sen kanssa on helppo (ainakin toistaiseksi) tehdä paritöitä.

Eilisistä treeneistä viisastuneena Linuksen harjoituksia helpotettiin myös. Aluksi ukko joutui kuitenkin tekemään töitä enemmänkin, sillä laitoin sen tarkoituksella sokkona etsimään yhden damin Rasmuksen ja Sakken hakuruutuun jääneistä kahdesta damista. Aika kauan ukkokin sai töitä tehdä, mutta löytyi se dami sitten lopulta. Sen jälkeen Kati kävi täyttämässä ruudun uudelleen Linuksen katsellessa lähetyspaikalla. Tarkoituksena siis laittaa koira ensin vaikeaan, motivoimattomaan hakuun ja sitten helpompaan motivoituun. Ennen kuin Linus pääsi hakuhommiin uudelleen, kävimme kuitenkin pellon puolella katsomassa yhden pitkän ykkösmarkkeerauksen, joka jätettiin muistiin. Sitten hakuun, ja neljä damia ylös. Muistimarkkeeraus pellolta ylös, ja kun Linus palautti sitä, vielä yksi ykkösmarkkeeraus pellolle muistiin. Hausta vielä kaksi damia, ja viimeiseksi toinen markkeeraus ylös. Ukko teki ihan kivasti hommia, vaikka haku silläkin tuotti selvästi täysin paikallaan seisovassa pakkassäässä vähän ongelmia, mutta homma pysyi kuitenkin hyvin kasassa, vaikka vähän jouduin painostamaankin - sitäkin Linuksen on opittava kestämään. Lopuksi teimme vielä hauskan maltti/pysäytys-harjoituksen, jossa ensin kutsuin Linuksen luokse, pysäytin pillillä puoliväliin matkaa, heitin damin sivulleni, siirryin kolmisenkymmentä metriä sivusuunnassa, kutsuin Linusta taas luokse, pysäytin uudelleen ja ohjasin siitä vasemmalle puolellemme jääneelle damille. Harjoitus sopi ukolle kuin nenä päähän ja siihen oli hyvä lopettaa opettavaiset treenit :)

Vuoden ekat NOME-treenit muistuttivat seuraavista jutuista, jotka on syytä pitää mielessä JOKAISELLA treenikerralla (miten aina joku näistä pääseekin unohtumaan ;)):
- SUUNNITTELU (hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!)
- MOTIVOINTI (koiran tasoon nähden tarpeeksi riittävä, erityisesti häiriöharjoituksissa tärkeä, treenit eivät ole koe!)
- VAIKEUSTASO (ei liian helppo, mutta ei liian vaikeakaan, huomioi esim. maasto, tuuli, häiriöt, etäisyydet jne.)
- ONNISTUMISET (koiran itseluottamus kasvaa)
- ASENNE (koiran, mutta myös ohjaajan, jos treenaa kahden koiran kanssa, tilanne nollattava välillä kunnolla)
- RAUHOITTUMINEN (erityisesti treenien päätteeksi, mutta myös osasuoritusten välillä)

Tänään oli sitten tokon vuoro. Teimme koko konkkaronkan kanssa ensin piiiitkän lenkin ihanassa pakkassäässä, sitten tokoilua raksalla, siellä kun tilaa riittää joka suuntaan tehdä EVL-liikkeitäkin. Ensin hommiin pääsi kuitenkin Rasmus: aloitimme ruudun ja tunnarin alkeisharjoituksilla. Ruutu sujui oikein kivasti, ja pallolla motivoiden sain etäisyyden nopeasti kasvatettua kisamatkaksi. Ja hyvin tuo laukkasi tyhjäänkin ruutuun, tästä on hyvä jatkaa ruudun harjoittelua. Tunnaria otimme vasta yhdellä kapulalla, jota kävin piilottamassa risujen ja heinien joukkoon nenän avaamiseksi. Avoimen luokan liikkeistä otimme noudon, kaukokäskyjä, liikkeestä jäämiset, luoksetulon ja vähän seuraamista, ja hyvässä muistissa ne tuntuivat kaikki olevan :) Linuksen kanssa harjoittelimme ruutua, luoksetuloa ja idaria osissa, ja paikallaistumista ja vähän seuraamista myös. Ukko oli pitkän toko-tauonkin jälkeen intoa niiiin piukassa ja hauskaa oli! Aluksi otimme ruudun loppuosaa eli paikallamakuuta ruudussa ja luoksetuloa seuraamaan, sitten lähetyksiä ruutuun merkiltä eri suunnista ja sitten pelkkää merkkiä. Viimeiseksi vielä pari ruutuunmenoa merkin kautta. Ukko laukkasi joka kerta täysillä ruudun keskelle, mutta merkissä on kyllä vähän viilaamista. Luoksetuloa otimme myös käännetyssä järjestyksessä osissa: ensin luoksetulo maasta sivulle, sitten seisomisesta luoksetulo + pysäytys maahan ja lopuksi luoksetulo maasta + pysäytys seisomaan. Kerran tarjosi aluksi maahanmenoa seisomisessa, mutta sitten alkoi sujua ja seisomiset olivat tosi nopeita! Lopuksi vielä idaria niin, että palkkasin jokaisesta asennosta heti. Seisominen ja istuminen heti oikein, mutta maahanmenossa tarjosi ensin istumista. Lopuksi paikallaistumista häiriöiden kera (kävin mm. siirtämässä autoa pariin otteeseen pihalla) ja pitkä suora pätkä seuraamista. Hienot oli!

Feston lenkillä 5.1.2009

Kuulumisia 2008

Kuulumisia 2007

Kuulumisia 2006

Kuulumisia 2005